Suomalaisista 42 prosenttia kertoo tehneensä vapaaehtoistoimintaa viimeisen neljän viikon aikana ja puolet viimeisen vuoden aikana. Vapaaehtoistoiminta tekee hyvää niin tekijälle kuin tekemisen kohteelle.

Eniten vapaaehtoistyötä tehdään lasten ja nuorison sekä ikäihmisten parissa, vertaistukena ja liikunnan parissa. Tämän jälkeen vapaaehtoistyötunteja käytetään kuitenkin eniten kunnan tai julkisen sektorin organisoimaan toimintaan – enemmän kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveysasioihin tai kulttuuri- ja taidealalla.

Julkisen sektorin ja erityisesti kuntien organisoima vapaaehtoistoiminta on yksi keskeinen vapaaehtoistoiminnan muoto. Esimerkiksi Vantaalla voi lähteä ystäväksi tai menokaveriksi ikäihmiselle tai toimia vapaaehtoisena sairaalan, hoiva-asumisen, palvelutalojen, päivätoiminnan tai kotihoidon piirissä. Tällöin on kuitenkin tärkeää huolehtia, ettei yhteiskunnan peruspalveluiden tuottaminen siirry niiden parissa toimivien järjestöjen tai kansalaisyhteiskunnan hoidettavaksi. Tämä on tärkeää niin kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kuin kansalaistoiminnan autonomian kannalta.

Vapaaehtoistoiminnan uudet muodot lisäävät osallistumisen mahdollisuuksia

Mielenkiintoinen vapaaehtoistoimintaan liittyvä trendi on yritysten työntekijöiden tekemä vapaaehtoistyö. Yhä useampi yritys haluaa toteuttaa vastuullisuuttaan niin, että antaa työntekijöiden tehdä haluamaansa vapaaehtoistyötä työajalla esimerkiksi 1 – 2 päivää vuodessa. Vastuullisuuden ohella työntekijät oppivat uusia asioita ja voivat tehdä itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Mahdollisuus vapaaehtoistyöhön työajalla on hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja edistää työhyvinvointia.

Näin toimitaan Kansalaisareenassa ja näin on toimittu viime vuosina esimerkiksi OP-ryhmässä, joka rakensi yritysvapaaehtoisuutensa tueksi vapaaehtoistoiminnan välityspalvelu hiiop100.fi-sivuston ja lahjoitti sen parin vuoden jälkeen Kansalaisareenalle. Hiiopin kautta tehtiin esimerkiksi vuonna 2017 noin 274 henkilötyövuotta vapaaehtoistoimintaa. Yhä useampi yritys on viime aikoina ollut kiinnostunut tarjoamaan työntekijöilleen mahdollisuutta tehdä vapaaehtoistyötä.

Julkisen sektorin ja yritysmaailman kautta kanavoituvan toiminnan lisäksi ihmiset ovat löytäneet mitä moninaisempia tapoja tehdä vapaaehtoistoimintaa suoraan. Esimerkiksi ruotsalainen yläkoululainen Greta Thunberg aloitti loppukesällä 2018 Tukholmassa jokaperjantaisen koululakon ja vaati Ruotsin hallitukselta Pariisin ilmastosopimuksen mukaista ilmastopolitiikkaa. Gretasta tuli toimintansa myötä kansainvälisen ilmastovaikuttamisen supertähti ja hänen esimerkkinsä on inspiroinut tuhansia ja tuhansia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Niin nuoret kuin vanhat, jopa kokonaiset koululuokat eri puolilla maailmaa ovat liittyneet Gretan viikottaiseen ilmastolakkoon ja saaneet kanavan vapaaehtoistoimintaan ilmastohuolen keskellä.

Vaikka suurin osa Suomessa tehtävästä vapaaehtoistyöstä on pitkäkestoista ja järjestöjen kautta tapahtuvaa niin sanottua kolmannen sektorin vapaaehtoistyötä, on järjestöjen luvatulle kentälle noussut yhä enemmän julkisen ja yksityisen sekä neljännen sektorin kaltaisia toimijoita. Perinteisiä kansalaisjärjestöjä tämä haastaa uudella ja kiinnostavalla tavalla. Vapaaehtoistoiminnan, ihmisten hyvinvoinnin ja asioiden kehittymisen kannalta tämä on hyvä uutinen.

Leo Stranius

Kirjoittaja on Kansalaisareenan toiminnanjohtaja. Kansalaisareena on vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vapaaehtoistoimijoiden edunvalvoja Suomessa.

Teksti on julkaistu ensin Aatto ry:n verkkosivuilla Järjestötietäjät-blogissa.