Näin keväällä Kansalaisareenan uutiskirjeessä ilmoituksen mahdollisuudesta hakea osallistujaksi European Volunteer Centre CEVin (www.cev.be) konferenssiin, joka pidettäisiin lokakuun alussa Wienissä. Innostuin asiasta ja päätin hakea. Kirjoittelin hakemusta pikkuhiljaa ja kun olin tyytyväinen lopputulokseen, laitoin hakemuksen matkaan. Onni oli myötäinen ja elokuussa kuulin, että minut oli valittu osallistujaksi! Uutisen kuultuani hypin innosta työhuoneessani työkavereideni ihmetykseksi.
Konferenssimatka alkoi aikaisin aamulla keskiviikkona 4.10., kun lensimme Kansalaisareenan edustajien, Helin ja Berhanun, kanssa Wieniin. Veimme matkatavaramme hotelliin ja ihmettelimme hetken kaupunkia, kunnes suuntasimme iltapäivällä Itävallan työministeriön marmorisaliin. Kuulimme, miten pakolaistilanne vaikuttaa vapaaehtoistoimintaan Euroopassa (PREVENT-projekti) ja vapaaehtoistoiminnan tilanteesta ympäri maailmaa (IAVE International Association for Volunteer Effort -tutkimusraportti). Lisäksi tutustuimme tämän vuoden Euroopan vapaaehtoispääkaupunkiin eli Irlannin Sligoon, ensi vuoden vapaaehtoispääkaupungin, Århusin, suunnitelmiin sekä vuoden 2019 vapaaehtoispääkaupunkiehdokkaiden (Augsburg, Cascais ja Kosice) esittelyihin. Mietimme myös pienissä world cafe -keskusteluryhmissä vapaaehtoistoiminnan haasteita ja CEVin tulevaisuutta. Ilta huipentui CEVin 25-vuotisjuhlallisuuksiin Itävallan herkkujen ja mukavan jutustelun merkeissä. Oli mielenkiintoista tutustua vapaaehtoistoiminnan ammattilaisiin ympäri Eurooppaa.
Aikaisin torstaiaamuna kävelimme yhteiskuljetusbussin lähtöpaikalle ja matka keskustan ulkopuolelle alkoi. Nousimme kiemuraista tietä pitkin yhä korkeammalle kukkulan huipulle, jossa sijaitsi konferenssikeskuksemme Kahlenberg. Torstaiaamupäivänä oli CEVin yleiskokous, jossa äänioikeuden omaavat CEVin jäsenet äänestivät CEVin sääntömuutoksista sekä valitsivat uudet jäsenet johtokuntaan. Kaikki sujui sutjakkaasti, vaikka asiaa oli paljon.
Lounaan jälkeen alkoi varsinainen CEV-konferenssi ja sali täyttyi noin 150:stä osallistujasta ympäri Eurooppaa. Ensimmäisenä ohjelmanumerona konferenssin virallisen avauksen jälkeen oli paneelikeskustelu vapaaehtoistoiminnasta, työllistämisestä ja työllistettävyydestä. Myöhemmin iltapäivällä seurasimme paneelikeskustelua kokopäivävapaaehtoistoiminnasta ja sen eri muodoista. Kolme vapaaehtoisnuorta kertoi omista kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan kokemuksistaan.
Ohjelma jatkui melkein seitsemään, ennen kuin huristelimme bussilla alas kukkulaa ja saavuimme illanviettopaikkaamme Mayer am Pfarrplatz -viinitupaan. Samaisessa rakennuksessa Ludwig van Beethoven asui vuonna 1817 ja työsti 9. sinfoniaansa. Pöydät notkuivat jälleen wieniläisherkuista ja iloinen puheensorina valtasi rakennuksen.
Perjantaiaamupäivä alkoi paneelikeskustelulla vapaaehtoistoiminnan uusista trendeistä ja vapaaehtoistoiminnan muodoista seuraavana vuosikymmenenä. Uutena trendinä on huomattavissa, että vapaaehtoiset sitoutuvat yhä enemmän tekemänsä vapaaehtoistoiminnan arvoihin kuin itse vapaaehtoisjärjestöön.
Jakauduimme pienryhmiin ja mietimme tulevaisuusasiaa maakohtaisesti ja käytännön tasolla. Pienryhmässämme oli kaksi ruotsalaista, itävaltalaista ja suomalaista vapaaehtoistoiminnan osaajaa ja olimme samaa mieltä siitä, että vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreiden työnkuva on kuin henkilöstöhallinnon ammattilaisten ja että vapaaehtoistoiminnan voimaannuttava vaikutus on yksi tärkeimmistä vapaaehtoistoiminnan motiiveista. Keskustelimme myös nykyajan vapaehtoisten lyhytkestoisesta sitoutumisesta ja mietimme, voisiko se johtua siitä, että vapaaehtoiset haluavat kokeilla monenlaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja ennen kuin sitoutuvat johonkin pidemmäksi ajaksi. Ja on hyvä juttu, että vaihtoehtoja on olemassa.
Konferenssin päätöslounaalla oli haikea tunnelma, kun kohta piti erota uusista tuttavuuksista. Tuntui, että aika loppui aivan kesken ja monta mielenkiintoista keskustelua oli vielä läpikäymättä. Käyntikortit vaihtoivat omistajaa ja keskustelut jatkuvat toivottavasti toisissa merkeissä.
Konferenssi oli Itävallan työ-, sosiaali- ja kuluttajansuojaministeriön järjestämä yhdessä CEVin kanssa. Osallistujia oli noin 150 eri puolilta Eurooppaa maiden vapaaehtoistoiminnan keskusjärjestöistä (Suomessa Kansalaisareena), ministeriöiden sekä yliopistomaailman edustajia. Konferenssissa keskusteltiin vapaaehtoistoiminnan johtamisesta, ajankohtaisista asioista, kehityssuunnista ja tulevaisuuden haasteista. Konferenssissa mietittiin myös uusia vapaaehtoistoiminnan strategioita.
Konferenssi oli oiva paikka omien kokemusten ja ajatusten jakamiseen. Keskustelu osallistujien kanssa oli avointa ja osallistujat olivat helposti lähestyttäviä – kaikilla oli sama, yhteinen intohimo. Verkostoituminen oli vilkasta ja yhteisiä kehityshankkeita ja yhteistyömuotoja suunniteltiin. Osallistujat olivat hyvin kiinnostuneita suomalaisten ajatuksista ja Kansalaisareenalla on jatkokeskusteluissa tärkeä rooli. Yhtenä erittäin mielenkiintoisena ja ajankohtaisena aiheena oli lasten ja nuorten vapaaehtoistoiminta ja miten esimerkiksi Suomessa vapaaehtoistoiminta on osana opetussuunnitelmaa.
Sunnuntaina jatkoimme vielä Kansalaisareenan Helin kanssa tutustumista Itävallan vapaaehtoistoimintaan, kun vierailimme Wienin raatihuoneella vapaaehtoistoiminnan messuilla. Samanlaista oli messutoiminta siellä kuin meilläkin: iloista puheensorinaa ständeillä sekä esitteitä ja karkkeja tarjolla. Itävaltalaiset tuttumme konferenssista olivat varsin vaikuttuneita, kun kävimme heitä messuilla tapaamassa.
Kiitos Kansalaisareenalle mahdollisuudesta osallistua eurooppalaisen vapaaehtoistoiminnan näköalapaikalle!
Heli Uusitalo, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy