Mummon Kammari

Mummon Kammari käynnisti vuonna 1989 ensimmäisenä Suomessa vapaaehtoistyön tukikohdan ja kyläpaikkatoiminnan neljänkymmenen vapaaehtoisen ja yhden palkatun työntekijän voimin osana Tampereen seurakuntien diakoniatyötä. Toiminnan tärkein työmuoto on alusta alkaen ollut lähimmäisavun välitys koteihin ja hoitolaitoksiin.

Mummon kammari

Mummon kammarissa autetaan (kuva: Merja Ojala)

Asiakkaat kodeissa ja laitoksissa olivat 0-102 -vuotiaita. Kaikki avunpyynnöt otettiin vastaan ja niihin vastattiin tavallisen ihmisen taidoin. Alkuvuosina niitä tuli noin 200 vuodessa. Toimintaa johdettiin ammatillisesti ja vapaaehtoisille jaettiin vastuuta rohkeasti. Tärkeänä yhteistyökumppanina olivat hoito- ja sosiaalityön ammattilaiset ja myös työvoimaviranomaiset.
Monipuolinen, ihmisläheinen toiminta ja toiminnan räjähdysmäinen kasvu alkoivat kiinnostaa mediaa. Vierailijoita tuli bussilasteittain ympäri Suomea ja ulkomaita myöten. Kammarista tuli nopeasti kansanliike: olotiloja ja kyläpaikkoja syntyi nopeasti useita satoja järjestöjen, kuntien ja seurakuntien toteuttamina.
Kyläpaikkatoiminta syntyi ihmisten tarpeesta kokoontua ja harrastaa yhdessä. Kyläpaikan toiminta oli vilkasta: Veteraanikahvila, Kansainvälinen naistenkammari, Vaavi- ja tenavakammari, Pelko pois atk:sta -kurssit ikäihmisille, Napamuijatoiminta ensisynnyttäjille, vaarien kokkikurssit ja monenlaiset tukiryhmät omaishoitajille, viisikymppisille naisille, abortin kokeneille jne. Kaikki nämä toimivat vapaaehtoisin voimin. Vireät eläkeikäiset ovat aina olleet Mummon Kammarin voimavara.

Keskittyminen vanhustyöhön
Toiminta monipuolistui ja laajeni ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Tuli aika priorisoida avun tarve.

Mummon Kammarista tuli vapaaehtoisen vanhustyön keskus. Vapaaehtoiset toimivat tilapäisinä keikkavapaaehtoisina, asiointiapuna, ulkoiluseurana, juttukavereina, talkkari pikkaraisina, potilasystävinä, kotiuttamistilanteissa tukihenkilöinä, kuolevien tukihenkilöinä, teatterissa pyörätuoliavustajina. Suuria projekteja olivat yliopistosairaalan parkkipalvelu ja palvelu sen vaatenaulakolla.

Aktiivisia vapaaehtoisia on nyt noin 1000, reservissäkin iso joukko. Määräaikaisista tehtävistä kesäystävätoiminta on saanut väkeä hyvin liikkeelle.

Palkattuja työntekijöitä Mummon Kammarissa on seitsemän. Kesäaikaan palkataan nuoria vanhuksien ulkoiluseuraksi. Sen on mahdollistanut oma varainhankinta. Kirkkokonsertit, myyjäiset, Mummon Puodin ja kahvilan tuotto turvaavat suurimmaksi osaksi kesätyöntekijöiden palkkaamisen.

Entä tulevaisuus

Miltä näyttää vapaaehtoisen vanhustyön tulevaisuus Mummonkammarin 25-vuotisjuhlavuoden kynnyksellä? Miten vapaaehtoinen vanhustyö säilyy vetovoimaisena, kun joka puolelta nousee uhkakuvia.

Mummon Kammarissa katsotaan luottavasti tulevaisuuteen. Toiminnalla on hyvä perusta.

Yhdessä luodut pelisäännöt ja vuosien monipuolinen yhteistyö ammatti-ihmisten kanssa kantavat eteenpäin.

Tuorein esimerkki tulee Tampereen kaupungin Koukkuniemen vanhainkodista. Se kehittää toimintaansa perustamalla tehostetun palveluasumisen yksikköjä ja ryhmäkoteja. Jo niiden suunnitteluvaiheessa kytketään Mummon Kammarin vapaaehtoistyö mukaan. Yhteistyössä mietitään vapaaehtoisten roolia, perehdytyksen ja vapaaehtoisten tukemisen jakamista sekä tiedottamista.

Maarit Tammisto
toiminnanjohtaja, sosiaalineuvos