Todennäköisesti nämä ovat tuttuja kommentteja monille vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille.

”En ajattele koskaan onnellisuuden kautta. Opin Erik Allardilta, että ei pidä yrittää tehdä ihmisiä onnellisiksi, koska siitä syntyy vain onnettomuutta. Tärkeintä on yrittää vähentää kärsimystä.”  Tämä Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskolan lausahdus sopinee hyvin lähtökohdaksi.

Kun luen tyttöjen silpomisista tai homojen hirttämisistä milloin missäkin päin maailmaa, niin esitän itselleni kysymyksen: kuuluuko asia minulle? Olen kolmen suloisen pikkutytön pappa ja puolisoni on mies. Tarvittaessa en hetkeäkään epäröisi tehdä kaikkeani estääkseni rakkaan elämänkumppanini tappamisen tai lastenlapsieni pahoinpitelyn.

Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi on todennut, että vapaaehtoistyö on hyvä esimerkki myötätunnosta myös kyynikoille, jotka ajattelevat, ettei omasta lähipiiristä välittäminen ole myötätuntoa laisinkaan, koska etu kohdistuu omiin geeneihin. Kansalais- ja vapaaehtoistoiminnassa apu kohdistuu eri tavoin itsen ja läheisten ulkopuolelle. Vapaaehtoistoiminta onkin onnellisuuden ja hyvän elämän ydintä juuri sen vahvan ja moniulotteisen sosiaalisen puolen vuoksi.

Toukokuussa Maailma kylässä -tapahtumassa olin kuuntelemassa kun Meeri Koutaniemi ja Maija Salmi kertoivat Ilopangon vankilan naiset -haastattelukirjansa tekovaiheesta kyseisessä vankilassa El Salvadorissa.  Siellä he joutuivat todistamaan suomalaiselle yhteiskunnalle täysin käsittämätöntä naisten epäinhimillistä kohtelua.

Kun heiltä kysyttiin, kuinka he ylipäätään pystyivät haastattelemaan ja kuvaamaan näkemäänsä, usein syyttöminä tuomittujen naisvankien kärsimystä, he vastasivat: ”Ei me muuten voitukaan sitä kestää kuin ainoastaan pyrkimällä kertoa se muille. Jos näin voisimme osaltamme vähentää heidän kärsimystään, tai jopa saada jonkun heistä vapaaksi.”

Jos vaikkapa kansalaisjärjestössä ihmisoikeuksia puolustaessaan kokee Plinius vanhemman ajatuksen ”Se on jumalaista kun kuolevainen auttaa kuolevaista” liian ”yleväksi”, niin ehkä seuraava dalai-laman miete soveltuu paremmin:

”Jos haluat toisten olevan onnellisia ja hyvinvoivia, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen ja hyvinvoiva, harjoita myötätuntoa”.

Olkoon syyt ja motiivit mitkä tahansa, niin ainakin minä jaksan!  Minua kiinnostaa! Minulle ei ole ihan sama! Eikä minua haittaa, vaikka ”You may say that I´m a dreamer” vaan jatkan John Lennonin sanoin:

”But I´m not the only one. I hope someday you will join us. And the world would be as one.”

“Kreisipappa” Arto Manninen

P.S. Ikäihmisillä vapaaehtoisuus, erityisesti myötätunnosta kumpuava, on amerikkalaistutkimusten (Harris & Thoresen 2005; Konrath ym. 2012) mukaan yhteydessä pidempään eliniän ennusteeseen. Lähde: Positiivisen psykologian voima (PS-kustannus 2015).