Tässä blogissa pohditaan vapaaehtoistoiminnan johtamisen kokemuksia sekä kehitetään siihen uusia malleja.

100-vuotiaan Suomen viimevuotisen juhlinnan yhteydessä moni on pysähtynyt miettimään, mitä Suomessa arvostaa ja mistä on kiitollinen. Suomi on monessa asiassa esimerkillinen valtio ja ulkomailla tunnettu edelläkävijä esimerkiksi koulutusjärjestelmänsä ja julkisen terveydenhuoltonsa suhteen, luonnon kauneudesta puhumattakaan. Vähemmän mairittelevana piirteenä sen sijaan pidettäneen suomalaisen sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä tapoja, jotka meille itsellemme ovat kovin luontevia.

Ilta-Sanomien vuonna 2014 julkaistussa artikkelissa Uusi kirja: Tämän takia suomalaisia pidetään maailmalla tyhminä on haastateltu kouluttaja ja tietokirjailija Marjut Niemistä. Ilta-Sanomien pyynnöstä Nieminen on listannut viisi syytä, miksi suomalaisten käytöstä usein ihmetellään. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin roolista käsin koen näistä piirteistä kaikkiin sisältyvän myös hyviä puolia, ainakin kun toiminta on meidän tavoin kaverina olemista tuen tarpeessa olevalle nuorelle. Ai miksi?

1. Hiljaisuuden sieto
Moni toimintaamme osallistuva nuori arvostaa sitä, että joku on heistä kiinnostunut ja halukas olemaan läsnä. Aina sanoja ei tarvita eikä niitä olisikaan ja oleellista onkin hiljentyä kuulemaan, mitä nuorella on sydämellään. Moni nuori kaipaa seuraa myös toiminnallisiin tekemisiin, kuten konsertissa tai elokuvateatterissa käyntiin. Kummassakin vaitiolo kuuluu jo itsestään asiaan.

2. Tasa-arvo
Toimintaamme vapaaehtoiseksi tulemiseen riittävät tavallisen ihmisen tiedot ja taidot. Vapaaehtoisena on toiminut esim. työttömiä, kotiäitejä, opiskelijoita kuin isoissa yrityksissä johtoportaisiin kuuluvia henkilöitä. Titteleillä ja muulla elämäntilanteella on harvalle nuorelle merkitystä, kunhan muuten kemiat kohtaavat. Samoin moni vapaaehtoinen on kokenut omaa elämäänsä rikastuttavana piirteenä, kun on päässyt kurkistamaan mahdollisesti hyvin erilaisista lähtökohdista olevan nuoren elämään ja oppinut hänen tavastaan ajatella ja ymmärtää ympäröivää maailmaa.

3. Suora ja ytimekäs kommunikointi
Moni nuori on osoittanut ihailtavaa rehellisyyttä kertoessaan vapaaehtoisille omasta elämäntilanteestaan ja tuen tarpeistaan kiertelemättä ja kaunistelematta. Nuorten ja vapaaehtoisten välille on syntynyt luottamuksellisia suhteita, joissa hankalistakin asioista on voitu puhua niiden oikeilla nimillä. Suora kommunikointi on ehkäissyt virhetulkintojen syntymistä.

4. Vaatimattomuus
Vaatimattomuus meidän toiminnassa näkyy esimerkiksi ajan järjestämisenä omalle nuorelle: moni vapaaehtoinen on kysyttäessä kertonut, että aikaa omalle nuorelle järjestyy helpohkosti pari kertaa kuukaudessa, vaikka todellisuudessa se taitaa valtaosalta vaatia oman elämän muiden menojen asettelua. Vapaaehtoisuuden teeman mukaisesti vapaaehtoiset eivät saa rahapalkkaa, mutta kokevat nuoren kiitoksen ja toiminnan merkityksen välittyvän muilla tavoin.

5. Eleetön tehokkuus
Kun ajatustyö vapaaehtoistoimintaan mukaan lähtemisestä on tarpeeksi muhinut, on ilmoittautumiskynnys toimintaamme koettu matalana. Moni myös ilahtuu, kun varsinaiseen toimintaan osallistuminen ei ole vaatinut pitkää odottelua. Niin vapaaehtoiset kuin nuoret ovat valtaosin sitoutuneita tapaamaan toista osapuolta säännöllisesti, vaikkakin ymmärtävät myös sen, miten toiseen tutustuminen voi vaatia rauhallista ja kärsivällistä asennoitumista.
En väitä, etteivätkö edellä mainitut suomalaisuuden piirteet aiheuttaisi myös hidasteita ja hankaluutta vapaaehtoistoiminnan kentällä. Koska meitä suomalaisia pidetään kuitenkin myös melankoliaan ja pessimistisyyteen taipuvina, niin eikö joskus ole hyvä tarkastella asioita positiivisistakin lähtökohdista? Ihan vain stereotypioita rikkoaksemme.
Riikka Neuvonen, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.