Jos sinä autat minua tänään ja minä sinua huomenna, pärjäämme paremmin.”

Kansalaisareena ry:n toiminnan esittelyn alussa todetaan mm: ”Lähes puolet suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä ja neljä viidestä on kiinnostunut tekemään vapaaehtoistyötä”.

Vapaaehtoisia kiinnostaa luonnollisesti myös tietää tarkemmin vapaaehtoistyön myönteisistä terveysvaikutuksista. Tutkijatohtori Frank Martela Helsingin yliopistolta ja Filosofian akatemia Oy:stä kertoi Helsingin Kirjamessuilla viimeisimpien myötätuntotutkimusten tuloksista ja johtopäätöksistä vapaaehtoisen näkökulmasta.

Asiakokonaisuutta Frank on yhdessä mm. professori Anne Birgitta Pessin kanssa käsitellyt vapaaehtoistyön parissa toimiville tärkeässä uutuuskirjassaan ”Myötätunnon mullistava voima”.

Mitä uutta tai vanhaa vahvistavaa tietoa on saatu maailmalta tutkittaessa vapaaehtoistoimintaa hyväntekemisen muotona?

Kiinnostavinta tietoa on saatu liittyen vanhempien henkilöiden vapaaehtoistyöhön ja pitkäikäisyyteen. Vapaaehtoistyötä tekevät näyttävät elävän pidempään kuin samassa elämäntilanteessa elävät, jotka eivät vapaaehtoistyötä tee. Laajemmin erilaisen hyväntekemisen on osoitettu vahvistavan tekijänsä omaa onnellisuutta ja hyvinvointia.

Onko ihmisellä perustarve tehdä hyvää? Emmekö me pohjimmiltamme ole itsekkäitä olentoja?

Moderni evoluutioteoria tarjoaa useamman mekanismin, jotka selittävät sitä, miksi auttavaisuuteen taipuvat ihmiset ovat selvinneet paremmin kuin henkilöt, joilta tämä kyky puuttuu. Jos sinä autat minua tänään ja minä sinua huomenna, niin molemmat pärjäämme pitkässä juoksussa paremmin kuin henkilö, joka ei koskaan auta ketään. Mielenkiintoisia, aihetta koskevia tutkimustuloksia löytyy myös esimerkiksi aivotutkimuksen sekä muita kädellisiä kuten simpansseja koskevan tutkimuksen piiristä. Kaiken aiheesta lukemani perusteella olen taipuvainen uskomaan, että meillä on tällainen perustarve.

Vapaaehtoistoiminta lisää siihen osallistuvassa merkityksellisyyden kokemista omassa elämässään. Lisääkö vapaaehtoisena tai vertaisena toimiminen myös työelämän ulkopuolelle joutuneelle tuntemusta siitä, että hän on kokonainen ihminen?

Uskoisin että ihmisellä on tarve kokea itsensä hyödylliseksi – että hänellä on merkitystä muille. Työ on modernissa yhteiskunnassa usein keskeinen tapa kokea tätä hyödyllisyyttä. Mutta työelämän ulkopuolella uskon vapaaehtoistyön olevan yksi hyvä tapa saada sama kokemus.

Juuri nyt yhteiskunnassa käydään kiivasta keskustelua mm. kansalaispalkasta ja ideologisesta työttömyydestä, roboteista ja digiajan mukanaan tuomasta työelämän murroksesta. Miten rakkaudesta ja myötätunnosta kumpuava lähimmäisen vapaaehtoinen ja pyyteetön (myös taloudellisesti) auttaminen voisi parhaiten soveltua tulevaisuudessa hyvinvointivaltiomme työkalupakkiin? Siis filosofin näkökulmasta.

Jos siirrymme yhteiskuntaan jossa merkittävä joukko kansasta ei ole palkkatyössä, niin tarvitsemme vaihtoehtoisia kanavia, joissa nämä ihmiset pääsevät kokemaan olevansa hyödyksi muille ja pääsevänsä toteuttamaan itseään. Lähimmäisten auttaminen – joko jonkin instituution puitteissa tai ihan omatoimisesti – voi olla yksi tärkeä paikka kokea olevansa hyödyllinen. Jos siis haluamme rakentaa yhteiskunnan, jossa ihmiset kokevat itsensä merkityksellisiksi myös palkkatyön jälkeisenä aikakautena, niin meidän on tärkeätä tunnustaa tämä ihmiskunnan perustarve ja pitää huolta että jokainen löytää paikan jossa sitä toteuttaa. 

Arto Manninen