Ennen Maailma kylässä -festivaaleja meille vapaaehtoisille pidettiin pieni kurssi, jossa meille kerrottiin työtehtävistä ja millaista siellä on. En ollut ennen käynyt kyseisessä tapahtumassa, joten oli ihan mukavaa saada kokea se. Kurssilla meille opetettiin, miten pelaamme ihmisten kanssa Jeesaan – Vapaaehtoistoiminnan peliä ja mitä meidän kannattaa kertoa vapaaehtoistyöstä.

Maailma kylässä -festivaaleilla oli niin monta telttaa, etten ensin löytänyt meidän telttaamme. Kysyin vartijalta neuvoa. Teltalle päästyäni minulle annettiin Kansalaisareenan pinssi, jotta minut tunnistettaisiin helpommin järjestön vapaaehtoiseksi. Pidin reppuani selässä ihan varmuuden vuoksi, sillä minulle oli kurssilla kerrottu mahdollisista varkauksista.

Henkilökunta oli ihanaa ja mukavaa väkeä. He tarjosivat minulle eväitä ja rahaa, jolla olisin voinut mennä ostamaan itselleni jotakin purtavaa. Minulla oli kuitenkin jo omat eväät.

Aloitin pelaamisen seisomalla niin, että minut näkee ja sanomalla ihmisille “Tervetuloa heittämään noppaa”. Oli mukavaa, kun jotkut rouvat jäivät juttelemaan vähän omista kokemuksistaan ja mielipiteistään. Todella moni odotti jotain erikoista nopanheitosta; kun he saivat tietää, että luvassa oli vain kysymys, he lähtivät pois. Luokseni tuli myös noin 10-vuotias poika, joka osasi vastata kysymykseen todella hyvin ja järkevästi. Sain todella monta ihmistä pelaamaan ja kiinnostumaan vapaaehtoistyöstä. Minulta jäi jakamistani Kansalaisareenan esitteistä vain yksi jäljelle.

Aina välillä, kun ei näkynyt paljon ihmisiä, menin hetkeksi istumaan. Opin todella paljon sosiaalisia taitoja, sillä olen yleensä aika ujo enkä mielelläni puhu tuntemattomien kanssa. Festivaaleilla minulla oli kuitenkin ihan rauhallinen olo, enkä lopulta jännittänyt enää ollenkaan.

Oli todella mukavaa ja minulle jäi Maailma kylässä -festivaaleista hyvä fiilis. Kiitos todella paljon, että otitte minut sinne vapaaehtoiseksi ja sain kokea, millaista se on.

Teksti: Khadija Meftah

Kirjoittaja opiskelee Vantaan ammattiopisto Variassa.