Kansalaisareenan 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemme VerkkoAreenassa blogisarjan Areena-lehdestä, jota julkaistiin vuosina 1993–2005.

”Mikä sai minut liittymään mukaan vapaaehtoistoimintaan?”, artikkeli vuoden 1994 Areena-lehdestä.

”Mikä sai minut liittymään mukaan vapaaehtoistoimintaan?”, Areena-lehti 1/1994. Voit suurentaa tekstin osoittamalla sitä hiiren kursorilla.

Vapaaehtoistyön tekemiseen on monia syitä. Ihmisten solidaarisuus ja halu auttaa muita ovat tärkeitä motivaattoreita. Vapaaehtoistoiminnasta saa kuitenkin myös monia hyötyjä, kuten uusia taitoja, rohkeutta ja kontakteja muihin ihmisiin. Vapaaehtoistyön tekeminen auttaa syrjäytymisen ehkäisyssä ja osallistaa tekijää yhteiskuntaan tai tiettyyn yhteisöön. Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Siviksen Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä (2018) selvisi, että 35 % kaikista vastaajista (mukaan lukien ne, jotka eivät olleet tehneet vapaaehtoistyötä) koki vapaaehtoistoiminnasta olleen hyötyä työelämässä. Tässä Areena-lehden jutussa vuodelta 1994 kirjoittaja Tiina Heinonen kertoo, miten hän päätyi tekemään vapaaehtoistyötä.

Heinonen oli muuttanut Tampereelle poikaystävänsä kanssa vuonna 1993. Uudessa suuressa kaupungissa hän kuitenkin koki itsensä yksinäiseksi ja toimettomaksi. Muihin ihmisiin oli vaikea tutustua, joten Heinonen päätti ottaa yhteyttä Hervannan vapaaehtoisapuun (uudelta nimeltään Verkko). Verkko tarjoaa palvelutoimintaa, jossa vapaaehtoinen käy asiakkaan luona auttamassa erilaisissa tilanteissa.

Aluksi vapaaehtoistoimintaan mukaan lähteminen tuntui vaikealta. Vapaaehtoistoimintaan liittyvät pelot ja jännitys ovat normaaleja tunteita, joista voi kuitenkin päästä nopeasti ylitse. Heinonen mainitsee omasta jännityksestään seuraavaa:

– Alussa jännitti kamalasti mennä jonkun aivan vieraan ihmisen luokse. Tuli jännitettyä ihan tyhmiäkin asioita, kuten osaisinko tilata taksin oikeaan osoitteeseen, osaisinko auttaa kenkiä jalkaan ja takkia päälle, osaisinko puhua oikeista asioista jne.

Pelot olivat kuitenkin aivan turhia.

­– Tajusin nimittäin, etteivät nämä autettavat ihmiset mitään hyperihmistä avukseen tarvinneet vaan aivan tavallisen ihmisen.

Tässä tapauksessa rohkeus ja toimintaan liittyminen johti uusiin ihmisiin tutustumiseen ja tarpeellisuudentunteen saavuttamiseen – samoihin asioihin, joita nykyäänkin moni vapaaehtoinen osallistumisellaan hakee.

Vapaaehtoistyössä ei yleensä vaadita mitään erikoistaitoja. Jokaiselle löytyy jostain järjestöstä tai yhteisöstä rooli, jossa he voivat hyödyntää omia intressejään ja kokemustaan. Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminnasta saa koko elämän pituisia ystävyyksiä sekä onnistumisen ja voimaantumisen tunteita sen ohella, että on saanut auttaa ja tukea muita kanssaihmisiä. Kansalaisareena rohkaiseekin kaikkia etsimään itselleen sopivan tavan kokeilla vapaaehtoistyötä – sillä voi olla elämän mullistava vaikutus!

Taloustutkimus 2018

Teksti: Satu Puolitaival