Kaksi keski-ikäistä kohtaa toisensa sattumalta kadulla.

”Meidän näyttely on rikkonut kaikki ennätykset!”

”Meistä on kirjoitettu tosi kivoja juttuja mediassa!”

 

Keskustelu jatkuu.

”Niin, ja siellä on kiva jutella ihmisten kanssa. He ovat kiinnostuneita ja innoissaan meidän näyttelystä!”

Nämä ihmiset puhuvat ilmiselvästi myönteisistä kokemuksista taiteen äärellä, ja taiteen esittämisestä julkisesti, jossakin taidelaitoksessa. Ei ehkä ihan tavallisin keskustelu noin kadunkulmakeskusteluksi: sehän sisältää myönteisyyttä, innostumista ja hyviä kokemuksia. Ja kulttuuria.

Yhtä ilmiselvästi kuin puhe on myönteisistä taidekokemuksista, on keskustelussa mukana myös kokemus osallisuudesta. Puhujat ovat kokeneet olevansa osa kulttuuritoimintaa. Jos pöyhitään osallisuuden määritelmiä, tässä keskustelussa kuvataan kokemuksia sosiaalisesta osallisuudesta: ihminen kokee olevansa merkityksellinen osa kokonaisuutta. Osallisuutta voi määrittää myös kokemus siitä, että ”elämän mieli ja yhteiset merkitykset rakentuvat vuorovaikutuksessa ihmisten, taiteen tai luonnon kanssa. Merkitykset varastoituvat ajatuksiin, kokemuksiin ja muistoihin esimerkiksi sanoina, kuvina, sävelinä, tunteina ja aistimuksina.” Osallisuudelle on muitakin määritelmiä ja kuvauksia, joita oikeastaan yhdistää vain se, että tutkijat toteavat, että osallisuutta voidaan määritellä hyvin laajasti erilaisten käsitteiden kanssa, ja että rajanveto käsitteiden ja määrittelyjen välillä voi joskus olla vaikeaa.

Mutta.

”Sinne museolle on niin kiva mennä, kun tuntee olevansa hyödyllinen”. Kiistaton autenttinen lausunto osallisuuden kokemuksesta. Kokemus, jota jokapäiväisessä elämässä usein kaipaa, mutta ei kovin usein osu kohdalle. Ei sitä varmaankaan sen kummemmin tarvitse määritellä. Tuntuu hyvältä, kun on mukana mielekkäässä puuhassa. Minusta ja sinusta tulee me, heidän näyttelystä meidän näyttely.

Olin itse toinen näistä keskustelijoista. Ja se meidän näyttely, josta innoissamme puhuimme, oli Kansallisgallerian näyttely, johon pääsimme vapaaehtoisina tekemään osallistavaa taideteosta ja työpajoja – vapaaehtoisesti sitoutuneina.

 

Anna-Mari Raunio

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.