Uusi gradu analysoi suomalaisten vapaaehtoistoimintaan osallistumista monipuolisesti. Tutkimus perustuu Kansalaisareenan suomalaisia tilastollisesti edustavaan kyselyaineistoon vuodelta 2018.

Suomalaisten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan on aktiivista ja monimuotoista. Lähes joka toinen suomalainen on osallistunut vapaaehtoistoimintaan kuluneen vuoden aikana. Suosituimmat toimialat ovat liikunta ja urheilu, seniorit ja ikäihmiset sekä lapset ja nuoriso. Naisten ja miesten välillä ei ole suurta eroa vapaaehtoistoimintaan osallistumisen määrässä, mutta ikä vaikuttaa siten, että 15–24-vuotiaat osallistuvat vähiten, ja 35–44-vuotiaat osallistuvat eniten.

Eroja löytyy myös tarkasteltaessa tuloksia tulo- ja koulutustaustan mukaan. Korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset osallistuvat vapaaehtoistoimintaan tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin matalammin koulutetut ja vähemmän ansaitsevat. Eroja on myös siinä, miksi vapaaehtoistoimintaan ei osallistuta. Vähemmän koulutetut ja vähemmän ansaitsevat mainitsevat muita useammin osallistumattomuuden syyksi terveydelliset syyt ja sen, että kukaan ei ole pyytänyt heitä toimintaan mukaan. Korkeasti koulutetuilla ja hyvätuloisilla korostuu ajanpuute syynä osallistumattomuuteen.

Nämä erot herättävät huolen suomalaisten eriarvoisista elämänmahdollisuuksista, jotka vaikuttavat myös vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen. Paremmin tienaavilla ja korkeammin koulutetuilla on muita enemmän tiedollisia ja taloudellisia resursseja, he kokevat terveytensä paremmaksi, ja heillä on laajempi sosiaalinen verkosto. Heille tarjoutuu paremmin mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistoimintaan, ja itseluottamus edistää toimintaan mukaan lähtemistä.

Vapaaehtoistoiminta tekee tutkitusti hyvää tekijälleen. Se lisää onnellisuutta ja kokemusta hyvinvoinnista ja myös vaikutusmahdollisuuksista ympäröivään yhteiskuntaan. Näistä kaikista olisi iloa kaikissa tulo- ja koulutusluokissa. Mitä tilanteelle siis voitaisiin tehdä?

Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että nuoret, miehet, vain peruskoulun käyneet ja matalimpaan tuloluokkaan kuuluvat tarvitsevat muita enemmän rohkaisua ja kannustusta vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen. Heidän joukossaan on eniten henkilöitä, joiden osallistumisen esteeksi muodostuu se, että heitä ei ole koskaan pyydetty mukaan toimintaan. Nuorille luontevia paikkoja saada tietoa vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista ja siihen osallistumisesta ovat harrastustoiminta ja etenkin koulu ja oppilaitokset. Erilaisia vapaaehtoistoimintaan osallistumisen mahdollisuuksia olisi edelleen hyödyllistä kehittää osana oppilaitoksia, kuten monissa muissa maissa ja monin paikoin Suomessakin on tehty. Myös internet ja sosiaalinen media voivat tarjota etenkin nuorille mieluisia uusia ympäristöjä osallistumiseen. TE-toimistot ja vastaavat työn ulkopuolella olevia tavoittavat palvelut voisivat nykyistä enemmän tukea asiakkaitaan vapaaehtoistoiminnan ja siitä saatavien ilon, onnistumisten, kokemuksen ja verkostojen pariin.

On monista syistä tärkeää, että eri taustoista tulevat kansalaiset kohtaavat toisiaan. Tähän vapaaehtoistoiminnan kenttä on periaatteessa optimaalinen. Onkin erityisen tärkeää huolehtia, että vapaaehtoistoimintaan osallistuminen ei itsessään muodostuisi eriarvoisuutta ilmentäväksi toiminnaksi. Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen tulisi olla kaikkien mahdollisuus.

Teksti: Merja Sipola & Henrietta Grönlund

Sipola on kauppatieteiden maisteri ja teologian maisteri, jonka teologian maisteritutkielmaan kirjoituksen tulokset perustuvat. Grönlund on kaupunkiteologian professori Helsingin yliopistossa, ja ohjasi Sipolan maisteritutkielman. Grönlund on myös Kansalaisareenan hallituksen jäsen.

Koko gradun voit lukea tämän linkin kautta.