Kansalaisyhteiskunnan muutos puhuttaa. Perinteisen kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan rinnalle on noussut neljäs sektori, jonka tempaukset saavat palstatilaa. Samaan aikaan monessa järjestössä koetaan, että ihmiset eivät halua sitoutua vapaaehtoistoimintaan samalla tavalla kuin ennen.

Mutta mitkä sektorit?

Kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan perinteistä organisoitua järjestötoimintaa. Neljäs sektori taas on itseohjautuvaa vapaata kansalaistoimintaa, joka ei ole sidoksissa järjestöihin.

Neljännelle sektorille on tyypillistä nopeus ja ketteryys. Samanmieliset kohtaavat sosiaalisessa mediassa ja tarttuvat riuskasti toimeen. Toimintasuunnitelmat tai raporttien vääntäminen rahoittajille eivät ole tarpeen, vaan toimimaan pääsee heti.  Neljännen sektorin toimintaan luetaan esimerkiksi kaupunkiaktivismi, kuten ravintola- ja kirppispäivät, ja sosiaaliseen mediaan keskittyvä toiminta, kuten Facebookin kierrätysryhmät ja turvapaikanhakijoiden kotimajoitusverkosto.

Ketteryydellä on kääntöpuolensa. Joskus someryhmässä alkanut toiminta kasvaa ja vakiintuu, ja syntyy vaikkapa tarve perustaa pankkitili. Suomen laki ei kuitenkaan toistaiseksi tunnusta esimerkiksi Facebook-yhteisöä juridiseksi toimijaksi. Kansalaisareenan vuonna 2018 järjestämässä dialogissa todettiinkin, että molemmat sektorit kaipaavat entistä selkeämpää viranomaistunnustusta.

Onneksi kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen löytyy tahtotilaa. Yhdistyslakia ollaan uudistamassa. Oikeusministeriön työryhmä selvittää parhaillaan keinoja, joilla helpottaa vapaata kansalaistoimintaa.

Kansalaisareenan visiossa Suomi on maailman paras paikka vapaaehtoistoiminnalle. Tämä pitää sisällään myös neljännen sektorin toiminnan, vaikka kaikki neljännen sektorin toimijat eivät välttämättä mielläkään itseään vapaaehtoisiksi.

Vuoden vapaaehtoinen -palkinto jaettiin vuonna 2018 poikkeuksellisesti kahdelle vastaanottajalle. Toinen palkituista – Tapani Vainikainen – edustaa perinteisempää vapaaehtoistoimintaa, toinen – Jouko the Street Barber – vapaata kansalaistoimintaa. Palkinnon myöntäessään raati nosti esille tarpeen sekä perinteiselle vapaaehtoistoiminnalle että toiminnalle, joka perustuu omaehtoisuuteen ja nopeaan reagoimiseen.

Kolmannella ja neljännellä sektorilla voi olla toisilleen paljon annettavaa. Perinteinen järjestö voi tarjota tilat kansalaistoimijoille, kuten Kalliolan setlementin ja Keru-yhteisöjääkaapin tapauksessa. Neljäs sektori taas voi näyttää perinteisille järjestöille esimerkkiä, miten helpottaa joustavampaa osallistumista tai verkko-osallistumista. Kansalaisareena haluaa osana vapaaehtoistoiminnan kehittämistä rakentaa siltoja sektorien välille. Tarvetta on sekä perinteiselle että uudelle toiminnalle, nyt ja tulevaisuudessa.

Miten Kansalaisareena, vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttaja, voisi edistää vapaata kansalaistoimintaa? Entä kolmannen ja neljännen sektorin välistä yhteistyötä? Voit kirjoittaa meille ajatuksistasi täällä.

Teksti: Maria Talvela