Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

Suomalaiset ovat aktiivisia vapaaehtoistyön tekijöitä. Vapaaehtoistyö Suomessa 2018 -tutkimuksen mukaan 40 prosenttia suomalaisista osallistuu säännöllisesti vapaaehtoistyöhön.

Valtakunnallisten kartoitusten ansiosta tiedämme hyvin, millaiseen toimintaan suomalaiset osallistuvat ja miten osallistuminen jakaantuu ammattiryhmittäin. Vuonna 2018 kärjessä olivat vapaaehtoistoiminta lasten ja nuorten parissa sekä liikunnassa ja urheilussa. Tiedämme myös, että joka kolmas suomalainen haluaa tehdä vapaaehtoistyötä nykyistä enemmän.

Yksi tärkeä asia jää kuitenkin pimentoon: miksi vapaaehtoistoimintaan osallistutaan? Ja miksi niin moni haluaisi tehdä sitä nykyistä enemmän?

Vapaaehtoistoiminnan puoleensavetävyys ei yllätä – sen hyödyt tunnetaan hyvin. Vapaaehtoiset kokevat esimerkiksi saavansa toiminnasta useita tärkeitä taitoja, joista on hyötyä myös omassa arjessa, työelämässä ja opinnoissa.

Toiminnasta saatu hyöty ei kuitenkaan aina vastaa alkuperäistä syytä lähteä mukaan. Mikä motivoi alun perin ryhtymään vapaaehtoiseksi? Tähän on vaikea löytää vastausta suomalaisista kartoituksista.

Ruotsissa motivaattorit kartoitetaan vuosittain

Ruotsalainen Volontärbyrån selvittää vuosittain länsinaapurimme vapaaehtoisten syitä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Viimevuotisen kyselytutkimuksen mukaan tavallisimmat syyt ovat halu tehdä jotain konkreettista, antaa tukea ja apua toisille ihmisille, vaikuttaa yhteiskuntaan positiivisesti sekä kehittyä henkilönä tai oppia uutta.

Volontärbyrånin kyselyn tulos ei kuitenkaan kerro kaikkea. Siinä vastaukset valitaan yhdestätoista valmiista vaihtoehdosta, joiden ulkopuolelle saattaa jäädä moni tärkeä syy. Kyselyssä puhutaan esimerkiksi yhteisöllisyyden tunteesta ja mahdollisuudesta saada uusia ystäviä, muttei vaikkapa halusta kotiutua uuteen asuinpaikkaan. Tämä voi olla vastikään muuttaneelle henkilölle hyvinkin konkreettinen syy lähteä mukaan kansalaistoimintaan.

Vuoden 2019 kyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa myös velvollisuudentunnetta motivaattorina. Vastaajista 16 prosenttia – ja nuorista vastaajista peräti 20 prosenttia – näkee vapaaehtoistoiminnan velvollisuutena.

Tämän pitäisi herättää kysymyksiä vapaaehtoistoimintaa järjestävissä tahoissa. Jos vapaaehtoinen aktivoituu ensisijaisesti velvollisuudentunteesta, kokeeko hän toiminnan aidosti vapaaehtoisena? Kasvavatko kuormitusriskit?

Motivaattorit näkyvät vapaaehtoistoiminnan koordinoinnissa

HelsinkiMission nuorten tukihenkilötoiminnan koordinaattorina törmään vapaaehtoisten motivaattoreihin säännöllisesti. Kysymme toimintaan hakeutuvilta henkilöltä jo hakuvaiheessa, miksi he haluavat vapaaehtoisiksi.

Volontärbyrånin tutkimustulokset näkyvät myös meillä nuorten tukihenkilötoiminnassa: vapaaehtoistemme tärkein motivaattori on halu auttaa ja tukea toisia. Moni meille hakeva mainitsee myös esimerkiksi toivovansa itselleen merkityksellistä tekemistä ja haluavansa tuntea itsensä hyödylliseksi.

Hakemuksissa näkyy lisäksi vastuun- ja velvollisuudentunto. Moni kertoo oman elämänsä olevan tasapainossa ja haluavansa siksi tukea haastavammassa tilanteessa olevaa ihmistä. Osa mainitsee eläneensä tasapainoisen lapsuuden ja haluavansa erityisesti siksi auttaa vaikeammassa tilanteessa elävää nuorta. Toiset puolestaan haluavat hyödyntää oman nuoruutensa haasteita toisen ihmisen hyväksi.

Miksi motivaatio kannattaa huomioida?

Motivaattoreiden huomioiminen on tärkeää meille vapaaehtoistoiminnan järjestäjille. Kun vapaaehtoinen tunnistaa omat motivaattorinsa, hänen on helpompi sitoutua tehtäväänsä. Meidän tehtävämme on luoda prosesseja, jotka kannustavat vapaaehtoisia itsereflektointiin.

Me ammattilaiset varmistamme, että jokaisen vapaaehtoisen oma motivaatio ja hänelle ajatellut tehtävät sopivat yhteen. Samalla on myös laajemmin huolehdittava siitä, että tarjoamamme vapaaehtoistehtävät vastaavat yleisimpiä motivaattoreita. Eri motivaattorit vaativat nimittäin erilaisia vapaaehtoistehtäviä. Verkostoitumista ja uusia ystäviä kaipaava henkilö ei kaipaa täysin itsenäisesti tehtävää vapaaehtoistyötä. Jollekulle toiselle itsenäinen toiminta taas sopii parhaiten, kunhan hän tuntee edelleen esimerkiksi osallistuvansa positiiviseen ja yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole mahdollista seurata vapaaehtoisten motivaattoreiden kehitystä yhteiskunnallisella tasolla. Ruotsin Volontärbyrån kysyy vuosittaisessa kartoituksessaan vapaaehtoistoimintaan osallistuneiden henkilöiden näkemyksiä. Suomalaiset kyselytutkimukset on sen sijaan toteutettu satunnaisotoksella. Näin voidaan selvittää sekä aktiivisten että potentiaalisten vapaaehtoisten näkemyksiä.

Tältä samalta satunnaisporukalta olisikin hienoa kysyä tulevaisuudessa, miksi he osallistuvat tai haluaisivat osallistua vapaaehtoistoimintaan. Näin me toimintaa järjestävät ammattilaiset voisimme reagoida motivaattoreissa tapahtuviin trendeihin – ja siten tarjota suomalaisille entistä parempia mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan.

Teksti: Sophie Holm

HelsinkiMission vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

Kirjoitus on julkaistu aiemmin HelsinkiMissio-blogissa