Osallistuin 25.–26.10.2018 Euroopan vapaaehtoistoiminnan keskus CEV:in Autumn Volunteering Congress -tilaisuuteen Brysselissä. Kansalaisareena tarjosi jäsenjärjestöilleen mahdollisuuden osallistua konferenssiin. Blogissani nostan esiin siellä nousseita ajatuksia siitä, miten vapaaehtoistoiminta voi toimia osallisuuden ja inkluusion edistäjänä, kun vapaaehtoistoimijaa tuetaan oikein.

Vapaaehtoistoiminta on kansalaisoikeus. Hyvän tahdon, solidaarisuuden ja auttamisen halun lisäksi tarvitaan rakenteita, jotka mahdollistavat vapaaehtoistoiminnan. Euroopan vapaaehtoistoiminnan keskus CEV esittikin yleiskokoukselle lausunnon, jossa todetaan, että vapaaehtoistoiminta ei voi menestyä ilman toimintaan osallistumista tukevia lainrakenteita ja mahdollistavaa ympäristöä, jossa organisaatiot ja erilaiset liikkeet voivat toimia. Vapaaehtoistoiminta tarvitsee myös resursseja ja toiminnan tiloja. (CEV:n lausunto yleiskokoukselle, Draft Policy Statement on ”Inclusive Volunteering”)

Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan ole vielä saavutettavaa kaikille. CEV huomauttaa, että edelleen osassa Euroopan maita vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta edellytetään informoimista viranomaisille, mikäli vapaaehtoinen saa yhteiskunnalta taloudellista tukea. Vapaaehtoistoiminta voi olla kielletty tiettyjen työttömyys-, sairaus- tai eläketukien saajille tai siihen osallistuminen voi vaikuttaa tukien saamiseen.

CEV uskoo, että vapaaehtoistoiminta on yksi näkyvimmistä solidaarisuuden ilmenemisen muodoista, joka edistää inkluusiota, sosiaalisen pääoman lisäämistä ja tuottaa muutosta yhteiskuntaan. Jokaisella tulisi olla oikeus osallistua vapaaehtoistoimintaan, työttömät ja eläkkeellä olevat ihmiset mukaan lukien. (CEV Draft Policy Statement on ”Social Welfare and Volunteering in Europe”)

CEV:n vuosikertomuksessa 2017 kerrotaankin vapaaehtoistoiminnan olevan yhteiskunnan sosiaalisen muutoksen pääagentti, joka tukee inkluusiota, solidaarisuutta, aktiivista kansalaisuutta, osallisuutta sekä edistää yhteisvastuuta. CEV nostaakin 2019 painopistealueiksi mm. vihapuheen ja stigmatisoinnin ehkäisemisen sekä työn solidaarisuuden lisäämiseksi. (CEV European Volunteer Center, Annual report 2017)

Vapaaehtoistoiminta on uusiutuvaa energiaa

Toimivalle vapaaehtoistoiminnalle tarvitaan rakenteiden lisäksi käytännön tukea. Konferenssin aikana pääsimme työpajojen lisäksi mm. kuulemaan kiinnostavia puheenvuoroja vapaaehtoisten tukemisesta. Professori Lucas Meijs Rotterdamin Erasmus-kauppakorkeakoulusta kuvaa vapaaehtoistoimintaa osuvasti energiana. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit toimivat energian muuntajina. Energia muunnetaan vapaaehtoisen ehdoilla; ”Sinulla on taito, ja on minun tehtäväni saada se toimimaan” Meijs kuvaa.

Meijs suosittelee, ettei vapaaehtoisen työnkuvia tehtäisikään organisaatioissa valmiiksi, vaan ”uusiutuvaan” energiaan päästään sillä, että erilaisia energian muotoja provosoidaan ja sieltä nouseva halu laitetaan toimimaan, jolloin ”vapaaehtoisuus tapahtuu vapaaehtoisen aikaan, ei organisaation aikaan”. Vapaaehtoisuuteen vaikuttaa toimijan halu, tiedot ja taidot sekä aika ja resurssit mitä vapaaehtoisella on käytössä toimintaan. 

Meijsin esityksen jälkeen yleisöstä nostettiin kuitenkin tärkeä asia sosiaali- ja terveysalalla tapahtuvalla vapaaehtoistoiminnalla, jossa vapaaehtoisuuden tarve lähtee asiakkaasta. Tällöin organisaation pitää yhdistää muuntimen lailla asiakkaan tarve ja vapaaehtoisen aika.

Yksilö ja ympäristö toimivat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa

Vapaaehtoisuuden vaikutusten mittaaminen on haastavaa. Making It Matter -hanke kehittää kuudessa maassa käyttäjäystävällisiä malleja vaikutusten mittaamiseen vapaaehtoistoiminnan vaikutuksista inkluusioon tukemisessa. Vapaaehtoistoiminnan merkitystä korostettiin läpi konferenssin. CEV:n puheenjohtaja Cristina Rigman totesikin, että yksilöön vaikuttamisella on mittaamaton arvo, koska yksilöiden kautta vaikutukset kertaantuvat ja leviävät koko yhteisöön.

Yksilö ja ympäristö toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa suhteessa toisiinsa. Yksilölle jää kuitenkin aina vastuu siitä, miten hän ympäristön luomien kokemusten vaikutukset kokee. Suomessa ollessani osallistuin toiseen seminaariin, jossa kuvattiin miten ”palvelumuotoilulla voidaan voimaannuttaa ja osallistaa ihmisiä”. Ajattelen niin, että ketään ei voi voimaannuttaa tai osallistaa hänen puolestaan, vaan aktiivinen toimijuus tulee säilyttää yksilöllä itsellään. Ympäristö voi kuitenkin tarjota mahdollisuuksia ja paikkoja siihen, että toimija itse kokee ympäristössä voimaantumisen kokemuksia tai/ja kokee osallisuutta ympäröivään yhteisöön. Ympäristö kutsuu ja toimija osallistuu, ympäristö vaikuttaa ja yksilö voimaantuu. 

Vapaaehtoisuudella on voima rikkoa stereotyyppejä

Varsinkin syrjäytymisvaarassa olevien tai erityistä tukea tarvitsevien vapaaehtoisten kohdalla ympäristön rooli on merkittävä. CEV lausuikin yleiskokoukselle, että ”vapaaehtoisuudella on voima rikkoa stereotyyppejä ja vahvistaa ymmärrystä ja erilaisuuden suvaitsemista.”

Meijsin mukaan vapaaehtoisia saadaankin mukaan parhaiten tuomalla esiin vapaaehtoisuuden monimuotoisuutta ja erilaisia tapoja osallistua. Erilaisia kuvia, erilaisia kanavia pitkin, erilaisia tarinoita, erilaisia roolimalleja ja esimerkkejä. Meijs kannustikin kokeilemaan erilaisia uusia tapoja yhdistellä esim. vapaaehtoisuus ja yritys, vapaaehtoisuus ja perhe, vapaaehtoisuus ja sinkku, vapaaehtoisuus ja yhteiskuntapalvelu, palvelut, työllistyminen tai erilaiset toimeentulotuet.

Hyvä esimerkki stereotyyppejä rikkovasta vapaaehtoistoiminnasta on Kehitysvammatuki 57 ry:n vekkaritoiminta, jossa vapaaehtoiset toimivat erilaisissa tapahtumissa sekä vertaisryhmissä vetäjinä. Vapaaehtoisilla on kehitysvamma tai he tarvitsevat muuten apua oppimisessa ja/tai ymmärtämisessä. Toiminta on saanut hyvää palautetta juuri siitä, että se lisää erilaisten ihmisten kohtaamista, mahdollistaa vastuullisen roolin ottamisen erityisryhmän edustajille sekä tuo näkyväksi sitä että roolituksissa ei ole staattisia tuen kohteita ja tarjoajia, vaan roolitukset vaihtelevat suhteessa ympäristöön.  (https://www.kvtuki57.fi/vapaaehtoisille)

Samanlaista toimintaa on mm. Hollannissa Movisien järjestössä. He huomasivat, että vain 9 % vähemmän tukea tarvitsevista kehitysvammaisista ihmisistä teki vapaaehtoistyötä, kun muussa väestössä prosentti oli 36 %. (www.movisie.nl) Varsinkin tuetussa vapaaehtoistoiminnassa vahvuuspainotteinen ohjaus ja tuki on avainasemassa. Vahvuuspainotteisessa ohjauksessa keskitytään yksilön vahvuuksiin ja tuetaan niitä kasvamaan entisestään.

Toimija mm. vastaanotetaan organisaatioon kysymällä ”mistä sinä pidät, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja missä olet hyvä?”. Vapaaehtoiselle ei tarjota valmista pakettia, mihin hänen pitää mahtua, vaan tekeminen lähtee toimijasta itsestään. Vahvuuksista lähtevää toimijuutta korostetaan läpi toiminnan. Toiminnassa tarjottava tuki räätälöidään vapaaehtoisen tarpeen pohjalta. Näin vahvuudet vahvistuvat entisestään ja myös piilossa olevaa potentiaalia saadaan käyttöön.

Ympäristön muutoksilla voidaan luoda edellytykset sille, että mahdollisimman moni ympäristössä toimiva yksilö voi kokea osallisuutta ja pääsee hyödyntämään vahvuuksiaan. Hyvän ja olemassa olevien vahvuuksien huomaaminen, esille nostaminen ja tukeminen tarjoavat hyvän tavan lähestyä ja tukea ihmisiä myös muualla kuin vapaaehtoistoiminnassa.

Tiina Herttuainen

Kehitysvammatuki 57 ry:n kehittämispäällikkö