”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä tai videoita vapaaehtoisuudesta.

Suomessa toimii useita eläkeläisjärjestöjä, joilla on omat paikalliset aktiiviset toimijat. Näiden järjestöjen lisäksi vapaaehtoisena toimivia senioreita löytyy kuntien, seurakuntien, sote- ja muiden järjestöjen listoilta.

Pienen paikkakunnan tapahtumissa ja vapaaehtoistoiminnassa ikääntyneitä vapaaehtoisia näkee enemmän kuin työikäisiä. He ovat kultaisia ystäviä, luotettavia saattajia sairaalareissuilla ja loihtivat myyjäisiin mahtipontisia kakkuja. He ovat paikalla jo ennen tapahtuman alkua keittämässä kahvia, asettamassa bingopalkintoja säntillisiin riveihin ja jaksavat turista pitkät pätkät Juhla Mokan ja Kulta Katriinan makueroista.

Työikäisellä, ruuhkavuosiin hukkuvalla perheenäidillä tai -isällä ei ole tuohon aikaa, vai mitä? Me työelämän ja pyykkivuoren välillä seikkailevat saatamme kertoa, kuinka haluaisimme, mutta emme ehdi. Olisi ihanaa ja tärkeää toimia vaikkapa iäkkään naapurin ulkoiluystävänä, mutta millä ajalla muka? Samaten on helppoa ajatella, että seniorit ovat järjestöaktiiveja siksi että heillä sitä aikaa on kirjaimellisesti vaikka muille jakaa.

Ikäinstituutin teettämän tutkimuksen mukaan senioreita ajaa vapaaehtoistyöhön oma hyvinvointi. Toimintaan motivoi oman toimintakyvyn ja aktiivisuuden edistäminen ja ylläpito. Tämän lisäksi myös hyödyksi oleminen saa seniorit liikkeelle. (Jere Rajaniemi 2/2009.)

Erilaisissa tapahtumissa ja vapaaehtoistoiminnassa ikääntyneen tulee lähdettyä pois neljän seinän sisältä, ylläpidettyä omaa fyysistä kuntoa, tavattua ystäviä ja ylläpidettyä sosiaalisia kontakteja. Vapaaehtoistyössä seniori saattaa viettää jopa kiireisempää elämää kuin työikäinen. Tapasin vastikään yli 65-vuotiaan lesken, joka toimii oman kuntansa vapaaehtoisena, seurakunnan ruoka-avussa sekä aktiivina kolmessa eri sote-yhdistyksessä. Kyseinen rouva kertoi viettävänsä elämänsä ehkä kiireisintä mutta myös mielenkiintoisinta aikaa.

Näyttäisi siis siltä, että nyky-yhteiskunnassa meillä kaikilla on melkoinen kiire ja ajanpuute, mutta asennoidumme siihen eri tavoin.

Teksti: Hanna-Mari Hiltunen 

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa

Lähteet:

Jere Rajaniemi: Mielekkäästi vapaaehtoistoiminnassa – Tuloksia kyselystä järjestöjen ikääntyneille jäsenille. Raportteja 2/2009. Helsinki: Ikäinstituutti