Usein kysyttyä vapaaehtoistoiminnasta

Vapaaehtoistoiminta on auttamista ja osallistumista, jonka tarkoituksena on tuottaa yhteistä hyvää ihmisille ja ympäristölle. Vapaaehtoistoiminta perustuu omaan vapaaseen tahtoon. Siitä ei saa vastineeksi rahallista korvausta.

Vapaaehtoistoimintaan luetaan mukaan esimerkiksi naapurien auttaminen tai talkootyö. Vapaaehtoistoimintaa ei ole rahan tai tavaran lahjoittaminen eikä sellainen auttaminen, joka hyödyttää vain omaa perhettä, sukua tai ystäviä.

Vapaaehtoistoiminnasta käytetään myös nimitystä vapaaehtoistyö. Vapaaehtoistoiminta-sana kuvaa kuitenkin paremmin toimintaa, jonka tarkoitus ei ole korvata palkkatyötä, vaan tarjota jokaiselle mahdollisuus osallistua itselleen sopivalla tavalla ja vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. 

Lue lisää vapaaehtoistoiminnan määritelmästä

Kansalaisareena ry, Kirkkohallitus ja Opintokeskus Sivis ry ovat tilanneet Taloustutkimukselta Vapaaehtoistoiminta Suomessa -kyselytutkimuksen vuosina 2010 ja 2015, 2018, 2021 ja 2024. Kyselyllä selvitetään 1000:n suomalaisen otannalta muun muassa sitä, millaiseen vapaaehtoistoimintaan suomalaiset osallistuvat ja miten paljon sekä mitä suomalaiset ajattelevat osallistumisestaan lähitulevaisuudessa.

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa selvitetään noin kymmenen vuoden välein vapaaehtoistoimintaan käytettyä aikaa ja vapaa-ajan tutkimuksessa osallistumisaktiivisuutta yhdistyksen, seuran tai muun ryhmän hyväksi tehtyyn vapaaehtoistoimintaan.

Kyselytutkimuksilla ei aina saada näkyville kaikkea vapaaehtoistoimintaa. Esimerkiksi oman harrastuksen ohessa moni toimii ja osallistuu tavalla, josta on hyötyä myös muille. Tätä ei kuitenkaan aina tunnisteta vapaaehtoistoiminnaksi. 

Viimeisen neljän viikon aikana vapaaehtoistoimintaan on osallistunut 25 % ja viimeisen 12 kuukauden aikana 18 % suomalaisista. Suomalaisista vajaa puolet (43 %) on siis osallistunut vapaaehtoistoimintaan viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vuonna 2021 vastaava osuus oli 47 % suomalaisista.

34 % on osallistunut vapaaehtoistoimintaan aiemmin, mutta ei viimeksi kuluneen vuoden aikana. 23 % sanoo, ettei ole osallistunut vapaaehtoistoimintaan koskaan.

Vapaaehtoistoiminta Suomessa 2024 -kyselytutkimus.

Vapaaehtoistoimintaan käytetty aika väheni koronavuosina, mutta lasku näyttää olevan tilapäinen. Vuonna 2024 neljännes suomalaisista (25 %) osallistui vapaaehtoistoimintaan edeltävän kuukauden aikana ja arvioi käyttäneensä keskimäärin 17,2 tuntia kuukaudessa vapaaehtoistoimintaan. Vuonna 2015 vastaava luku oli yli 18 tuntia, vuonna 2021 alle 13 tuntia. Aktiivisin neljännes suomalaisista arvioi siis käyttäneensä keskimäärin 37 minuuttia päivässä vapaaehtoistoimintaan vuonna 2024. 

Viimeksi kuluneen vuoden aikana vapaaehtoistoimintaan osallistuneiden määrä on pysytellyt eri vuosina samalla tasolla, vajaassa 50 prosentissa. Sen sijaan viimeksi kuluneen neljän viikon aikana on vapaaehtoistoimintaan osallistunut 25 % vuonna 2024, kun vastaava luku oli 35 % vuonna 2021 ja 40 % vuonna 2018. Kyselytavan muutos on tosin voinut vaikuttaa tulokseen. Vapaaehtoistoiminta Suomessa 2024 -kyselytutkimus.

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus seuraa tarkkaan erilaisiin asioihin tosiasiallisesti käytettyä aikaa. Tutkimuksen mukaan kaikki suomalaiset käyttivät vapaaehtoistoimintaan keskimäärin 6 minuuttia päivässä vuonna 2020/21. Vapaaehtoistoimintaan sisältyvät ajankäyttötutkimuksessa järjestö- ja vapaaehtoistyö sekä osallistuva toiminta. Sen sijaan lukuihin ei sisälly naapuriapu, jota tehtiin vuorokaudessa 11 minuuttia. 

On muistettava, että tarkastelujaksoihin voi sisältyä paljon satunnaisvaihtelua. Esimerkiksi vuosina 2020/21 Suomessa oli voimassa koronapandemiasta johtuvat poikkeusolot ja tiukat kokoontumisrajoitukset.

Toimialoista ja kohderyhmistä vapaaehtoistehtäviä on eniten tehty seniorien ja ikäihmisten sekä lasten ja nuorten parissa, asukas-, asuinalue- tai kylätoiminnassa sekä liikunnan ja urheilun parissa.

Vapaaehtoistehtävistä yleisimpiä olivat auttaminen ja talkootyö, hallinto- ja luottamustehtävät, tapahtumajärjestely- ja toimitsijatehtävät sekä varainhankinta. 

Vapaaehtoistoiminta Suomessa 2024 -kyselytutkimus.

Koronapandemian jälkeen vapaaehtoistoimintaan on voinut osallistua aiempaa enemmän myös etänä, netissä tai puhelimitse. Niiden osuus, jotka aikovat lähitulevaisuudessa osallistua ensisijaisesti etänä on kuitenkin laskenut vuoden 2021 tutkimuksesta (11 %) viiteen prosenttiin. Kasvokkain osallistumista suunnittelevien osuus on puolestaan noussut 56 prosentista 65 prosenttiin.

Etänä toteutettavat vapaaehtoistoiminnan muodot ovat jatkossakin tärkeitä kasvokkain osallistumisen rinnalla, sillä 30 % aikoo osallistua lähitulevaisuudessa yhtä paljon etänä ja kasvokkain toteutuvaan vapaaehtoistoimintaan. Esimerkiksi elämäntilanne, pitkät etäisyydet tai liikkumisen rajoitteet voivat olla haasteina kasvokkain osallistumisessa. Monille etänä osallistuminen onkin kätevin tai jopa ainoa mahdollinen tapa osallistua itseä kiinnostavaan toimintaan. 

Vapaaehtoistoiminta Suomessa 2024 -kyselytutkimus.

Ei voi. Vapaaehtoistehtävän järjestäjällä on oikeus pyytää rikosrekisteriote vain kerran, kun vapaaehtoinen aloittaa tehtävässä, johon laki sitä edellyttää. Rikostaustaa ei tarkisteta uudelleen kesken toiminnan, ei edes pidemmän tauon tai olosuhteiden muutoksen yhteydessä.

Faktan oikeellisuus tarkastettu Oikeusrekisterikeskuksen asiantuntijalta.

Ei tarvitse. Tam­mi­kuus­sa 2024 voi­maan tu­lleessa lais­sa so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon val­von­nas­ta sää­de­tään oi­keu­des­ta ja vel­vol­li­suu­des­ta tar­kis­taa iäk­käi­den kans­sa työs­ken­te­le­vien ri­kos­re­kis­te­rio­te. Lakia ei kuitenkaan sovelleta palveluihin, jotka ovat asiakkaalle vastikkeettomia. Opiskelijoiden tai vapaaehtoistoimijoiden otteita ei tarkisteta eikä otetta edes myönnetä vapaaehtoistoimijoille tai opiskelijoille (SORA-lainsäädäntö).

Faktan oikeellisuus on tarkastettu Oikeusrekisterikeskuksen asiantuntijalta.

Vapaaehtoistoimintaa järjestävä taho vastaa vapaaehtoisen toiminnasta silloin, kun tämä toimii sen ohjeiden ja valvonnan alaisuudessa. Isännänvastuu koskee siis myös vapaaehtoistoimintaa organisoivia tahoja. Vastuu perustuu vahingonkorvauslain 3 luvun 1. pykälään, jonka mukaan työnantaja tai siihen rinnastettava taho korvaa vahingon, jonka työntekijä tai vapaaehtoinen aiheuttaa tehtävässään.

Jos vapaaehtoisen ja toiminnan järjestäjän välillä on tehty sopimus ja tehtävä on samankaltaista kuin työpaikan työntekijöiden työ, sovelletaan lisäksi työturvallisuuslakia, joka velvoittaa huolehtimaan vapaaehtoisen turvallisuudesta ja perehdytyksestä. Ilman sopimusta lakia ei muodollisesti sovelleta, mutta järjestäjän on silti toimittava huolellisesti ja varmistettava turvalliset olosuhteet.

Vastuu voi siirtyä vapaaehtoiselle vain, jos tämä on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeän huolimattomasti (VahKL 4:1). Tavallinen erehdys tai varomattomuus ei siirrä vastuuta vapaaehtoiselle.

Käytännön esimerkkejä
1. Jalka poikki urheilukilpailuissa – kuka vastaa vahingosta?
Seura järjestää lasten juoksukilpailut ja vapaaehtoiset ohjaavat osallistujia reitillä. Yksi vapaaehtoisista unohtaa sulkea sivupolun, jolloin väärälle reitille eksynyt osallistuja kaatuu kivikossa ja murtaa jalkansa. Vastuu tapaturmasta on seuralla, koska vapaaehtoinen toimi sen tehtävässä eikä annettu ohjeistus ollut riittävän tarkka.
2. Siivoustalkoot rannalla päättyivät tikkeihin – vastuu ei ole vapaaehtoisen
Järjestö järjestää rantojensiivoustapahtuman ja ohjeistaa vapaaehtoiset käyttämään suojakäsineitä. Vapaaehtoinen löytää ruostuneen metalliesineen ja saa sitä siirtäessään tikkejä vaativan haavan. Talkoolaisille annetut käsineet olivat liian ohuet eikä niissä ollut riittävää viiltosuojausta siivoustyötä ajatellen. Vastuu tapaturmasta on järjestöllä, koska se ei huolehtinut riittävästi turvallisuudesta.
3. Mummo putosi tuolilta – miten vapaaehtoinen toimii
Vapaaehtoinen vierailee ikäihmisen luona ystäväpalvelun kautta ja auttaa häntä nousemaan tuolilta, jolloin vanhus kaatuu ja loukkaantuu. Vastuu on toimintaa järjestävällä taholla, jos vapaaehtoista ei ole perehdytetty auttamistilanteiden turvallisiin toimintatapoihin. Jos vapaaehtoinen kuitenkin yrittäisi nostaa henkilöä väkisin tai vastoin annettuja ohjeita, vastuu voi siirtyä hänelle itselleen. Tämä ratkaistaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti.

Valvonta
Vahingonkorvauslain mukaiset vastuut ratkaistaan vakuutusyhtiön tai tuomioistuimen kautta.
Työturvallisuuslakia valvoo työsuojeluviranomainen (AVI)

Lähteet:
Tieteen termipankki 14.10.2025: Oikeustiede: isännänvastuu.
Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu 14.10.2025: Työsuojelu työpaikalla: Vapaaehtoistyö.
Työturvallisuuslaki 738/2002
Vahingonkorvauslaki 412/1974

Työttömyysturvalain (myöhemmin TTL) 2 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnhakija voi tehdä palkatonta tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä tai talkootyötä menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa työttömän työnhakijan osallistuminen vapaaehtois- ja talkootyöhön vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi työssä käyvän tai opiskelevan henkilön. 

Tarkemmin aiheesta Työmarkkinatorin sivuilla.

Vapaaehtoistyön tavanomaisuutta osoittaa ainakin se, että eri elämäntilanteissa olevat henkilöt (esimerkiksi työssäkäyvät ja opiskelijat) voivat osallistua siihen. Esimerkiksi urheilu- tai muissa yleisötapahtumissa tehtävä vapaaehtois- tai talkootyö sekä toimiminen vertaistukena erilaisissa vertaistukiryhmissä on Työttömyysturvalaissa tarkoitettua yleishyödyllistä ja tavanomaista vapaaehtois- tai talkootyötä. 

Vapaaehtoistyölle on tunnusomaista, että henkilö osallistuu siihen, kun hänelle sopii ja vapaaehtoistyön voi lopettaa halutessaan. Tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä ei Työttömyysturvalaissa määritellä päivittäisen tai viikoittaisen työskentelyn perusteella eikä työvoimaviranomainen voi asettaa tunti-, päivä- tai muita aikarajoja vapaaehtois- tai talkootyöhön osallistumiselle. 

Vapaaehtoistyön keskeinen tunnusmerkki on toiminnan tapahtuminen yleishyödyllisten päämäärien edistämiseksi tai taloudellista voittoa tavoittelemattoman yhteisön toiminnan tukemiseksi. Tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä on esimerkiksi erilaisten yhdistysten kautta tapahtuva toiminta. Myös sellaisissa yhteisöissä, joissa hoidetaan julkisia hallintotehtäviä tai viranomaistehtäviä (esimerkiksi kunnat, seurakunnat, Metsähallituksen luontopalvelut tai Suomen Riistakeskus) voidaan harjoittaa Työttömyysturvalaissa tarkoitettua palkatonta tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtois- ja talkootyötä. 

Silloin kun on selvää, että kyse on vastikkeettomasta toiminnasta, johon voi tyypillisesti osallistua esimerkiksi työssäkäynnistä huolimatta, asiaa ei selvitetä eikä siitä anneta työvoimapoliittista lausuntoa. Tarkoituksena on, että työnhakija voi sujuvasti jatkaa esimerkiksi työssä ollessa aloitettua vapaaehtois- tai talkootyötä taikka aloittaa tällaisen toiminnan työttömänä ollessaan. 

Talkootyöllä tarkoitetaan toimintaa, jota yhteiskunnassa yleisesti harjoitetaan palkatta kuten tavanomaista naapuriapua tai vastaavaa toimintaa, jossa apua työsuoritukseen annetaan sukulaisuussuhteen tai muun henkilökohtaisen suhteen perusteella. 

Keskeinen tunnusmerkki säännöksessä tarkoitetulle vapaaehtois- tai talkootyölle on toiminnan palkattomuus. Vapaaehtoistyöhön ja erityisesti talkootyöhön liittyvä tavanomainen kestitys ei estä pitämästä toimintaa palkattomana. Toimintaa pidetään palkattomana myös silloin, kun henkilölle korvataan vapaaehtois- tai talkootyöhön osallistumisesta aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi joukkoliikenteen matkalippu sekä kilometrikorvaus oman auton tai oman puhelimen käytöstä vapaaehtois- tai talkootyössä aiheutuneet kulut. 

Koska ulkomailla oleminen itsessään ei ole este työttömyysetuuden saamiselle, voidaan myös ulkomailla tapahtuvaa vapaaehtois- ja talkootyötä tulkita vastaavalla tavalla kuin Suomessa tehtävää vapaaehtois- ja talkootyötä. Tällaisia voivat olla muun muassa nuorille suunnatut lyhytkestoiset hankkeet Euroopassa, kunhan ne muutoin täyttävät yleiset vapaaehtoistyön edellytykset. Työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä ovat kaikki normaalit edellytykset eli muun muassa, että työnhakija on suomalaisten työmarkkinoiden käytettävissä ja hakee edelleen kokoaikatyötä Suomesta. 

Vapaaehtoistyöhön mahdollisesti liittyvää perehdyttämisjaksoa ei arvioida erikseen opiskeluna, vaan se on osa vapaaehtoistyötä. Eri tahojen järjestämät vapaaehtoistyön perus- ja jatkokurssit katsotaan harrastusluonteiseksi toiminnaksi. Vapaaehtoisille voidaan tarjota myös vapaaehtoistyön sisältöön liittyviä lyhyitä koulutuksia esimerkiksi hygieniapassikoulutusta. Myös tällainen koulutus voi olla harrastusluonteista. 

Jos työnhakija osallistuu yleishyödyllisen yhteisön muuhun toimintaan kuin elinkeinotoimintaan, sitä voidaan pitää tavanomaisena yleishyödyllisenä vapaaehtoistyönä siinäkin tapauksessa, että tällaisia tehtäviä tehdään yleisesti työsuhteessa. 

Tuloverolain (1535/1992) mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Tuloverolaissa säädetään erikseen toiminnasta, jota ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintana. 

Yleishyödyllinen yhteisö voi harjoittaa myös elinkeinotoimintaa ja se on verovelvollinen elinkeinotoiminnasta saamastaan tulosta. Jos yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen elinkeinotulosta ja tuottaa palveluita tai tuotteita markkinoilla, tällaiseen toimintaan osallistumista ei voida pitää tavanomaisena yleishyödyllisenä vapaaehtoistyönä.

Työnhakija voi tehdä tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä tai tavanomaista talkootyötä menettämättä työttömyysetuutta. Kannattaa varmistaa, onko kyse tähän määritelmään sopivasta työskentelystä vai sellaisesta työstä, jolla saattaa olla vaikutus työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. 

Työnhakijalta saatujen tietojen perusteella tulee arvioida, vastaako työ vapaaehtois- tai talkootyön tavanomaisuuden ja yleishyödyllisyyden määritelmää. Työnhakijalta voidaan kysyä esim.: 
– millaisessa organisaatiossa hän tekee vapaaehtoistyötä; 
– saako palkkaa, tai 
– onko hän joskus saanut palkkaa ko. työstä. 

Työvoimaviranomaisen on arvioitava työnhakijan ilmoittamien tietojen ja muiden käytettävissä olevien tietojen perusteella se, onko kyse työttömyysturvalaissa tarkoitetusta palkattomasta vapaaehtoistyöstä, vai onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä taikka muusta työskentelymuodosta. 
– Kun kyse on selvästi yleishyödyllisestä vapaaehtoistyöstä tai tavanomaisesta talkootyöstä, asiasta ei anneta lausuntoa eikä tehdä selvityspyyntöä. 
– Jos työnhakija ilmoittaa, että on joskus saanut palkkaa tai että joku muu saa samasta työstä palkkaa, eli työnhakija on esim. aiemmin ollut yhdistyksessä palkkatukityössä ja jatkaa samassa tehtävässä palkattomana, tulee työnhakijan oikeus työttömyysetuuteen selvittää. 
– Jos työnhakijan antamat tiedot vapaaehtois- tai talkootyön luonteesta ovat epäselviä, kannattaa asiasta tehdä selvityspyyntö asiantuntijakäsittelyyn. 
– Yrityksessä ei voi koskaan tehdä vapaaehtois- tai talkootyötä. Tällöin tehdään työnhakijalle aina selvityspyyntö asiantuntijakäsittelyyn. 

Helsingin yliopiston tilastotieteen dosentti Jukka Hoffrén on laskenut vapaaehtoistyön arvon Kansalaisareenalle vuonna 2023. Laskelman mukaan vapaaehtoistoiminnan rahallinen arvo on Suomessa lähes 3,2 miljardia euroa vuosittain eli 1,3 prosenttia BKT:sta. Kun otetaan huomioon erilaiset yhteiskunnan kokonaishyvinvointia (GPI) lisäävät ja vähentävät tekijät, on vapaaehtoistoiminnan hyvinvointia lisäävä vaikutus peräti 6,6 prosenttia kokonaishyvinvoinnista Suomessa.

Laskelma tekee näkyväksi muiden ihmisten hyväksi tehdyn palkattoman työn merkityksen hyvinvoinnille. Vapaaehtoistyötuntien määrä ja vapaaehtoistyön rahallinen arvo on laskettu käyttäen Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimusta sekä työikäisten keskipalkkaa. Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan korvaa palkkatyötä, vaan tarjoaa ihmisille mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa ja tarjota omia ratkaisujaan yhteiskunnan kehittämiseksi siellä, missä he itse omasta vapaasta tahdostaan haluavat toimia.

Kun vapaaehtoistyötä tekee vuosittain lähes puolet suomalaisista, on vapaaehtoistoiminnan tuottamilla hyvinvointivaikutuksilla valtava yhteiskunnallinen merkitys. On itsessään arvokasta, että vapaaehtoistoiminnan kautta on mahdollista osallistua, auttaa ja vaikuttaa. Juuri vapaaehtoisuus on myös avun saajan näkökulmasta usein koskettavinta. Esimerkiksi yksinäistä ikäihmistä ilahduttaa se, että joku haluaa viettää hänen seurassaan aikaa vapaaehtoisesti ja kiireettömästi.

Vapaaehtoistoiminta Suomessa -kyselyyn vastanneista, ainakin joskus vapaaehtoistoimintaan osallistuneista 63 % sanoo, että osallistuminen on vaikuttanut myönteisesti heidän elämäänsä. Vain 8 % kokee vaikutuksen olleen kielteinen. Kielteiset vaikutukset ovat liittyneet jaksamiseen (8 % vastaajista) sekä vapaaehtoisyhteisössä koettuun syrjintään tai häirintään (6 % vastaajista). Vapaaehtoistoimintaan useammin osallistuvat kokevat kaikkia hyötyjä enemmän kuin harvemmin osallistuvat.

Vapaaehtoistoiminnassa koettuja hyvinvointivaikutuksia on selvitetty myös Vapaaehtoistyö.fi-palvelun kyselyssä vapaaehtoisille.

Vapaasti organisoituvasta kansalaistoiminnasta puhutaan paljon, mutta valtaosa suomalaisista luottaa edelleen järjestöihin ja yhteisöihin vapaaehtoistoiminnan järjestäjinä. Lähes kaksi kolmasosaa vapaaehtoistoimintaan osallistuneista (64 %) on toiminut jonkin yhteisön organisoimana. Myös tulevaisuudessa valtaosa suomalaisista haluaa osallistua jonkin yhteisön järjestämään vapaaehtoistoimintaan (54 % vastaajista). 86 % yhteisöjen vapaaehtoistoimintaan osallistuvista aikoo toimia järjestöissä, yhdistyksissä tai seuroissa. Vapaaehtoistoiminta Suomessa 2024 -kyselytutkimus.

Vapaaehtoistoiminnan tulisi olla kaikille avointa, eikä sen tulisi pääsääntöisesti edellyttää esimerkiksi hallinnollista osaamista tai vaativaa ammattiosaamista erilaisissa asiakastilanteissa. Yhteisön organisoimassa vapaaehtoistoiminnassa on paremmat mahdollisuudet huolehtia vapaaehtoisen ja vapaaehtoistoiminnasta apua saavan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Vapaaehtoinen voi tällöin osallistua omilla tiedoillaan ja taidoillaan itselleen sopivilla tavoilla. Vapaaehtoistoiminta ei pysy voimissaan itsestään, vaan tarvitsee tuekseen rakenteita ja resursseja.

On myös huomioitava, että osa vapaaehtoisista tarvitsee vahvempaa tukea osallistuakseen. Ammattilaisen tuki mahdollistaa myös esimerkiksi kehitysvammaisen tai suomen kieltä vasta opettelevan henkilön osallistumisen vapaaehtoistoimintaan. Osallisuuden kokemus on merkittävää yksilön ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille.

Vapaaehtoistoimintaa on hyvin monenlaista. Suuri osa vapaaehtoistoiminnasta on luonteeltaan ennaltaehkäisevää: yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja vireyttä ylläpitävää toimintaa, joka lisää ihmisten hyvinvointia ja ennaltaehkäisee monia, yhteiskunnalle kalliiksi tulevia ongelmia. Vapaaehtoisia toimii myös esimerkiksi palokunnissa, pelastustehtävissä ja kriisiavussa. Voidaan hyvin sanoa, että vapaaehtoiset pelastavat Suomessa vuosittain lukuisia ihmishenkiä. Sijoitus vapaaehtoistoimintaan on siten tuottava sijoitus yhteiskunnalle.

Ilman vapaaehtoistoimintaa ihmisten ei olisi mahdollista tarjota omaa osaamistaan yhteiseen hyvään siinä määrin kuin nyt. Esimerkiksi vertaistukijat tarjoavat hyvinvointia ylläpitävää toimintaa hyvin monenlaisissa haastavissa tilanteissa oleville ihmisille, mutta saavat samalla myös itse tukea.

Kansalaisyhteiskunta ja vapaaehtoistoimijat sen osana kirittävät yhteiskunnallista päätöksentekoa ja rakentavat luottamusta, välittämistä ja osallisuutta. Vapaaehtoistoiminnan ei ole tarkoitus korvata ammattityötä, vaan antaa hyvin monenlaisille ihmisille mahdollisuus saada äänensä kuuluville yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja olla mukana luomassa ratkaisuja. Turvatessaan peruspalvelut hyvinvointiyhteiskunta luo vapaaehtoistoimijuuden mahdollisuuksia: aikaa jää muuhunkin kuin läheisistä huolehtimiseen.

Suomalaiset ovat innokkaita vapaaehtoistoimijoita: suuri osa (41 %) aikoo tehdä kolmen vuoden päästä yhtä paljon vapaaehtoistehtäviä kuin nyt ja 20 % aikoo lisätä osallistumistaan nykyisestä. Varsinkin nuoret näkevät osallistuvansa lähitulevaisuudessa paljon: 15-24 -vuotiaista 36 % yhtä paljon ja 31 % enemmän kuin nyt ja 25-34 -vuotiaista 38 % yhtä paljon ja 30 % enemmän kuin nyt. Niiden osuus, jotka aikovat lähitulevaisuudessa osallistua vapaaehtoistoimintaan vähintään yhtä paljon kuin tällä hetkellä, on pysynyt viime vuosina samalla tasolla (61 % vuonna 2024 ja 63 % vuonna 2021).

Vastaajista, jotka eivät ole kuluneen vuoden aikana osallistuneet vapaaehtoistoimintaan, 39 % haluaisi osallistua, jos heitä pyydettäisiin mukaan. Myös tällä vastaajaryhmällä kiinnostus on vuonna 2024 samalla tasolla kuin vuonna 2021, jolloin 38 % ei-osallistuvista kertoi haluavansa osallistua pyydettäessä.

Vapaaehtoistoiminta Suomessa 2024 -kyselytutkimus.

Eniten innostusta vapaaehtoistoimintaan on nuorilla ja nuorilla aikuisilla, joista puolet osallistuisi pyydettäessä. 15-24 -vuotiaissa on kuitenkin selkeä ero sukupuolten välillä: nuorista miehistä vain 39 % vastasi haluavansa osallistua, kun jopa 29 % vastasi, ettei haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan. Nuorista naisista 74 % vastaa kyllä ja vain yksi prosentti vastasi ei. Vapaaehtoistoiminta Suomessa 2024 -kyselytutkimus.