Kansalaisareenan 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemme VerkkoAreenassa blogisarjan Areena-lehdestä, jota julkaistiin vuosina 1993–2005.

Kuva artikkelista Areena-lehden numerossa 2-3 vuodelta 1993. Otsikko on "Työttömyys ja vapaaehtoistoiminta".

”Työttömyys ja vapaaehtoistoiminta”, Areena-lehti 2-3/1993. Voit suurentaa tekstin osoittamalla sitä hiiren kursorilla.

Kansalaisareena perustettiin vuonna 1993 ”luomaan yhteyksiä uudenlaisia ratkaisuja elämässään etsivien, kuten vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien, oma-aloitteisesti itseään työllistävien ja kouluttavien sekä erilaisia kehittämishankkeita toteuttavien välille” sitoutumattomaksi vapaaehtoisen ja oma-aloitteisen toiminnan yhteistyöfoorumiksi.

Tälläkin hetkellä ajankohtainen työttömyyden teema näkyi 1990-luvun alun laman aikaisessa Suomessa vahvasti. Tässä Kansalaisareenan julkaisemassa Areena-lehden artikkelissa pohditaan kansalaispalkkaa, hallituksen vastuuta ja erilaisten työtehtävien rahallista arvostusta. Myös vapaaehtoistoiminnan piiriin kuuluvista tehtävistä tulisi työttömälle kirjoittajan mukaan maksaa oikeudenmukaista palkkaa kansalaispalkan muodossa.

Vuoden 1993 artikkelissaan Lea Bucciarelli kirjoittaa: ”Miksi poliittinen valta pitää jäykästi kiinni vanhasta virheellisestä työluokituksesta, kun se samanaikaisesti suunnittelee työkentän täydellistä muuttamista. Miksi […] vain talous ja teknologia ovat oikeaoppista työtä, kun taas kansalaisten hyvinvointiin, luovuuteen, ihmisrakkauteen ja ympäristöön liittyvät asiat ovat jotain muuta ja ilmaiseksi hoidettavissa.” Hän jatkaa, ”Kaikkia näitä tehtäviä suorittavat kansalaiset ovat ansainneet toimeentulonsa perusturvan muodossa.”

Etenkin viime aikoina työttömien toimeentuloa on Suomessa vaikeutettu. Vuoden 2018 alussa vietiin läpi laki työttömien aktiivimallista, jossa jokaisen kolmen kuukauden tarkastelujaksossa vaaditaan 18 tuntia hyväksyttävää työtä, viisi päivää hyväksyttyä työllistymisohjelmaa tai 241 € ansioita yrittäjälle. Pääpaino tässä on sanalla ”hyväksyttävä”; lain täytäntöönpanon jälkeen tuli nopeasti selväksi, ettei kenelläkään ollut oikein selvää kuvaa siitä, minkälainen työ tai toiminta kelpaa lain mukaiseen aktivointiin.

Taloustutkimuksella vuonna 2018 teetetyssä tutkimuksessa selvisi, että kotiäidit, -isät ja työttömät ovat edeltävän neljän viikon aikana tehneet keskimäärin yli 17 tuntia vapaaehtoistyötä – yli puolitoista tuntia enemmän kuin vastaajien keskiarvossa. Kuitenkaan vapaaehtoistyötä ei lasketa aktiivimallin mukaiseksi aktivoitumiseksi. Päinvastoin, joissain tapauksissa työttömät ovat jopa joutuneet karenssiin siksi, että ovat tehneet tai vastaanottaneet vapaaehtoistyötä.

Huhtikuussa 2018 sekä pääministeri Juha Sipilä että työministeri Jari Lindström sanoivat, ettei vapaaehtoistyötä oteta mukaan aktiivimalliin. Tällaisen aktiivisuuden seuraaminen olisi liian vaikeaa ja rajanveto hyväksyttävän vapaaehtoistoiminnan löytämiseksi ongelmallista. Työministeri pohti Kouvolan Sanomissa 16.4. asiaa työllistymisen kannalta: ”Mikä ja kenen toimesta järjestettävä vapaaehtoistyö olisi työllistymistä edistävää?”

Lausunnossaan Sosiaali- ja terveysministeriölle elokuussa 2018 Kansalaisareenan edustajat totesivat, että ”kaiken vapaaehtoistyön tulisi kelvata aktiivisuudeksi ja sen järjestäjänä tulisi voida olla mikä tahansa rekisteröitynyt yhdistys”. Perusteena mainitaan muun muassa se, että vapaaehtoistoimintaa löytyy todennäköisesti myös sellaisilta alueilta, joissa työllistymismahdollisuuksia ja TE-toimiston tarjoamia koulutuksia on vähän.

Vapaaehtoistyö on tutkitusti sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvointia edistävää sekä vapaaehtoisen kokemusta, tietoa ja taitoja kasvattavaa, voimaannuttavaa ja osallistavaa toimintaa. On vaikea kuvitella, että pitkäaikaistyöttömille tarjottavat kuntoutuskurssit askarteluineen ja leikkeineen tai varaston hyllyjen täyttö palkattomana työharjoittelijana edistäisivät työllistymistä läheskään yhtä hyvin kuin vapaaehtoistyö.

Yhdyn, 25 vuotta myöhemmin, Bucciarellin viestiin siitä, että kaikenlainen yleishyödyllinen toiminta tulisi ottaa huomioon, kun puhutaan kansalaisen oikeudesta perusturvaan – puhutaan sitten kansalaispalkasta tai työttömyyskorvauksesta ja toimeentulotuesta.

Teksti: Satu Puolitaival