”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä vapaaehtoisuudesta.

Tiesin, että vapaaehtoistoiminta on merkityksellistä minulle. Mutta sitä en osannut arvata, että juuri vapaaehtoistoiminnan kautta löytäisin kaikkien näiden vuosien ajelehtimisen jälkeen vihdoinkin sen, mitä isona haluaisin tehdä.

Koko aikuisikäni olen ollut vapaaehtoisena ties missä, nauttinut siitä ja kokenut sen merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. Koskaan en ajatellut, että tulevaisuuden ammattinikin voisi jotenkin liittyä vapaaehtoistoimintaan.

Kuten niin moni muukin, myös minä koin lasten kasvaessa, että minulta löytyisi aikaa ja voimavaroja hakeutua kauan haaveilemiini vapaaehtoistehtäviin lapsiperheiden pariin.

Olen elämässäni ollut tilanteissa, joissa olisin toivonut, että minulla olisi ollut joku tukena tiukoissa paikoissa. Kotiutuminen uusiin vieraisiin maihin sekä lasten syntyminen ja kasvattaminen vieraassa kulttuurissa ilman tukiverkkoa olisivat varmasti olleet helpompia kokemuksia, jos olisi ollut joku, jolta kysyä neuvoa tai joka olisi ainakin yrittänyt ymmärtää hämmennykseni. Moni hakeutuukin vapaaehtoistoimintaan mukaan omien kokemusten rohkaisemana ja saattelemana, toiveena niin antaa kuin saadakin vertaistukea. Myös maahanmuuttajien kotiutuminen ja kulttuuriin sopeutuminen tapahtuu huomattavasti kivuttomammin, kun heillä on niin sanottu paikallinen opas.

Kouluttautuessa vapaaehtoistehtäviin silmäni aukesivat myös uusille mahdollisuuksille.

Olin jo pitkään suunnitellut opiskelemaan lähtöä, joten oman vapaaehtoistoiminnan myötä oli helpompi hakeutua opiskelemaan tutkintoa, jota en edes aikaisemmin tiennyt olevan olemassa. Nyt ovat yhteisöpedagogin opinnot Humakissa lähes loppusuoralla.

Vapaaehtoistoiminnan parissa työskentelevien työntekijöiden työ vaikutti mielenkiintoiselta. Vapaaehtoisena oli matala kynnys lähestyä omaa järjestöä ja suorittaa opiskeluihin liittyvää harjoittelua siellä tutustuen lisää järjestöalan työtehtäviin ja kenttään.

Opiskelun kautta on ollut mahdollista tutustua myös muiden järjestöjen ja yhteisöjen toimintaan ja tehdä yhteistyöprojekteja heidän kanssaan. Näin myös oma identiteetti vapaaehtoisena on muokkautunut ja vahvistunut, ja se on avannut silmiä laajalle vapaaehtoistoiminnan kirjolle ja mahdollisuuksille.

Vapaaehtoisena toimiminen tarjoaa mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä ja verkostoitua myös omaa ammatillista tulevaisuutta silmällä pitäen. On helpompi tehdä omaa osaamista tunnetuksi, kun on jo niin sanotusti jalka oven välissä ja kasvot ovat tutut.

Kuka olisikaan uskonut, että kaikki ne vapaaehtoistoimintaan käytetyt tunnit ovatkin olleet väylä tulevaisuuden ammattiini.

Teksti: Hanna Van Lennep

Kirjoittaja opiskeli Vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa