Kulttuurikaveri

Kaisa Kutilainen (vas.) ja Katariina Laaksonen esittelevät kulttuurikohteita.

− Kiitos, kun tulit, sanoo rouva kyyneleet silmissään Katariina Laaksoselle. Näin rouva osoittaa henkilökohtaisesti kiitollisuutensa siitä, että hänellä on nyt kulttuurikaveri. Pyörätuolia käyttävä rouva on iloinen siitä, että hän pääsi konserttiin. Kulttuurikaverin voi tilata avukseen, jos yksin lähteminen kulttuurin pariin on vaikeaa esimerkiksi pyörätuolin takia tai jos lähipiirissä ei ole ketään kenen kanssa lähteä.

Kannelkodin perinteisessä joulukonsertissa soittavat HKO:n Filharmooninen Viihdejousikko. Lämminhenkisessä tilaisuudessa on paljon väkeä. − Olin kaverina rouvalle, sanoo Laaksonen. Hän toimii kulttuurikaverina Helsingin kaupungin pari vuotta sitten käynnistämässä toiminnassa.

Tässä tapauksessa kulttuurikaveri Laaksonen tapasi asiakkaan paikan päällä Kannelkodissa, joka on Seniorisäätiön palvelutalo. Yleistä on myös se, että asiakas käydään hakemassa kotoa asti ja mennään yhtä matkaa kulttuurikohteeseen, vaikkapa Ateneumiin tai Malmitaloon.

− Se on jännittävää kulttuurikaverillekin, kun asiakas haetaan kotoa. Asiakkaan tulee järjestää kuljetus itse, mutta ennen taksiin pääsyä on monta vaihetta. Olosuhteita ei tiedä ennakkoon, kuvailee Laaksonen.

Toimintaan mukaan lähteneissä kulttuuripaikoissa on valmistauduttu hyvin ottamaan vastaan kulttuurikaverit asiakkaineen. Henkilökunta auttaa tilaisuuteen pääsyssä. − Mennään sinne kuin muutkin ihmiset. Väliajalla käydään kahvilla. Tilaisuuden jälkeen on usein aikaa jutella ennen kotikyytiä, kertoo Laaksonen.

− Kaverikeikka voi olla aika vaativakin, sanoo toimintaa koordinoiva Kaisa Kutilainen Helsingin kulttuurikeskuksesta, joka on myös itse vapaa-ajallaan innokas kulttuuripuolen vapaaehtoinen. Tapahtumaan voi kulua monta tuntia kaikkineen, kun asiakas haetaan kotoa, odotellaan yhdessä kuljetuksia ja yllätyksiä voi aina sattua.

Monet kulttuurikavereiden asiakkaat pyytävät samaa kaveria uudelleen keikalle.

− Tämähän ei ole varsinaista ystävätoimintaa, mutta jos yhdessä synkkaa niin on kaikille helpompaa, että asiakas ja kulttuurikaveri voivat sopia uudesta tapaamisesta suoraan, kertoo Kutilainen. Toiminnan lähtökohtana toki on, että kulttuurikaveri sitoutuu tapaamisiin vain keikka kerrallaan, ja hänellä on myös oikeus kieltäytyä keikoista halutessaan.

Kun ei tarvitse sitoutua ja mennään kaverin ehdoilla, on vapaaehtoisen helppo tulla kulttuurikaveritoimintaan mukaan.

Tekemistä löytyi uudessa elämänvaiheessa

Katariina Laaksonen jäi eläkkeelle reilut kolme vuotta sitten. Hän huomasi lehti-ilmoituksen, jossa haettiin kiinnostuneita kulttuurikaveriksi koulutettaviksi. Laaksonen kävi kurssin ja on nyt kulttuurikaveri. Sen lisäksi hän ryhtyi myös kulttuurikaverien välittäjän tehtävään.

Vapaaehtoiset hoitavat sekä varsinaisen kaveritoiminnan että myös kaverivälityksen. Helsingin kulttuurikaveritoiminnassa ovat sekä kulttuuri- että sosiaali- ja terveyspuoli yhdessä mukana. Kutilaisen mukaan tämä on suuri etu ja mahdollistaa hyvän yhteistyön.

Välityksessä saatetaan kulttuuritapahtumaan haluava asiakas ja kulttuurikaveri yhteen. Usein asiakas itse tai esimerkiksi hoitopaikan työntekijä soittaa välitykseen. Kaksi vapaaehtoista päivystää yhdessä kolmena päivänä viikossa. Puhelun tullessa toinen heistä keskustelee soittajan kanssa tilanteesta. Toinen alkaa samalla hakea kännykällä sopivaa kaveria. − Puhelin voi soida tiheästikin, kertoo Laaksonen. Välittäjät muodostavat pienemmän yhteisön suuremman kavereina toimivan porukan sisällä.

Syksyllä otettiin käyttöön kulttuurikaverin sähköinen tilausmahdollisuus osoitteessa www.kulttuurikaveri.fi. Maaliskuussa otetaan välityksessä käyttöön sähköinen järjestelmä, joka helpottaa välittäjien ja kulttuurikaverien yhteydenpitoa. Kaverina toimiva voi jatkossa katsella rauhassa tarjolla olevia keikkoja.

− Sähköiset palvelut helpottavat asiakkailla tilaamista ja vapaaehtoisvälityksessä taustatyötä, sanoo Kaisa Kutilainen. Puhelin säilyy toki jatkossakin välityksen tärkeimpänä työkaluna.

Tästä hyötyvät kaikki

− Asiakkaat ovat olleet hyvin kiitollisia, ja kulttuurikaveritoiminta on saanut kehuja, sanoo Kutilainen. Ihmiset saattavat soittaa välitykseen myös vain kysyäkseen, mistä on kyse.

Kulttuurikaveri-hankkeen tavoitteena on saada kulttuurin pariin uusia yleisöjä ja sellaisia asiakkaita, jotka ilman kulttuurikaverin apua eivät pääsisi tapahtumiin lähtemään. Kulttuurikaverin voi tilata kuka tahansa yli 18-vuotias helsinkiläinen, mutta monet eivät vielä tiedä toiminnasta. Kutilaisen mukaan tiedotuksen ja viestinnän kanssa onkin vielä paljon tekemistä. Tavoitteena on tiedottaa paremmin erilaisia asiakasryhmiä kulttuurikaverin mahdollisuuksista. Projektissa ollaan esimerkiksi tiivistämässä yhteistyötä Näkövammaisten kulttuuripalvelun kanssa, jotta myös näkövammaiset asiakkaat löytäisivät toiminnan.

Toiminta näkyy ihmisen parempana hyvinvointina. − Kun vaikka asumispalveluyksikön asukas voi hyvin, niin siitä hyötyy myös henkilökunta, korostaa Kaisa Kutilainen.

Tällä hetkellä suurin osa sekä asiakkaista että kulttuurikavereista on naisia. Toiminnassa on nyt mukana noin 80 vapaaehtoista, joista kymmenkunta on miehiä.

Teksti ja kuva: Vesa Vattulainen