Hyppää sisältöön

Vapaaehtoistoiminta

Vapaaehtoistoiminta on kaikille avointa toimintaa, jota tehdään palkatta omasta vapaasta tahdosta, hyödyttämään toista ihmistä tai yhteisöä. Vapaaehtoistoiminta nähdään keinona vaikuttaa ja osallistua, lisätä yhteenkuuluvuutta ja hyvinvointia sekä tukea kansalaisvaikuttamista ja demokratiaa. Se hyödyttää niin vapaaehtoista itseään kuin ympäröivää yhteiskuntaakin. Vapaaehtoistoimintaa tehdään tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin. Vapaaehtoistoiminnan avulla voidaan tehdä monia asioita, joita palkkatyöllä ei tehtäisi. Suomessa vapaaehtoistoimintaa myös edistetään valtion tasolla.

Nykyisenlaisen organisoidun vapaaehtoistoiminnan historia on lähtöisin köyhäinavusta ja vapaaehtoisesta auttamisesta ja kehittynyt siitä varhaiseen kansalaistoimintaan ja sen myötä järjestökentän muotoutumiseen. Vapaaehtoistoiminnalla onkin Suomessa pitkät perinteet, ja sillä on suuri taloudellinen ja inhimillinen merkitys. Toiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat myös merkittäviä. Sosiaalisen pääoman – ihmisten ja ryhmien välisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen – kasvaminen edesauttaa sopusointuista kehitystä ja takaa yhteiskuntarauhaa. Vapaaehtoistoiminta on keskeinen osa suomalaista järjestötoimintaa. Vapaaehtoistoiminnan toimintaympäristö on kuitenkin muuttumassa, ja toiminta on kehittymässä ammattimaisesti koordinoidumpaan suuntaan.

Vapaaehtoistoimintaa voidaan tehdä muun muassa sosiaali-, kulttuuri- tai liikunta-alalla, uskonnollisissa yhteisöissä, lasten tai vanhusten parissa tai eläimiin, ympäristöön tai globaalikysymyksiin liittyen.

Vapaaehtoistoiminnan toteuttajat ja muodot

Vapaaehtoistoiminnan kirjo on laaja. Vapaaehtoistoimintaa voivat toteuttaa niin julkiset kuin yksityisetkin tahot. Vapaaehtoistoimintaa organisoivat monet järjestöt, mutta se voi olla myös organisoimatonta ja epämuodollista. Järjestöistäkään ei voi puhua yhtenä kokonaisuutena, sillä niiden toiminta on monimuotoista aina harrastamisesta vaikuttamiseen. Vapaaehtoistoiminnan sisältö ja määritelmä vaihteleekin sen mukaan, minkälaista toimintaa organisaatio järjestää. Epämuodollisessa vapaaehtoistoiminnassa ei välttämättä sitouduta toimintaan tai taustayhteisöön pidemmällä ajalla, vaan toiminta tapahtuu erilaisten tempausten, tapahtumien ja kampanjoiden kautta sekä suorilla yhteydenotoilla päättäjiin. Sosiaalinen media luo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia vapaaehtoistoiminnan kehittymiselle.

Määrittele ne elementit ja prossessit, joista teidän vapaaehtois-toimintanne koostuu

Toiminnan muodoista on esitetty monenlaisia luokitteluja.[1]

Tukea tuottava vapaaehtoistoiminta

Tukea tuottavalla vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa vapaaehtoinen auttaa jollakin tavalla heikommassa asemassa olevaa. Toimintaa voidaan kutsua tukihenkilötoiminnaksi tai kuten kirkon piirissä kutsutaan, lähimmäispalveluksi.

Osallistava vapaaehtoistoiminta

Osallistavassa vapaaehtoistoiminnassa vapaaehtoisen rooli on aktivoida ja mahdollistaa asiakkaan osallistuminen muun muassa harrastuksiin.

Tuettu vapaaehtoistoiminta

Aina vapaaehtoinen ei voi omien rajoitustensa takia osallistua vapaaehtoistoimintaan ilman toisen apua. Vapaaehtoisen rooli tuetussa vapaaehtoistoiminnassa on olla rinnalla kulkija ja tukija toiselle vapaaehtoiselle.

Palveluja tuottava vapaaehtoistoiminta

Vapaaehtoinen voi tehdä myös muunlaista, itsenäistä palvelutoimintaa. Hän voi auttaa nettisivujen päivittämisessä ja muussa tiedottamisessa, ommella tai leipoa myyjäisiin ja pitää vaikka luentoja.

Vertaistoiminta

Vertaistoiminta on yksi vapaaehtoistoiminnan erityismuoto, joka edellyttää samankaltaista elämäntilannetta tai esimerkiksi kokemusta samasta sairaudesta. Vertaistoiminta toteutuu usein ryhmämuotoisena, jossa vapaaehtoinen toimii ohjaajan roolissa.

Talkoo-, keräys- ja tapahtumatoiminta

Erilaisiin tapahtumiin, keräyksiin ja talkoisiin osallistuminen on monille tuttua. Kulttuuri- ja urheilutapahtumat jäisivät toteuttamatta ilman vapaaehtoisten panosta. Tällaiset tehtävät ovat kertaluonteisia eivätkä vaadi vapaaehtoiselta pitkäaikaista sitoutumista tai laajaa koulutusta.

Pelisäännöt

Vapaaehtoistoiminta voi olla vertaistukea, vaikuttamista yhteisten asioiden puolesta, oma-apua, hallitustyöskentelyä, ystävätoimintaa, naapuriapua, talkootyötä – toiminta taipuu moneen.

”Kirjaa ylös toiminnan pelisäännöt ja pidä ne esillä esimerkiksi verkkosivuilla.”

Vapaaehtoiset toimivat hyvin erilaisissa tehtävissä. Selkeät pelisäännöt edesauttavat niin vapaaehtoisia kuin työntekijöitäkin tehtävänkuvien ja toiminnan ohjauksen taustalla. Pelisäännöissä voidaan muistuttaa esimerkiksi vapaaehtoisuuden periaatteista:

          • palkattomuudesta
          • tasa-arvoisuudesta
          • luottamuksellisuudesta
          • puolueettomuudesta
          • suvaitsevaisuudesta ja kunnioittamisesta

Pelisäännöissä voidaan selventää myös vapaaehtoisen oikeuksia ja velvollisuuksia:

          • mahdollisuus osaamisen ja elämäntilanteen mukaiseen tehtävään
          • oikeus perehdytykseen ja ohjaukseen
          • velvollisuus toimia sovitun mukaan ja ilmoittaa muutoksista
          • oikeus kieltäytyä tarjotusta tehtävästä
          • oikeus lopettaa halutessaan

Pelisääntöihin voi sisällyttää myös toiminnan järjestäjän yleiset periaatteet ja arvot, toimintaohjeet pulmatilanteissa, ympäristö- ja turvallisuusohjeet sekä tiedot mahdollisista vakuutuksista.

Vapaaehtoistoiminnan vaiheet

Pohdi mitä tarpeita vapaaehtoisella on kussakin vaiheessa teidän organisaatiossanne.

Vapaaehtoistoiminta jakautuu vaiheiksi

  • vapaaehtoiseksi hakeutuminen
  • vapaaehtoistoiminnassa aloittaminen
  • vapaaehtoisena toimiminen
  • vapaaehtoistoiminnan päättyminen

Vapaaehtoistoiminnan esteet

Mieti, onko teidän toiminnassanne esteitä ja miten niiden kanssa voisi toimia, jos niitä ei kyetä purkamaan.

Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen tulisi olla mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Vapaaehtoistoimintaa vaikeuttavia tekijöitä kutsutaan vapaaehtoistoiminnan esteiksi. Monet vapaaehtoistoiminnan esteiksi koetuista ongelmista johtuvat tiedon puutteesta; epätietoisuus estää vapaaehtoiseksi ryhtymisen. Suurimmat esteet ovat kuitenkin ajan puute ja se, että kukaan ei pyydä mukaan. Muita esteitä, joita vapaaehtoistoimintaa koordinoivat ja organisoivat yhteisöt näkevät vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä sekä osallistumisessa, ovat muun muassa:

  • verotus, kulu- ja matkakorvaukset, vapaaehtoisen kiittäminen
  • lainsäädäntöön liittyvät esteet; puuttuva lainsäädäntö, varainhankinta
  • hygieniasäädökset
  • yhteistyökäytännöt ja rajapinnat vapaaehtoistoiminnan ja ammattityön välillä
  • fyysiset esteet
  • saavutettavuus; fyysisten esteiden lisäksi kaikki toiminta ei välttämättä ole saavutettavaa kaikille esim. kielen, erilaisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, toimintarajoitteiden tai vapaaehtoistoimintaa koskevien muiden vaatimusten takia
  • riskien hallinta ja vakuutukset
  • epäselvyydet toimenkuvassa ja/tai vapaaehtoistoiminnan organisoinnissa

Vapaaehtoistoiminnan käsitteistä

Suomessa käsitteitä vapaaehtoistyö ja vapaaehtoistoiminta on käytetty toistensa synonyymeina.

Vapaaehtoistoiminnan kohde on avunsaaja. Kohde-käsite on itsessään hankala vapaaehtoistoiminnan yhteydessä, sillä ei ole aina yksiselitteistä kumpi auttaa kumpaa; toisin sanoen vapaaehtoistoiminnassa myös tekijä hyötyy.

Sosiaalinen pääoma tarkoittaa sosiaalisia verkostoja, ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. OECD:n (Organisation for Economic Co-operation and Development eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) mukaan sosiaalisen pääoman muodostavat osallistuminen ryhmien toimintaan, vapaaehtoistoiminta, verkostot, niistä saatu tuki, luottamus ja osallistuminen kansalaistoimintaan.

Vapaaehtoissektori (myös kolmas sektori tai nk. järjestökenttä) on yksityisen sektorin, julkisen sektorin ja perheiden väliin jäävä yhteiskunnallinen sektori, jonka tunnuspiirteitä ovat voittoa tavoittelematon talous ja organisaatioiden tai ryhmien sosiaaliset tavoitteet. Vapaaehtoissektorin toimijoita ovat muun muassa yhdistykset, osuuskunnat ja säätiöt. Kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan perinteistä organisoitua järjestötoimintaa. Neljäs sektori taas on itseohjautuvaa vapaata kansalaistoimintaa, joka ei ole sidoksissa järjestöihin.


Teksti: Paula Vihiniemi, 2020

[1] Laimio Anne, Välimäki Sari: Vapaaehtoistoiminta KEHITTYY, 2011.

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan