Vapaaehtoistoiminnan ikärakenteen muutos on huomattu. Vapaaehtoisten keski-ikä kasvaa ja nuorten määrä vapaaehtoistoiminnan parissa vähenee. Keskusteluissa pohditaan, miksi nuoria ei kiinnosta ja miksi he eivät halua lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Onko todella kyse vain nuorten epäaktiivisuudesta vai onko mahdollista, että kansalaisjärjestöt Suomessa eivät tarjoa laaja-alaisesti nuoria osallistavaa matalan kynnyksen toimintaa?

Valtakunnallisen nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n jäseninä on 125 valtakunnallista nuoriso- tai kasvatusalan järjestöä. Useat näistä toimivat vapaaehtoisvoimin ja mukana toiminnassa on lukematon määrä nuoria. Työskentelen itse aktiivisessa nuorisojärjestössä, jossa nuoret järjestävät toimintaa toisille nuorille vapaaehtoisesti. Heillä on uskomattomasti ideoita, intoa sekä tietoa ja taitoa olla mukana vapaaehtoistoiminnassa. Tässä toiminnassa nuorten osallisuus on itseisarvo, eikä laajemmin keskusteltu nuorten epäaktiivisuus tule ilmi.

Mikäli syy ei olekaan se, että nuoria ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, niin mitä voimme tehdä? Mielestäni keskustelu nuorten puutteesta suomalaisella vapaaehtoiskentällä on vääristynyt. Sen sijaan, että katsomme nuoriin päin ja pohdimme kiinnostuksen puutetta, olisi kenties tarvetta katsoa peiliin ja miettiä, että mitä olemme itse tehneet sen eteen, että nuoret kokevat olevansa tervetulleita mukaan toimintaan.

Suomalaisilla nuorilla on maailman parhaimpiin lukeutuvat yhteiskunnalliset tiedot ja taidot lähteä mukaan kansalaisjärjestöihin (ICCS 2016). Onko heille tarjottu se mahdollisuus lähteä mukaan? Mitä oma järjestösi on tehnyt sen eteen, että myös nuoret kokevat olevansa tervetulleita mukaan toimintaan? Onko mukaan oikeasti pyydetty nuoria?

Nuorten osallistamisesta löytyy lukematon määrä kirjallisuutta ja käytännön vinkkejä (muun muassa Nuorten osallistuminen järjestöissä 2017), joten oman toiminnan kehittämisessä on helppo päästä alkuun. Harva asia tapahtuu tekemättä, eivätkä myöskään nuoret löydä kansalaisjärjestöihin, jotka eivät ole pyrkineet aktiivisesti heitä tavoittamaan.

Toivonkin tulevaisuudessa, että keskusteluissa muuttuvasta ikärakenteesta käännetään huomio omaan toimintaan ja mietitään, miten siitä voidaan tehdä enemmän nuoria osallistavaa. Maailma muuttuu nopeasti – ja nämä muutostrendit heijastuvat myös kansalaistoimintaan. Jotta kansalaistoiminta voi todella olla tulevaisuudessa kaikille ikäryhmille avointa, on tärkeää osata myös arvioida oman toiminnan tosiasiallista osallistavuutta ja reagoida muutoksiin nopeasti.  Nuoret eivät ole haluttomia lähtemään mukaan vapaaehtoistoimintaan. Kaikille ei vain ole tarjottu sitä mahdollisuutta.

 

Maiju Tuomainen

Kirjoittaja opiskeli lukuvuonna 2017–2018 Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista.

Lue lisää:

Jouko Mehtäläinen, Mikko Niilo-Rämä, Virva Nissinen: Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälisen ICCS 2016 -tutkimuksen päätulokset. Koulutuksen tutkimuslaitos 2017. 93 s.

Valtion nuorisoneuvosto ja Allianssi: Nuorten osallistuminen järjestöissä, 2017: https://tietoanuorista.fi/nuorten-osallistuminen-jarjestoissa/