Kansalaisareena palkitsee tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa Vuoden vapaaehtoisen. Palkinnon saaja toimii seuraavan vuoden ajan vapaaehtoistoiminnan lähettiläänä.
Kampanja lähti käyntiin 15.8., jolloin kuka tahansa sai ehdottaa Vuoden vapaaehtoista Kansalaisareenan verkkosivuilla 5.9. asti. Ehdotuksia saapui huimat 51, joiden joukosta on nyt valittu yleisöäänestyksen pohjalta eniten ääniä saaneet yksitoista finalistia (kymmenes sija on jaettu kahden finalistin kesken). Finalistit tulevat eri puolilta Suomea ja edustavat vapaaehtoistoiminnan laajaa kirjoa.
Mikä sai finalistimme lähtemään mukaan vapaaehtoistoimintaan? Entä miksi heidän mielestään vapaaehtoistoiminta on tärkeää? Lue alta finalistien haastatteluista, mitä heidän vapaaehtoisuuden polkuunsa on sisältynyt.
Finalistit on esitelty etunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Painamalla ehdokkaan nimeä, pääset suoraan kyseisen ehdokkaan esittelyyn.
Anni Suni, Porvoo
Eva-Maria Strömsholm, Vaasa
Jorma Huttunen, Vantaa
Leena Juntunen, Iisalmi
Mika Joensuu, Tuusula
Mustafa Bazu, Hämeenlinna
Nina Pulli, Kotka
Pirjo Raunio, Sastamala
Päivi Pohjola, Pöytyä
Salli Moilanen, Kirkkonummi
Venla Lankinen, Helsinki
Anni Suni, Porvoo
Anni eli ”Anu” toimii Suomen Nivelyhdistyksen vertaisohjaajana Porvoon nivelpiirissä. Hänen ansiostaan nivelpiirin toiminta jatkui vuonna 2015, kun muut vapaaehtoiset lopettivat. Anu ohjaa itse nivelpiirin viikoittaiset vesi- ja tuolijumpat. Hän on innostaja ja aina aktiivinen toiminnan kehittäjä. Suomen Nivelyhdistyksen lisäksi hän toimii vapaaehtoisena myös Porvoon Eläkkeensaajat ry:ssä, Porvoon Invalideissa, Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksessä, Porvoon Seudun Hengitysyhdistyksessä ja Porvoon Reumayhdistyksessä. Lisäksi Anu toimii Omenamäen palvelutalossa vertaistukihenkilönä ohjaten siellä joka viikko eläkeläisten askartelukerhoa. Hän myös ohjeistaa ikäihmisiä kuntosaliharjoitteluun ja järjestää suosittuja kylpylämatkoja. Anu on itse yli 80-vuotias, mutta ei kuulemma tunne itseään ollenkaan niin vanhaksi.
– Toimin Porvoossa monella sektorilla. Olen mukana eläkeläistoimìnnoissa sekä kolmannen sektorin yhdistyksessä. Vedän vesi- ja tuolijumppa eri yhdistyksissä sekä palvelukeskuksessa asukkaiden ja eläkeläisten virikeohjaajana. Jäin 60 vuotiaana eläkkeelle. Olin ollut työaikana mukana ammattiyhdistyksessä sekä harrastekerhoissa. Minulle oli selvää etten jää kotiin hyssyttelemään vaan jatkan aktiivista elämää. Huomasin pian että ympärilläni oli paljon tarvetta minun tiedoille ja taidoille, Suni kertoo.
– Jouduin miettimään vuonna 2015 jatkamistani vapaaehtoisena kun minulla todettiin rintasyöpä. Kun voimistuen leikkauksesta ja hoidoista jouduin miettimään elämänmenoa uudelleen. Silloin minulle valkeni miten paljon vapaaehtoistyö minulle antoi ja mimmoinen voimavara se oli, Anni sanoo.
– Lähetän lämpimät terveiseni kaikille vapaaehtoistyötä tekeville. On kuitenkin tärkeää pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Välillä on hyvä levätä ja aloittaa taas uusin voimin ja innoin, Suni kiteyttää.
Eva-Maria Strömsholm, Vaasa
Eva-Maria on nuorena kokenut vaikean syöpädiagnoosin ja sen jälkeen alkanut auttaa muita syöpäpotilaita. Hän ottaa aktiivisesti kantaa syöpäasioihin, ei vain Suomessa, vaan myös Euroopassa ja muualla. Hän on ollut mukana perustamassa ja varapuheenjohtajana Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:ssa.
– Olen itse sairastanut harvinaisen munasarjasyövän 27-vuotiaana ja nyt 40-vuotiaana kilpirauhassyövän. Halusin heti olla mukana vapaaehtoistyössä ja olinkin yhteydessä paikalliseen syöpäjärjestöön. Olen aktiivinen potilas, joka on alusta asti luennoinut omasta syöpäkokemuksesta hoitohenkilökunnalle, lääkäreille ja muille kiinnostuneille. Tuon esille mm. potilaan näkökulma ja potilaan kohtaaminen sekä sitä että jokaisella syöpäpotilaalla on oikeus psykososiaaliseen tukeen sekä kuntoutukseen, Eva-Maria kertoo.
Eva-Maria on ollut monta vuotta mukana esimerkiksi Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen hallituksessa sekä Suomen Syöpäyhdistyksen valtuuskunnassa ja järjestövaliokunnassa. Hän toimii myös tukihenkilönä syöpäpotilaille.
– Nuorena syöpäpotilaana koin itseni melko yksinäiseksi ja tiesin että vertaistukea ja muuta on monille tärkeää. Vapaaehtoisena tukihenkilönä saan auttaa muita ja tukea muita. Myös se, että vapaaehtoisesti olen GySyn toiminnassa mukana on antanut minulle todella paljon takaisin. Saan olla muiden vertaisten kanssa tekemisissä ja mietitään yhdessä miten voimme auttaa ja tukea muita gynekologisia syöpäpotilaita ympäri Suomen. Koen, että apu ja tuki on yksi tärkeimmistä asioista aluksi, kun syöpäpotilas saa diagnoosin, Strömsholm sanoo.
– Moni miettii, että miten pystyn itse syöpäpotilaana olla tukena muille mutta koen, että minulla on toisenlainen ymmärrys siitä mitä potilas käy läpi koska itse on ollut monta kertaa siinä samassa tilanteessa. On tärkeää, että mitä ikinä vapaaehtoistyötä teet, niin huolehdit myös omasta jaksamisesta. Saan itse enemmän energiaa siitä, että olen ulkona luonnossa, metsässä ja merellä ja näin jaksan ja on edelleen halua jatkaa työtä syövän ja syöpäpotilaiden sekä syöpäjärjestöjen kanssa, Eva-Maria toteaa.
Kysyttäessä, mitä terveisiä Eva-Maria lähettäisi muille vapaaehtoisille ja vapaaehtoistoimintaa harkitseville, hän sanoo:
– Olette todella tärkeitä ihmisiä monelle! Ilman teitä moni ei ehkä saisi apua ja tukea mitä tarvitsevat. Se vapaaehtoistyö mitä juuri sinä teet on tärkeää. Huolehdi omasta jaksamisesta ja nauti myös siitä että saat tehdä vapaaehtoistyötä. Jos tunnet että haluat olla mukana jossakin vapaaehtoistoiminnasta niin lähde vaan rohkeasti mukaan, aina oppii uutta muilta ja itsestä.
Jorma Huttunen, Vantaa
Jorma on toiminut Vantaan Sydän ry:n vapaaehtoisena vuodesta 2014 lähtien. Hän toimii myös yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Hänellä on erityislaatuinen lahja valita aina oikeat sanat sairastuneille tai muuten vain haastavissa olosuhteissa oleville henkilöille. Hän toimii sydänvertaistukihenkilönä ja digineuvojana. Hän on yhdistyksen toiminnan peruspilari ja toimii myös muualla toisia auttaen.
– Olen Sydänliiton kouluttama vertaistukihenkilö ohitusleikatuille ja käyn sairaalassa ja erilaisissa kerhoissa, keskustelemassa ja kertomassa omaa selviytymistarinaani, teen myös tukitoimintaa puhelimitse. Lisäksi esittelen sydänyhdistyksen toimintaa eri järjestöjen tapahtumissa. Olen sydänpotilaiden kuntoutuskursseilla vertaistukihenkilönä. Opetan kansalaisia käyttämään digitaalisia terveyspalveluiden sivuja. Muita yhdistyksiä joiden toiminnassa olen mukana on, Hakunilan Seudun Eläkkeensaajat ry, Joulumerkkikotilapset ry, Helsingin Voimistelija ry, Jorma kertoo toiminnastaan vapaaehtoistyön parissa.
– Totuin jo lapsena antamaan naapuriapua silloin kun sitä tarvittiin ja siitä jäi auttamisen halu. Oma sydänsairaus ja siitä toipuminen oli sellainen kokemus, että halusin lähteä mukaan vertaistukitoimintaan ja kertomaan omaa tarinaani. Sanoisin, että minä saan vapaaehtoistoiminnasta enemmän kuin annan, se auttaa selviämään arjesta, lisäksi ajankulua ja terapiaa, Huttunen toteaa.
Haasteiksi vapaaehtoistoiminnassa Jorma mainitsee digipalvelut, jotka ovat ammattilaisten suunnittelemia ja ikäihmisille lähes mahdottomia oppia – Huttusen mukaan kuitenkin sitkeydellä ja harjoittelemalla nekin aukeavat.
– Vertaistukitoiminnassa useampaa sairautta sairastavan auttaminen on haastavaa, esim. kun potilas on menossa sydänleikkaukseen ja seuraavana on syöpäleikkaus vuorossa. Onneksi olen saanut monipuolista opetusta sydänliitolta ja niistäkin tilanteista on selvitty, Jorma kiteyttää.
– Vapaaehtoistoiminta on mukavaa ja se antaa voimia ja iloa, eikä tarvitse miettiä palkkaa, paras palkka on hyvä mieli, sitä ei voi korvata millään rahalla. Jos vähänkin tuntuu siltä, että haluaisi kokeilla jotakin vapaaehtoistoimintaa, kannattaa mennä kokeilemaan, siitä saatu hyvä mieli kannustaa ja innostaa. Toiminnassa täytyy muistaa, että toiminta on vapaaehtoista, ei pidä laittaa itseään liian tiukan aikataulun vangiksi, siitä voi tulla takapakkia, Huttunen muistuttaa.
Leena Juntunen, Iisalmi
Leena on toiminut vapaaehtoisena lähes koko elämänsä ajan. Näin ollen olisikin helpompaa luetella, missä hän ei ole ollut mukana. Koko Iisalmi tietää, miten paljon hän käyttää aikaansa vapaaehtoishommiin viikottain ja tekee sen täydestä sydämestä! Näissä yhdistyksissä hän on toiminut ja toimii edelleen vapaaehtoisena: Iisalmen ja Sonkajärven yrittäjäyhdistykset, Martat, lotat, maanpuolustusnaiset, reumayhdistys, kilpirauhasyhdistys, syöpäyhdistys, sydänyhdistys, Sonkajärven Pahka, Kallsi, Klubi-36, Iina, SPR, Rönkön sukuseura, ensi- ja turvakoti, eukonkanto, Iisalmen latu, seurakunta, nuorisoseura.
– Teen vapaaehtoistyötä useassa eri muodossa. Ulkoilutan vanhuksia hoitokodeissa, jotka eivät muuten pääsisi ulkoilemaan. Järjestän kahvitarjoiluja yrityksissä, joista saatu tuotto menee eri yhdistyksille nuorisotyöhön. Paistan lettuja, joista saatu tuotto menee myös eri yhdistyksille nuorisotyöhön. Jouluisin seison kunniavartiostossa Sankarihaudoilla. Sunnuntaisin toimin jumalanpalvelusryhmässä vapaaehtoisena. Lottakerhon vetäjänä toimin myös. Toimin varamummona Iisalmessa toimivassa mummolatoiminnassa. Toimin kesäteatterin liikenteenohjauksessa, josta saadut varat menevät hyväntekeväisyytenä syöpäpotilaille. 1986 järjestin ensimmäiset pitäjänmarkkinat Sonkajärvellä, joista myöhemmin tuli kylälle Eukonkannon MM-kilpailut. Olen järjestänyt Iisalmessa naistenviikon torilla maanpuolustusnaisten kanssa. Urheiluseuroissa erilajien kilpailun järjestäjänä toimiminen. Maahanmuuttajille olen ollut mahdollistamassa Suomeen kotoutuksen ja opastanut ruuan laitossa. Vertaismarttana toimiminen Martta-järjestössä. Tänä vuonna järjestän tonttupolun lapsiperheille Iisalmessa yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Tässä on vain murto-osa toiminnastani, koska olen tehnyt vapaaehtoistyötä jo yli 60 vuotta, Leena kertoo vaikuttavasta historiastaan vapaaehtoistoiminnan parissa.
Juntusen mukaan vapaaehtoistoiminta on ollut hänelle tuttua jo pienestä pitäen.
– Vapaaehtoistoiminta antaa uusia ystäviä, hyvän mielen, uusia oppeja ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Lähimmäisten rakkautta ja toisten auttamista, hän kiteyttää.
– Suurin haaste vapaaehtoisena toimineena on ollut hiihtokilpailujen järjestäminen, jonne oli tulossa 700 ihmistä. Sähkökatko tuli juuri kuin kisojen olisi pitänyt alkaa. Kahvit keitettiin toisessa päässä kylää, etsittiin kynttilöitä ja odoteltiin, että päivä valkeaa, Juntunen sanoo.
Juntusen mukaan nuoria pitäisi saada vapaaehtoistoimintaan enemmän mukaan, että perinne jatkuisi sukupolvilta toisille. Kysyttäessä, mitä terveisiä Leena lähettäisi muille vapaaehtoisille ja vapaaehtoistoimintaa harkitseville, hän sanoo:
– Teette arvokasta työtä, vaikkei sitä aina muisteta arvostaa! Tulkaa aina hyvällä mielellä talkoisiin, koska kuitenkin aina vapaaehtoistoiminta antaa enemmän kuin ottaa.
Mika Joensuu, Tuusula
Mikan vapaaehtoistoiminta ei liity mihinkään yhdistykseen, vaan hän on vuosien mittaan toiminut vapaaehtoisena järjestäjänä erilaisissa itsenäisissä hyväntekeväisyysprojekteissa. Mika toimii aktiivisena vapaaehtoisena mm. suomalaisen pelikulttuurin parissa, edistäen ja tukien esimerkiksi erilaisten pelikerhojen ja -ryhmien toimintaa eri puolilla maata. Hänellä on erityisen suuri rooli Suomen miniatyyripeliharrastusyhteisössä.
– Hyväntekeväisyysprojekteillani olen pyrkinyt vastaamaan ajankohtaisiin ilmiöihin tai tarpeisiin. Viime vuonna toteutin yli 500 työtuntia kestäneen fantasiateemaisen pienoismalliurheilukatsomon rakennusprojektin, jonne myin oikeasti mainospaikkoja eri toimijoille. #Figukatsomo -nimen saaneeseen projektiin lähti mm. Suomen rock-bändeistä Apulanta, Battle Beast, Lordi, Stam1na ja Sonata Arctica, erilaisia harrasteryhmiä sekä suuria ja pieniä yrityksiä. Rahaa tällä projektilla saatiin kerättyä Mieli ry:lle nuorten mielenterveystyöhön vuoden aikana noin 11000 €. Nuorten mielenterveyspalveluille oli ja on koronan jäljiltä valtava tarve, Joensuu kertoo.
– Aiempia projektejani ovat olleet peliteemainen Nenäcon-livestriimi, jolla saatiin kerättyä yli 1000 € osana Nenäpäivää, sekä useamman tuhatta euroa eri järjestöille kerännyt, parina vuonna järjestetty Päivän hyvä työ -vapaaehtoistyökampanja. Kampanjassa ajatuksena oli, että ihmiset, jotka eivät ehdi muuta vapaaehtoistyötä tehdä, voivat tehdä omalla työpaikallaan yhden päivän ”vapaaehtoistyötä” maksamalla työpäivän jälkeen kyseisen päivän palkan haluamalleen hyväntekeväisyystaholle. Kampanjaan lähti mukaan kymmeniä osallistujia eri aloilta ja elämäntilanteista. #Figukatsomo -projektini oli hyvä esimerkki siitä, miten omaa harrastustaan voi hyödyntää muiden auttamiseksi täysin uudella ja yllättävällä tavalla. Se on myös voimaannuttavaa pelejä harrastaville nuorille, että pelit ja pelikulttuurit nousevat esille mediassa positiivisten asioiden kautta, Mika sanoo.
Joensuulla on yhteisöpedagogin amk- ja yamk-tutkinnot, joiden parissa hän on opiskellut järjestö- ja kansalaistoimintaa sekä nuorisotyötä. Halu auttaa ja tehdä hyvää sekä omiin kykyihin luottaminen olivat hänen mukaansa kipinät, jotka sytyttivät innon myös vapaaehtoistoimintaan. Mikan mukaan jokaisella meistä on erilaisia taitoja, vahvuuksia tai harrastuksia, joita voi hyödyntää myös yhteiseen hyvään ja toisten auttamiseen.
– Muiden auttaminen tai heikompiosaisten tukeminen lisää merkityksellisyyden tunnetta myös omassa elämässä. Itselläni on ollut vuosien mittaan kaikenlaisia ideoita, joita on ollut hienoa päästä vapaaehtoistyön kautta kokeilemaan ja toteuttamaan. Vapaaehtoistoiminnan kautta voikin saada sellaisia kokemuksia, joita muuten ei elämässä olisi päässyt kokemaan. Muita auttamalla hyötyy myös itse. Tavallaan siis kaikki voittavat! Joensuu iloitsee.
Entä mitä terveisiä Mika lähettäisi muille vapaaehtoisille ja vapaaehtoistoimintaa harkitseville?
– Kannattaa lähteä rohkeasti mukaan! Mukana voi olla hyvin eri tavoin, joko isosti tai pienesti. Ehkäpä sinulla on jokin erityistaito, jota voisit hyödyntää vapaaehtoistoiminnassa. Mukana olemalla voi edistää itselleen tärkeitä asioita ja tehdä maailmasta hieman paremman paikan, pieni pala kerrallaan, Joensuu sanoo.
Mustafa Bazu, Hämeenlinna
Mustafa toteuttaa vapaaehtoisia sosiaalisia hankkeita yhteiskunnan hyödyksi asuinkaupungissaan. Hän järjestää vapaaehtoistoimintaa, joka helpottaa ulkomaalaisten kotoutumista Suomeen ja auttaa heitä. Bazu pyrkii siihen, että yhteiskunta tutustuu ulkomaalaisiin läheltä. Toiminta mahdollistaa nuorten ja vanhusten osallistumisen sosiaaliseen elämään. Bazu on antanut vapaaehtoisena apua korona-aikana ja tehnyt yhteistyötä Punaisen Ristin kanssa auttaakseen Ukrainaa.
– Projektien kautta olemme opettaneet suomen kieltä ja kulttuuria ulkomaalaisille musiikin avulla. Tavoitteena oli, että ihmiset oppivat suomen kieltä ja kulttuuria pitämällä hauskaa. Lisäksi musiikinopettaja soitti joka tunnilla pianoa ja ulkoa opitut laulut laulettiin yhdessä. Omena-projekti taas kokosi yhteen ne, jotka haluavat jakaa puutarhansa omenoita sekä ostajat. Joskus keräsin omenoita ja jaoin niitä. Sen lisäksi että pyrin lisäämään ihmisten välistä vuorovaikutusta tarkoituksena on jakaa, tehdä yhteistyötä sekä käydä vuoropuhelua. Projekteistani ovat olleet myös hiihtoprojekti (jossa yhdessä suomalaisen ystävän kanssa opetimme hiihtoa ulkomaalaisille), Lukeminen-projekti (jossa luemme suomalaisia äänikirjoja ulkomaalaisten kanssa) sekä Iftar-illallisen järjestäminen (jonka kautta pyrin tuomaan eri uskontokuntia edustavat ihmiset yhteen), Bazu sanoo.
– Ihmisten auttaminen, ihmisten kanssa tekeminen ja vuoropuhelu saa minut erittäin onnelliseksi ja motivoituneeksi. Olen asunut Suomessa neljä vuotta ja aloitan uuden elämän perheeni kanssa. Joskus asiat voivat olla vaikeita elämässä. Lapsuuteni kului erittäin vaikeissa olosuhteissa ja sain paljon tukea ja apua ympäristöltäni ja isäni kuoli hyvin nuorena. Olin mukana monissa vapaaehtoistoiminnassa elämässäni Turkissa. Elämänfilosofiani on, että jos haluat olla todella onnellinen ja rauhallinen tässä elämässä, mielestäni on välttämätöntä antaa ihmisille vapaat kädet, auttaa ja empatiaa. Hymyileminen, kiittäminen ja edessäni olevan henkilön auttaminen tekee minusta erittäin rauhallisen. Vapaaehtoistyö muiden puolesta pitää minut kunnossa ja vahvana. Kun teen vapaaehtoistyötä, voin katsoa maailmaa positiivisemmin ja toiveikkaasti, Mustafa kertoo.
Bazun mukaan vapaaehtoistyö ulkomaalaisena Suomessa on ollut aluksi myös vaikeaa. Juuri maahan muuttaneena ajatuksia oli hankalaa ilmaista suomeksi. Hän kertoo myös kohdanneensa epäluuloista suhtautumista tekemäänsä vapaaehtoistyöhön. Ajan myötä luottamus kuitenkin kehittyi.
– Vapaaehtoistyö on minulle erittäin arvokasta. Jos haluamme tulevaisuutemme olevan parempi, meidän on ponnisteltava yhteiskunnan kehityksen, ihmisten onnen puolesta. Turkin kielen sananlasku sanoo, että mitä ihminen kylvää, sitä niittää. Mitä enemmän hyviä asioita teemme tässä elämässä, sitä enemmän saamme elämältä vastinetta. Vapaaehtoistyössä ihmiset tulevat paljon positiivisemmiksi ja nauttivat elämästä. Ja jokainen ihminen saattaa tarvita apua ja tukea jonain päivänä. Tätä varten meidän on jatkuvasti kerrottava ympäristöllemme vapaaehtoistyöstä, Mustafa painottaa.
– Haluan myös kiittää Kansalaisareenaa tällaisen mahdollisuuden antamisesta ja vapaaehtoistoiminnan tukemisesta. Olen ehkä tehnyt paljon kirjoitusvirheitä, koska suomen kieleni ei ole hyvä. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Halusin kirjoittaa suomeksi, Bazu sanoo lopuksi antamastaan haastattelusta – jonka hän tosin on kokonaisuudessaan kirjoittanut sujuvasti suomeksi!
Nina Pulli, Kotka
Kun Ukrainan sota alkoi, kotkalainen Nina lähti mukaan vapaaehtoistoimintaan ukrainalaisten hyväksi. Ninalla on myös taustaa SPR:n toiminnan kautta vuosien takaa (esim. lipaskeräykset SPR:n tapahtumissa). Tänä vuonna Nina on toiminut myös vapaaehtoisena Kotkan vastaanottokeskuksessa yhdessä Kotkan seurakunnan kanssa sekä myös yksityishenkilönä.
– Olen toiminut vapaaehtoistehtävissä Kotkan vastaanottokeskuksessa sekä Kotka-Kymin seurakunnassa. Tämän lisäksi olen tehnyt vapaaehtoistyötä ns. yksityishenkilönä. Tällä hetkellä, niin kuin aiemminkin, opetan ukrainalaisille suomen kieltä, autan heitä arjen asioissa mm. terveydenhuolto, pankkiasiat, viranomaisasiat jne. Sen lisäksi olemme ystävieni kanssa avanneet toistamiseen ukrainalaisille suunnatun avustuspisteen. Avustuspisteen tarkoitus on antaa materiaaliapua. Lisäksi toimitan viikoittain ukrainalaisille heidän tarvitsemiaan tavaroita, mm. huonekaluja, pyykinpesukoneita, mattoja, leluja, lastentarvikkeita jne., joita saadaan lahjoituksina. Olemme käynnistäneet ystäväni kanssa operaation jonka tarkoituksena on auttaa kahta orpokotia Ukrainassa. Avustuskuorma Ukrainaan on tarkoitus lähteä marraskuun puolivälissä. Paluumatkalla tuoda Suomeen turvaan äitiä ja lapsia. Olen tällä hetkellä läksyopena afganilaiselle tytölle. Kesällä kävin opettamassa suomen kieltä Kotkan kaupungin hybridiyksikössä. Lisäksi olen toiminut SPR:ssä lipaskerääjänä useamman vuoden ajan, sekä aikaisemmin ensiaputehtävissä erilaisissa tapahtumissa, Pulli kertoo tekemästään monenlaisesta vapaaehtoistoiminnasta.
Ninan on alunperin vapaaehtoistoiminnan pariin tuonut halu toimia muiden hyväksi, laajentaa omaa näkemystä ja maailmankuvaa sekä halu auttaa konkreettisesti ja toimia. Pullin mukaan vapaaehtoistyö antaa hänelle onnea ja kiitollisuutta siitä, että voi auttaa ja tätä myöten kokea ja nähdä iloa.
– Vapaaehtoistyö antaa sisältöä elämääni ja mahtavia ihmiskohtaamisia. Vapaaehtoistyön kautta olen saanut uusia ystäviä ja päässyt osaksi erilaisia yhteisöjä. Vapaaehtoistyössä olen oppinut uutta ja se on laajentanut omaa näkemystä arvoista ja eettisyydestä. Parasta on ollut se ilo ja riemu mitä on nähnyt ihmisten kasvoilla, Nina sanoo.
Mitä terveisiä Pulli lähettäisi muille vapaaehtoisille ja vapaaehtoistoimintaa harkitseville?
– Vapaaehtoisia ja vapaaehtoistyötä tarvitaan, ehkä enemmän kuin itse osasin kuvitellakkaan. Muistakaa että pienikin teko voi olla jollekin suuri. Ei määrä ole se ratkaiseva tekijä, vaan nimenomaan auttaminen. Vaikka pienikin. On muistettava huolehtia itsestä. Vapaaehtoistyö vie helposti mennessään. Lepää, tee jotain ihan muuta, muista perheesi, läheisesi, ystäväsi, lemmikkisi jne. Vapaaehtoistyö ei sinällään lopu koskaan tekemällä. Aina on tarvetta. Voin suositella vapaaehtoistyötä ihan kaikille. Mutta on hyvä löytää se oma tapa auttaa. Yksikin autettu on enemmän kuin ei yhtään, on oma mottoni, Pulli toteaa.
Haastattelun lopuksi Nina muistuttaa Dickensin sitaatin myötä, että maailma tarvitsee vapaaehtoisia ja vapaaehtoistyötä: ”Ei kukaan, joka keventää toisen taakkaa, ole maailmassa hyödytön.”
Pirjo Raunio, Sastamala
Haastattelu tulossa myöhemmin.
Päivi Pohjola, Pöytyä
Päivi on toiminut Auranmaan Latu ja Polku ry:n puheenjohtajana vuoden 2015 alusta lähtien, jolloin yhdistys heräteltiin henkiin yli kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Päivi soittaa yhdistyksen lukemattomat puhelut pyytääkseen vapaaehtoisia mukaan toimintaan ja tapahtumiin sekä hoitaa varainkeruun yrityksiltä ja yhdistyksiltä. Päivi on ollut mukana ideoimassa ja järjestämässä tapahtumia monipuolisesti kaikenikäisille lajista riippumatta.
– Olen ollut noin 30-vuotiaasta asti paikallisen marttayhdistyksen rahastonhoitaja. Toimin paikallisen kyläyhdistyksen johtokunnassa, olen ollut siinä mukana noin viisi vuotta. Järjestän mielelläni päiväretkiä joihin kerään linja-autokuormallisen väkeä (teatteri-, konsertti- ja ostosmatkoille). Paikallisen Latuyhdistyksen, joka oli ollut 10 vuotta toimimatta ja oli tarkoitus lopettaa, herättelin vuonna 2014 vireäksi yhdistykseksi. Latuyhdistys hankki riksapyörän jolla ajelutan, vanhuksia ja päiväkotilapsia. Koululla olen ollut opettajan apuna pyörä- ja hiihtoretkillä, Pohjola kertoo.
Päivi mainitsee motivaattorina vapaaehtoistoimintaan lähtemisessä halun olla avuksi ja järjestää erilaisia tapahtumia, ennen kaikkea hyvän mielen ja sosiaalisia tapahtumia. Vuosien varrella yksi haaste on ollut Latuyhdistyksen puheenjohtajan tehtävään tarttuminen – Päivi mainitsee, ettei kovin mielellään olisi itse esillä, mutta haaste oli otettava vastaan, sillä hän haluaa saada kaikenikäiset innostumaan liikunnasta. Ellei hän olisi tehtävään ryhtynyt, yhdistys olisi lopetettu.
– Teette hienoa ja arvokasta työtä. Vapaaehtoistyö on todella palkitsevaa ja tuo hyvän mielen. Pitää vain löytää se oma tapa tehdä vapaaehtoistyötä, Pohjola lähettää lopuksi terveisensä vapaaehtoistoimijoille ja toimintaa harkitseville.
Salli Moilanen, Kirkkonummi
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n vapaaehtoinen Salli on toiminut yhdistyksessä muun muassa vertaisohjaajana, synnytysvalmennuksien kehittäjänä ja toteuttajana, hallituksen jäsenenä ja asiantuntijaluennoitsijana.
– Alun perin päädyin oman lapsettomuuskokemuksen kautta Simpukan suljettuun Facebook-ryhmään ja sitä kautta Simpukka ry:n vertaistukiohjaajaksi sekä Simpukan hallitukseen. Nopeasti kaikesta toiminnasta muodostui omaan elämään sydämen asia ja en osaisi ajatella elämää ilman vapaaehtoisena toimimista, Moilanen kertoo.
– Nykyään toimin Simpukka ry:lla hallituksen jäsenenä sekä vertaistukiohjaajana lapsettomuutta kokeneiden raskaana olevien vertaisryhmässä sekä lapsen saaneiden vertaisryhmässä. Olen käynyt pitämässä Metropolia amk:n kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoille asiantuntijaluennon lapsettomuutta ja keskenmenoja kokeneiden kohtaamisesta hoitotyössä ja olen menossa nyt keväällä uudelleen. Pidän myös synnytysvalmennuksia Simpukan verkkotapahtumina lapsettomuutta kokeneille pariskunnille sekä itsellisille odottajille, Salli sanoo.
Moilanen kertoo vapaaehtoistoiminnan antavan hänelle arjessa todella paljon energiaa ja mielekkyyttä sekä vaihtelua arkeen. HR-asiantuntijana toimivalle Moilaselle vapaahtoistoiminta mahdollistaa tilaisuuden hyödyntää omaa kätilön koulutustaustaa hänelle tärkeiden asioiden edistämiseksi ja olla mahdollistamassa vertaistukea muille sitä tarvitseville.
Mitä terveisiä Salli lähettäisi muille vapaaehtoisille ja vapaaehtoistoimintaa harkitseville?
– Teette niin upeaa työtä kaikki. Lämpimästi suosittelen vapaahehtoistoimintaa ihan kaikille aiheesta kiinnostuneille. Monen järjestön kautta pystyy hyödyntämään omaa osaamistaan mielenkiinnon kohteesta riippuen ja ihan sillä panoksella mikä mihinkin elämäntilanteeseen sillä hetkellä sopii. Kaikki vapaaehtoistoiminta on arvokasta, Moilanen kiteyttää.
Venla Lankinen, Helsinki
Venla on toiminut Klaukkalan Nuorisoseurassa vapaaehtoisena lähes koko elämänsä, mutta erityisesti viimeisen neljän vuoden aikana hän on ottanut suurempaa roolia vapaaehtoisena. Hän on ahkeralla vapaaehtoistoiminnalla saanut Klaukkalan Nuorisoseuran somen kukoistamaan niin Facebookissa, Instagramissa ja viimeisimpänä Tik Tokissa.
– Vapaaehtoistehtäväni keskittyvät kahteen paikkaan. Nuorisoseurat, erityisesti Klaukkalan Nuorisoseura, joka myös minut asetti Vuoden Vapaaehtoinen -kilpailuun sekä opiskeluihini liittyvä Hammaslääketieteenkandidaattiseura. Klaukkalan Nuorisoseurassa olen toiminut koko ikäni. Tällä hetkellä olen seuramme johtokunnassa tiedotusvastaavana sekä kansantanssin harrastusalavastaava. Tällä saralla olen keskittynyt erityisesti sosiaaliseen mediaan ja kansantanssin toiminnan kehittämiseen. Aloitin pari kuukautta sitten myös kansantanssiryhmän ohjaamisen. Se on ollut todella palkitsevaa! Meillä suurin osa eri harrastusalojen ryhmistä pyörii täysin vapaaehtoisten voimin. Lisäksi olen mukana Nuorisoseurojen Nuoret Vaikuttajat-ryhmässä. Tätä kautta olen päässyt mm. puhumaan podcastiin nuorten osallistamisesta sekä nuoria koskevan hankkeen ohjausryhmään, Lankinen kertoo.
– Hammaslääketieteenkandidaattiseuran hallituksessa olen ollut mukana heti opintojen alusta asti. Tähän mennessä pestejä on ollut viisi erilaista ja ensi vuonna, viimeisenä opiskeluvuotenani, luvassa on puheenjohtajan rooli. Kandiseurassa vaikuttamaan pääsee niin opetukseen Helsingin Yliopistolla kuin myös HUS:in puolella sekä tietenkin opiskelijoiden hyvinvointiin ja tapahtumiin.
Vapaaehtoistoimintaan Lankinen on oppinut lapsesta asti, kun hän on ollut auttamassa äitinsä järjestämissä tapahtumissa Klaukkalan Nuorisoseurassa.
– Perimmäinen ajatukseni on, että haluan tehdä sekä nähdä muutosta paremman tulevaisuuden toiminnan kannalta. Pidän kulissien takana vaikuttamisesta. Minulle voimaa antaa, jos näen itse vääryyttä tai parannettavaa jossain asiassa. Esimerkiksi mielestäni nuoria kuunnellaan harmittavan vähän päätöksenteossa, oli se sitten paikallisella tasolla tai suuremmassa skaalassa, Venla sanoo.
– Parasta ehdottomasti on kun näkee tekemänsä työn tuloksen esimerkiksi lasten ilon kiljahduksissa, konkreettisina numeroina sosiaalisessa mediassa tai opetuksen muutoksessa parempaan. Vapaaehtoistoiminta antaa minulle myös henkilökohtaisesti paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseäni erilaisin tavoin. Ideoida uusia luovia projekteja ja suunnitella toimintaa, jota itse olisin toivonut esimerkiksi kun olin nuorempi, Lankinen toteaa.
Mitä terveisiä Venla lähettäisi muille vapaaehtoisille ja vapaaehtoistoimintaa harkitseville?
– Rohkaisen etsimään tapoja joista löytää vapaaehtoistoiminnan palkitsevuuden. Välillä ne saattavat hukkua, mutta pienistäkin asioista kannattaa iloita, jotta tekemisessä säilyy mielekkyys. Ehkä kliseistä, mutta itse olen kokenut reflektoimisen toimivan yllättävänkin hyvin!
– Erityiskiitos Klaukkalan Nuorisoseuran porukalle, joka ehdotti minua ehdolle Vuoden Vapaaehtoinen -kilpailuun. Mielestäni jokainen vapaaehtoistoimintaa tekevä ansaitsee ison kiitoksen tekemästään työstä, pienemmästä tai isommasta, vuosia kestäneestä tai juuri aloitetusta. Kiitos!, Lankinen sanoo.