”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä vapaaehtoisuudesta. Tämä on ensimmäinen uusien kurssilaisten teksteistä.
Kuuluvatko mielikuvitus ja leikki aikuisten vapaaehtoistoimintaan? Ehdottomasti! Sain viestin vapaaehtoiselta: ”Ilta oli yksi parhaista ensiavun ryhmäilloista, joissa olen ollut mukana vuodesta 1977 lähtien tähän päivään mennessä. Se oli toiminnallinen, informatiivinen, hauska, rento, ystävällinen ja oppimaan kannustava sekä pysyi tiukasti aikataulussa.” Vapaaehtoisen viesti lämmitti mieltäni. Olin edellisenä iltana pitänyt Punaisen Ristin ensiapuryhmän 15 vapaaehtoiselle kahden tunnin harjoituksen teemasta ensiarvion tekeminen auttamistilanteessa. Miksi ilta onnistui?
Punaisen Ristin ensiapuryhmissä kuka vaan pääsee harjoittelemaan ensiavun antamista – toisen pelastamista. Jotta taidot karttuvat, tulee harjoitusten olla monipuolisia ja haastavia. Mutta miten saada juuri mukaan tulleet ja jo vuosia harrastaneet erilaiset ihmiset oppimaan ja harjoittelemaan onnistuneesti yhdessä? Keskiössä on luottamus, tekemisen ilo ja kannustava palaute. Tässä leikillä ja mielikuvituksen käytöllä on keskeinen rooli.
Aloitin harjoitusillan tervehtimällä jokaista osallistujaa hymyillen ja kätellen. En tuntenut suurta osaa heistä ennestään. Tutustuimme toisiimme lyhyellä lämmittelyleikillä, minkä aikana kaikki liikuimme ja nauroimme yhdessä. Näin karisi jännitys. Kävin teorian hyvin ytimekkäästi läpi muistisäännön avulla. Harjoittelimme heti jokaista muistisäännön kohtaa. Kaikki pääsivät harjoittelemaan onnettomuuspaikalla toimimista pikkuautoilla leikkien. Varsinaisten ensiapuharjoitusten sekaan tein yllätyksellisen aistiradan hyödyntäen pahvilaatikoita, lasipurkkeja, kuvia ja salaisia lappuja. Positiivinen jännitys ja hauskuus auttoi ihmisiä oppimaan uutta ja ryhmäytymään. Lopuksi jokainen sai lyhyesti kertoa mitä oli oppinut ja näin antaa palautetta. Samalla tuli illan kulku käytyä vielä yhdessä läpi.
Melkein missä tahansa vapaaehtoistoiminnassa tarvitaan selkeä teema ja tavoite, innostava ja osaava vetäjä, yhdessä tekemistä, haasteita, uuden oppimista ja naurua. Vapaaehtoiset haluavat oikean toiminnan kautta onnistumisen kokemuksia, iloa, voimaantumista. Ohjaajan kannattaa rohkeasti tehdä asiat uudella tavalla. Ottaa mukaan leikkiä ja hyödyntää mielikuvitusta. Ensiapuryhmissä radiopuhelimen käyttöä voi oppia pelaamalla laivanupotusta ja tajuttoman ensiapua harjoitella otsalamppujen valossa ulkona lumisateessa. Ilon kautta, leikkien, opitaan taitoja, joilla oikeasti voidaan pelastaa toisten henki.
Teksti: Niina Hirvonen
Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa