Toimin vapaaehtoisena mm. urheiluseurassa ja Marttajärjestössä. Toimintaan kuluu aikaa enemmän kuin mitä siihen ehkä olisi järkevä antaa. Koen kuitenkin saavani enemmän kuin annan. Kaikki toiminta, mitä teen vapaaehtoisena, lähtee itsekkäistä lähtökohdista, oman hyvän mielen saavuttamiseksi. Vapaaehtoistyö on iso osa minua.
Lähtiessäni vetämään lentopallotreenejä nuorille saatan kokea itseni väsyneeksi. Sieltä tullessani olen kuitenkin tarmoa täynnä ja erittäin usein tulee tunne, että miten paljosta ne vanhemmat jäävätkään paitsi, jotka eivät pysty tähän toimintaan syystä tai toisesta osallistumaan. Nuoret ovat välillä väsyneitä, vilkkaita, eivät kuuntele, eivät jaksa keskittyä, mutta juuri samaan aikaan heillä on pilke silmäkulmassa, he letkauttavat hauskoja sutkautuksia mitä osuvimmissa tilanteissa. Usein on ollut hetkiä, jolloin olen keskittyneesti ohjeistanut lentopallon saloihin nuorta, kun vieressä toinen nuori kertoo hauskan tarinan siitä mitä koulussa ope tai kaveri on kertonut tai tehnyt ja nauruksihan se menee. Ja voi sitä oppimisen iloa, kun nuoret huomaavat itsekin kehittyvänsä lajissa. Kaiken tämän avulla jaksan ja koen olevani etuoikeutettu.
Martta-illoissa on eri-ikäisiä ihmisiä toiminnassa mukana. Se on täysin erilaista kuin urheiluseuratoiminta. Askartelemme, leivomme, juttelemme, kahvittelemme, nauramme, välillä itkemme, pohdimme kuinka kehitämme toimintaamme, mihin retkeilisimme, että saisimme toiminnasta mahdollisimman paljon iloa. Saan olla mukana toiminnassa aikuisten ihmisten kanssa ja samalla kehittää itseäni.
Kaikessa toiminnassa olen ajautunut hallitukseen ja siihen ryhmään, joka suunnittelee ja kehittää toimintaa. Toiminta vaatii rahaa ja rahaa saadaan toki toimintamaksuilla, mutta pääasiassa talkoista saaduilla tuotoilla. Ylpeänä voin sanoa, että olemme saaneet erityisesti urheiluseurassamme sellaisen maineen, että me hoidamme hyvin talkoomme ja meihin voi luottaa. Siksi saammekin usein pyyntöjä erilaisiin talkoisiin ja taloudellinen tilanne pysyy vakaana. Usein kuulen eri yhdistysten tuskailevan talkoolaisten puutteesta, mutta meidän urheiluseuralla on aina hyvin heitä. Meillä on talkoissa hauskaa ja koska talkoolaisia on riittävästi, ei työmäärä ole yhdelle kohtuuton.
Ystävät ihmettelevät usein, miten jaksan käydä kokouksissa ja kehittää ja suunnitella usean eri yhdistyksen toimintaa. Toki joskus se kaikki on raskastakin, mutta ei sieltä poiskaan malta olla.
Teksti: Päivi Ikkala
Kulttuurituottajaopiskelija, Humak
Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.