Maanantai 10.12. oli tavallisesta poikkeava työpäivä. Tutulle Sturenkadun toimistollemme vievän reitin sijasta hyppäsin pilkkopimeällä Pitäjänmäelle vievään bussiin. Olin sopinut, että menisin Hope ry:hyn vapaaehtoiseksi. Me Kansalaisareenan työntekijät saamme tehdä kaksi työpäivää vuodessa vapaaehtoistöitä. Hyvien tekojen lisäksi se tuo tavallisiin toimistopäiviin mukavaa vaihtelua.

Olin ajatellut tehdä jotain täysin erilaista kuin yleensä. Etenkin tuolloin joulun alla ajattelin, että olisi erittäin sopivaa mennä auttamaan vähävaraisia ja kriisin kokeneita perheitä tukevaa Hope ry:tä. Samaan aikaan kanssani aloitti pieni porukka yritysvapaaehtoisia, joten saimme alkuun pienen ryhmäperehdytyksen tuleviin tehtäviimme.

Hope ry toimii lähes täysin vapaaehtoisvoimin. Toiminnanjohtajan lisäksi yhdistyksellä on vain yksi palkattu työntekijä Kutomotien toimistolla. Tosin toiminnanjohtaja itse taitaa olla pääosin Hämeenlinnan toimipisteellä. Yhdistys jakaa saatuja vaate- ja tavaralahjoituksia, sekä lapsille ja nuorille harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä. Toimiston ja kahvihuoneen nurkan takana sijaitsi iso varastotila, jonne meidän vapaaehtoisten oli tarkoitus mennä lajittelemaan kaikki vaatteet, kengät ja tavarat pois joulutuotteiden tieltä. Seuraavat vapaaehtoiset paketoisivat niitä paketteihin. Isoihin mustiin jätesäkkeihin piti heittää kaikki mielestämme vanhentunut, likainen tai rikkinäinen vaatekappale tai kenkäpari ja isoihin valkoisiin laatikoihin puolestaan kaikki, mikä oli mielestämme vielä säilyttämisen arvoista. Helpommin sanottu kuin tehty!

Huomasin nopeasti, että itselleni oli yllättävän vaikeaa heittää kenkiä ja vaatteita jätesäkkeihin. Eteen näytti tulevan yllättävän hyvälaatuista tavaraa ja ajattelin kaikkia niitä mahdollisia avuntarvitsijoita, joille niistä olisi ollut iso apu. Pian kuulin, että jätesäkkejä ei kuitenkaan heitetä suoraan roskakoriin. Yleensä niiden sisältö päätyy lopulta Afrikkaan.

Vaate- ja tavaralahjoituksia jaetaan noin viiden kuukauden välein niitä tarvitseville. Vastaanottoaikoina lahjoituksia tulee varastolle todella paljon. Itsekin näin muutamia kertoja, kun joku toi yksittäisen joulupaketin ja joku toinen kassillisen tavaraa. Eräs paikassa kuntouttavassa työtoiminnassa oleva henkilö kertoi, että parhaimmillaan saattaa pihaan tulla vartin välein pakettiautoja. Ei siis ihme, että tavaraa piti arvioida erittäin kriittisesti ja heittää surutta säkkeihin uuden tieltä.

Eräässä leluhyllyssä huomioni kiinnittyi lukuisiin samankaltaisiin Nalle Puh -pehmoleluihin muiden joukossa. Kysyin asiasta ja sain kiinnostavan selityksen: kyseiset pehmolelut olivat taitoluistelijoille jäälle heitettyjä lahjoja. Niiden lahjoittaminen eteenpäin Hope ry:lle on kuulemma jokavuotinen perinne.

Varastohommat olivat yllättävän raskaita ja fyysisiä toimistotyöhön tottuneelle, mutta olen iloinen saatuani olla mukana auttamassa.

 

Teksti: Katja Reinikainen

Kansalaisareenan viestintäsuunnittelija ja VerkkoAreenan toimituspäällikkö