Hyppää sisältöön

Sitoutuminen ja sitouttaminen

Vapaaehtoistoimintaan kuuluu nimensä mukaisesti vapaaehtoisuus eikä vapaaehtoista voi velvoittaa osallistumaan. Moni järjestö ja toiminta kuitenkin tarvitsee toteutuakseen ja toiminnan jatkumiseksi sitoutuneita tekijöitä. Sitoutuminen vapaaehtoistoiminnassa linkittyy siihen, että vapaaehtoinen on aktiivinen ja motivoitunut sekä ottaa vastuuta. Sitouttamisella tarkoitetaan kaikkia niitä tapoja, joilla tuetaan vapaaehtoista toiminnassa ja mukana olemisessa.

Sitoutumisen intensiteetti vaihtelee tehtävästä ja vapaaehtoisesta toiseen. Jotkut tehtävät eivät vaadi pitkäaikaista sitoutumista. Toiset tehtävät edellyttävät nimenomaan pitkäaikaista sitoutumista ja luottamussuhteen syntymistä. Tyypillinen välimuoto sitoutumisesta on vapaaehtoisen sitoutuminen yhteen projektiin kerrallaan sekä satunnainen sitoutuminen. Vapaaehtoiset pitävät sitoutumista seikkana, joka kuuluu vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan saa muodostua pakolliseksi velvollisuudeksi, eikä vapaaehtoisilta voi vaatia samanlaista panosta kuin ammattilaisilta.

Keinot

Sitouttamisen tavat ovat osittain limittäisiä motivoinnin kanssa ja sitouttaminen saattaa onnistua yksinkertaisillakin keinoilla. Sitouttaminen lähtee jo aivan ensi kohtaamisesta. Ilmapiirin on hyvä olla vastaanottava ja ystävällinen. Jo rekrytointivaiheessa annetaan realistinen kuva toiminnasta ja käydään läpi yhteiset pelisäännöt. Tehtävänkuvien tulee olla selkeitä ja mielekkäitä. Vastuunjaon tulee olla selvä. Ylipäätään selkeät ja läpinäkyvät käytännöt ja ohjeet sitouttavat. Perehdytykseen ja mielekkäiden tehtävien löytämiseen kannattaa panostaa, ettei vapaaehtoinen jää tyhjän päälle. Kasvokkain kohtaaminen antaa vapaaehtoiselle kannustusta ja tukea. Tuen merkitys on sitouttamisessa valtava; kuuntelemalla, olemalla saatavilla sekä koulutusta tarjoamalla saadaan sitoutunut ja osallistava ilmapiiri. Kokemus osallisuudesta edistääkin tunnetusti sitoutumista. Siihen liittyvät toiminnan ohella ottaminen osaksi yhteisöä, hyvän ryhmähengen luominen sekä yhteisöllisyys. Hyvinä sitouttamisen keinoina voi käyttää myös toiminnan kehittämistä yhdessä sekä vapaaehtoistoiminnan merkityksellisyyden sanoittamista, työn tunnustamista ja saavutusten sitomista toimintaan. Unohtaa ei pidä myöskään kiittämistä, muistamista ja arvostuksen osoittamista. Ylipäätään toiminnan positiivisuus antaa vapaaehtoiselle voimia ja halua jatkaa tai palata mukaan yhä uudelleen.

Kiitä, muista ja arvosta
Luo hyvä ilmapiiri
Ota osaksi yhteisöä
Osallista
Tue, kannusta ja kuuntele
Perehdytä, kouluta
Löydä mielekkäät, selkeät tehtävät
Ole saatavilla
Avaa yhteiset pelisäännöt
Kerro toiminnan merkityksestä

Muutos sitoutumisessa

Voiko olla motivoitunut mutta ei sitoutunut vapaaehtoinen? Vapaaehtoinen voi olla motivoitunut tekemään vapaaehtoistoimintaa mutta ei välttämättä sitoudu yhdistyksen jäsenyyteen. Vapaaehtoinen voi vältellä sitoutumista aatteellisiin yhdistyksiin ja toimii mieluummin sitoutumattoman toimijan kanssa. Vapaaehtoistoimintaa tehdään lisäksi yhä lyhyemmällä aikajänteellä erilaisissa tempauksissa, liikkeissä ja verkossa sitoutumatta pitkäksi aikaa. Tämä herättää yhdistyksissä huolta vapaaehtoistoiminnan jatkuvuudesta nykymuodossaan. Monesti sitoutuminen on vapaaehtoistoiminnan ylläpitämisen kannalta keskeistä. Muutoksista huolimatta organisoitu toiminta pitää vielä etuasemaa. Toimintaa ja tehtäviä voisi muutoksen huomioiden kuitenkin tarjota lyhyemmissä pätkissä, projektimaisempina sekä kampanjoina silloin kun tämä on mahdollista.

Lopettaminen

Vapaaehtoisten pysyminen mukana yhdistyksen toiminnassa on tärkeää. Vapaaehtoisella on kuitenkin oikeus lopettaa tai pitää taukoa toiminnasta. Hyvin johdetussa yhdistyksessä vapaaehtoisen lopettaminen otetaan hyvin vastaan ja häntä tuetaan asiassa. Vapaaehtoinen tietää miten lopettaa ja osaa ilmoittaa siitä yhdistykselle – eikä vain ajaudu pois toiminnasta. Lisäksi kerätään talteen vapaaehtoisen kautta saatu tieto, kokemukset ja toiminnan lopettamisen syyt toiminnan kehittämistä varten. Tärkeää on, että vapaaehtoinen voi lopettaa hyvillä mielin ja hänelle jää ilo annetusta ajasta. Hyvä käytäntö on antaa vapaaehtoiselle todistus osallistumisesta. Todistuksesta voi olla vapaaehtoiselle myöhemmin hyötyä.

Vapaaehtoisen ei tarvitse kertoa lopettamisensa syitä, mutta jos tiedon saa, on siitä hyötyä toiminnan suunnittelun ja kehittämisen kannalta. Tieto voi auttaa miettimään, mihin toiminnassa täytyy kiinnittää huomiota, missä asioissa olisi syytä tarjota tukea ja missä tarvitsee tehdä muutoksia. Yleisimmin mainittuja syitä lopettamiselle ovat:

  • ajan puute
  • elämäntilanne
  • uupuminen
  • liian korkeat odotukset
  • ongelmat vapaaehtoistoiminnassa
  • vapaaehtoistoiminnan johtaminen

Teksti: Paula Vihiniemi, 2020

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan