Esko Hänninen Helsingistä innostui vapaaehtoistoiminnasta opintomatkalla Iso-Britanniaan 1970-luvun lopussa. Tutustuessaan Britannian terveyspalveluihin ja ikäihmisten palveluihin Skotlannissa hän huomasi, että keskeisissä toimintayksiköissä oli joku toimihenkilöistä nimetty vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriksi. Vapaaehtoiset mm. ulkoiluttivat ikäihmisiä ja kuljettivat heitä erilaisiin tapahtumiin. Kotonaan asuville oli järjestetty ”meals-on-wheels”-ruokapalvelu, jota pyörittivät vapaaehtoiset.

Yhteiskunnan muutokset aiheuttavat pahimmillaan ihmisten syrjäytymistä, köyhyyttä, yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, ja näin on tapahtunut myös Eskon perheessä ja lähipiirissä. Mielenterveysalan puutteet ja sairaalahoitokeskeiset käytännöt herättivät hänen kiinnostuksensa kansainvälistä alan kehitystä ja tutkimustiedon hyödyntämistä kohtaan 1990-luvulla.

– Yhteisvastuuseen perustuvat yhteisölliset toimintamallit ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Setlementtiliike ja klubitalotoiminta ovat vastanneet näitä ajatuksiani, Esko toteaa.

Vapaaehtoisena Esko avustaa alueellista (Etelä-Suomen Klubitalot ry), valtakunnallista (Suomen Klubitalot ry) ja Euroopan klubitalojärjestöä (Clubhouse Europe) niiden hallitusten jäsenenä mielenterveyskuntoutujien edunvalvontaan ja mielenterveyspolitiikan kehittämiseen liittyvissä asioissa.

– Ihmiset tarvitsevat apua mm. arkielämän hallintaan ja mielenterveyden haasteista toipumiseen liittyvissä asioissa sekä tukea heille kuuluvien sosiaaliturvaetuuksien varmistamisessa. Psykiatriset palvelut eivät tarjoa tukea kuntoutujien opintoja, asumista, työllistymistä ja syrjintää koskevissa asioissa. Nämä palvelujen katvealueet ovat mielenterveyskuntoutujien Klubitalojen keskiössä, tukien siten heidän osallisuuttaan ja osallistumistaan arkielämään, Esko toteaa.

Suurimmaksi haasteeksi toiminnassaan Esko nimeää vaikeudet saada kuntien päättäjät ymmärtämään innovatiivisten toimintamallien ja käytäntöjen tarpeellisuus sekä niiden kustannusvaikuttavuus verrattuna laitos- ja sairaalahoitokeskeisiin käytäntöihin. Esko jatkaa:

– Nykytila on ristiriidassa YK:ssa hyväksytyn vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oikeuksien sopimuksen kanssa, jonka eduskunta ratifioi Suomessa noudatettavaksi vuonna 2015. Sopimuksessa on tarkat laatukriteerit, jotka koskevat myös mielenterveyskuntoutujien oikeuksia normaaliin elämään. Näistä haasteista selviytyminen on yhä kesken, koska monissa maa- ja seutukunnissa ei ole vielä ensimmäistäkään Klubitaloa.

Esko kannustaa myös muita osallistumaan vapaaehtoistoimintaan:

– Vapaaehtoisten panos näyttää tulevaisuudessa tulevan yhä tärkeämmäksi mm. erilaisten mielenterveyshaasteiden ja muiden pitkäaikaissairauksien lisääntymisen vuoksi Suomen ikääntyessä ja eläkeläisikäluokkien kasvaessa seuraavien 20–30 vuoden aikana. Vapaaehtoistyöstä hyötyvät kaikki osapuolet: avun ja tuen saajat, heidän läheisensä, palvelujen järjestäjät ja kunnat sekä vapaaehtoistyöntekijät itse.