Hyppää sisältöön

Vapaaehtoistyöstä voimaa ruuhkavuosiin

”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä tai videoita vapaaehtoisuudesta.

Elän parhaillaan kuuluisia ruuhkavuosia, joista paljon nykyaikana puhutaan. Arki koostuu työstä, opinnoista, remonteista, iäkkäiden sukulaisten auttamisesta ja omista alle kouluikäisistä lapsista. Kiireen keskellä kaipaan kuitenkin yhteisöllisyyttä ja mielihyvän tunnetta ja uskon, etten ole kaipuuni kanssa yksin.

On yhteiskunnallisesti hyväksyttävää olla tekemättä vapaaehtoistyötä ruuhkavuosien kiireisyyden vuoksi, mutta olen pohtinut monesti voisiko vapaaehtoistyö auttaa jaksamaan arjen kiireissä ja voisiko siitä saada onnellisuuden tunnetta omaan elämäänsä. Onko lapsiperheille tarjolla vapaaehtoistöitä, jotka tarjoaisivat mahdollisuuden tulla lasten kanssa tekemään vapaaehtoistyötä? En ole tällaisesta tarjouksesta kuullut.

Osallistuisin mielelläni lasten kanssa viikoittain esimerkiksi ruoka-apuun, vertaistukeen, eläintenhoitoon tai vierailisin vaikka yksinäisten vanhusten tai kehitysvammaisten luona piristämässä heidän arkeaan. Koen kuitenkin, että mukanani kulkevat lapset ovat ns. taakka, jonka takia en voi tällaisiin menoihin osallistua. Tosiasiassahan näin ei varmasti kuitenkaan ole, vaan vanhukset ja kehitysvammaiset saattaisivat tykätä lasten tarjoamasta vilskeestä ja samalla lapseni oppisivat jo pienenä tarjoamaan apuaan muille ihmisille. Ruoka-apuun ja vertaistukiryhmien kokoontumiseenkin voisi ottaa lapset mukaan ja heille voisi olla järjestettyä ohjelmaa vaikkapa vapaaehtoisten järjestämänä.

Kehotankin järjestöjä ja yhteisöjä pohtimaan markkinoinnissaan sitä, kannattaisiko markkinointia kohdistaa myös lapsiperheisiin? Uskon, että meitä samalla tavalla ajattelevia perheen vanhempia on useita ja kutsumalla lapsiperheitä mukaan vapaaehtoistoimintaan edistettäisiin vapaaehtoistoiminnan kohteena olevien lisäksi myös perheiden hyvinvointia. 

Teksti: Moona Göös

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisessa ammattikorkeakoulussa  

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan