Mitä vapaaehtoistoiminnasta tiedetään tutkimusten ja tilastojen perusteella? Olemme koonneet tähän usein kysyttyjä kysymyksiä vapaaehtoistoiminnasta Suomessa.
Tilastot ja luvut perustuvat Taloustutkimuksen toteuttamiin Vapaaehtoistyö Suomessa -tutkimuksiin. Tutkimukset on toteutettu vuosina 2010 ja 2015, 2018 ja 2021. Jokaiseen tutkimukseen on vastannut noin tuhat Suomessa asuvaa, ja tutkimusten otokset edustavat aikuisväestöämme. Alla olevat tilastot ja luvut koskevat uusinta, maaliskuussa 2021 julkaistua tutkimusta, jollei erikseen mainita vertailua aiempien vuosien tietoihin. Aiemmat tutkimukset on toteutettu henkilökohtaisina käyntihaastatteluina, mutta vuoden 2021 tutkimus toteutettiin koronatilanteen vuoksi internetpaneelina.
Etkö löytänyt alta vastausta kysymykseesi tai kiinnostaako tietää lisää vapaaehtoistoiminnasta? Katso myös suomi.fi -sivuston Vapaaehtoistyö-osio.
Vapaaehtoistyön määrä ja arvo
Vapaaehtoistoiminta voi toteutua myös epämuodollisesti, ilman järjestäjätahoa. Taloustutkimuksen Vapaaehtoistyö Suomessa -selvityksissä vapaaehtoistyöhön on luettu mukaan yhdistystoiminnan lisäksi esimerkiksi naapurien auttaminen tai talkootyö. Myös Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksissa selvitetään säännöllisesti vapaaehtoistyön tekemistä, mutta niissä vapaaehtoistyöhön luetaan vain osallistuminen järjestettyyn toimintaan yhdistyksen, seuran tai muun ryhmän hyväksi.
On haastavaa saada selvityksissä näkyville kaikkea vapaaehtoistoimintaa. Esimerkiksi oman harrastuksen ohessa moni toimii ja osallistuu tavalla, josta on hyötyä myös muille. Tätä ei kuitenkaan aina tunnisteta vapaaehtoistyöksi.
Lue lisää vapaaehtoistoiminnan määritelmästä
Vuonna 2021 35 % kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä vähintään tunnin edeltävän neljän viikon aikana. Vastaava luku oli 42 % vuonna 2018 ja 33 % vuonna 2015.
Vapaaehtoistyön keskimääräisissä tuntimäärissä on havaittavissa laskutrendiä. Vuonna 2015 edellisen neljän viikon aikana vapaaehtoistyötä tehneet arvioivat tehneensä keskimäärin 18,09 tuntia vapaaehtoistyötä kyseisellä ajanjaksolla, vuonna 2018 taas 15,36 tuntia. Vuonna 2021 vastaava luku oli 12,90 tuntia edellisen neljän viikon aikana.
On kuitenkin muistettava, että neljän viikon tarkastelujaksoihin voi sisältyä paljon satunnaisvaihtelua. Esimerkiksi maaliskuussa 2021, jolloin viimeisin kysely toteutettiin, Suomessa oli voimassa koronapandemiasta johtuvat poikkeusolot ja tiukat kokoontumisrajoitukset.
Vapaaehtoistyötuntien määrä ja vapaaehtoistyön rahallinen arvo on laskettu käyttäen Tilastokeskuksen vuoden 2019 palkka- ja väestötilastoja sekä vuoden 2021 Vapaaehtoistyö Suomessa -tutkimuksen tilastoja vapaaehtoistyöhön käytetystä ajasta. Laskelmassa on huomioitu työikäisten (15─74-vuotiaat) keskipalkka ja väestömäärä. Vapaaehtoistunneiksi laskettiin ainoastaan viimeisen neljän viikon aikana vapaaehtoistyötä tehneiden (35 % vastaajista) keskimääräinen kuukausituntimäärä (12,90 tuntia). Tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyötä on tehnyt 47 % Suomessa asuvista, mutta vastaajista 12 prosenttiyksikön tuntimäärät eivät ole tämän tutkimuksen perusteella tiedossa, joten nämä tunnit on jätetty laskelmasta pois. Tästä johtuen todellinen vapaaehtoistyötuntien määrä on ilmoitettua suurempi, samoin vapaaehtoistyön rahallinen arvo.
Vapaaehtoistoiminta on hyvin arvokasta yksilöille ja yhteiskunnalle. Ilman vapaaehtoistoimintaa ei synny sitä vahvaa yhteiskunnallista luottamusta ja sosiaalista pääomaa, joka on myös yhteiskunnan taloudellisen kehityksen perusta. Teologi ja sosiaalietiikan tutkija Anna Seppänen Helsingin yliopistosta muistuttaa Mieli ry:n artikkelissa: “Vapaaehtoistyö ei korvaa ammattiapua, mutta ei ammattiapukaan korvaa vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön arvo on myös siinä, että vapaaehtoistyöntekijä toimii vapaaehtoisesti joka minuutti. Hän voi lähteä pois milloin vain ja sanoa, että tämä oli tässä. Ei ole virkavelvoitteita, eikä palkkaa, vaan tahtoa ja halua auttaa.”
Vapaaehtoistyön ja hyvinvointiyhteiskunnan välillä vallitsee väistämättä jännite. Väestön ikääntyessä ja kuntien taloustilanteen kiristyessä on riskinä, että kunnat yrittävät hakea säästöjä sieltäkin, mistä se ei eettisesti ole mahdollista. Keskustelua ammatillisen työn ja vapaaehtoistoiminnan sekä julkisten palveluiden ja kolmannen sektorin välisen työn rajapinnoista onkin tärkeää pitää yllä.
Vapaaehtoistyö koronapandemian aikana ja sen jälkeen
Vapaaehtoistyötä tehdään mielellään kasvotusten, mutta pandemian aikaan tämä on luonnollisesti vähentynyt. Verkossa ja puhelimitse toiminen on sen sijaan lisääntynyt. Puhelinringit, digikaveruus ja vertaistuki ovat esimerkkejä etänäkin toimivista vapaaehtoistoiminnan muodoista. Pandemia ja sen myötä koko yhteiskunnan ottama digiloikka on myös tehnyt mahdolliseksi täysin uusien vapaaehtoistoiminnan muotojen kokeilun.
Etänä tehtävä vapaaehtoistyö mahdollistaa vapaaehtoistyön aloittamisen yhä useammille ihmisille. Senkin jälkeen, kun koronatilanne helpottaa, voivat erilaiset rajoitteet hankaloittaa osallistumista kasvokkain ja paikan päällä tapahtuvaan toimintaan. Tällaisia ovat erilaiset liikuntarajoitteet, sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet, mielenterveyden haasteet, elämäntilanteen asettamat rajoitteet tai pitkät välimatkat. Monille etänä tehtävä vapaaehtoistyö on kätevin tai jopa ainoa mahdollinen tapa osallistua itseä kiinnostavaan toimintaan.
Vapaaehtoistyön trendit ja tekijät
Nuoret toimivat mieluiten järjestöissä, mutta nuoria ei kuitenkaan motivoi yhdistyshallinnon tehtävien oppiminen. Jotta nuoret lähtevät vapaaehtoistoimintaan mukaan, toiminnan pitää olla sisällöllisesti merkityksellistä ja hauskaa.
Kiinnostavaa on se, että ikääntyneet haluavat osallistua etänä ja netissä tehtävään vapaaehtoistoimintaan yhtä paljon kuin muut ikäryhmät. Kaikkein nuorimmat (15–24-vuotiaat) taas syttyvät eniten kasvokkain tehtävästä vapaaehtoistyöstä. Myös seurakuntien vapaaehtoistoiminta on nuorimpien näkökulmasta vetovoimaista.
Pop up -tyyppinen vapaaehtoistoiminta kiinnostaa erityisesti naisia. Naisilla erityisesti elämäntilanteen sopivuus ja parempi oma jaksaminen ja terveys helpottaisivat osallistumista vapaaehtoistoimintaan, kuten myös se, että vapaaehtoistoimintaa aloittaessa tietää heti, mihin on sitoutumassa. Miehiä motivoisi naisia huomattavasti enemmän se, että toiminnassa oppisi uutta.
Miten aktiivisia vapaaehtoisia sitten ovat he, joiden sukupuoli-identiteetti ei sovi perinteisen kahden sukupuolen sisälle? Taloustutkimuksen 1000 vastaajan kyselyissä muunsukupuolisia ei voida käsitellä tilastollisesti omana ryhmänään, koska muunsukupuolisia vastaajia on keskimäärin 1 % tai vähemmän.
Vapaaehtoistyön myönteinen vaikutus demokratian, yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämisessä tiedostetaan jo varsin hyvin poliittisessa päätöksenteossa, ja vapaaehtoistyötä hankaloittavaa byrokratiaa on viime vuosina poistettu. Järjestöjen ja yhteisöjen osaaminen vapaaehtoistoiminnan koordinoinnissa on lisääntynyt. Vapaaehtoistyö on koronapandemian aikana ollut paljon esillä julkisuudessa, ja sen yhteiskunnallinen arvostus on kohdallaan. Nämä kehityskulut ovat omiaan lisäämään kiinnostusta vapaaehtoistyötä kohtaan. Tärkeää on tehdä mukaan pääsemisestä entistä helpompaa, jotta kaikenlaiset ihmiset voivat osallistua vapaaehtoistoimintaan.
Vapaaehtoistoiminnassa on tärkeää huomioida, että kaikki eivät edes voi sitoutua toimintaan pitkäkestoisesti, vaikka haluaisivatkin. Lyhytkestoisen, kertaluonteisen ja vapaaehtoisen omaan elämäntilanteeseen sopivan vapaaehtoistoiminnan kehittäminen on tarpeen. Yksittäinen vapaaehtoistoimintaan osallistumiskertakin voi olla hyvin merkityksellinen niin tekijälleen kuin kohteellekin.
Myös tiedon löytymistä tulisi helpottaa. Silloin, kun henkilö tietää missä yhteisössä haluaa tehdä vapaaehtoistyötä, on tärkeää, että vapaaehtoistyöhön voi helposti ilmoittautua yhteisön verkkosivuilla. Motivoiva ja todenmukainen tehtävänkuvaus innostaa parhaiten tarttumaan tehtävään. Järjestöt ja yhteisöt voivat ilmoittaa vapaaehtoistehtäviään myös maksuttomassa Vapaaehtoistyö.fi-palvelussa.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu vapaaehtoistehtävien kasautumista hyvätuloisille ja koulutetuille. Tuoreimman tilaston valossa on nähtävissä ryhmä ihmisiä, jotka haluaisivat osallistua vapaaehtoistoimintaan enemmän, mutta ovat epävarmoja pärjäämisestään. Yhteiskunnallisilla ratkaisuilla tulisi varmistaa, että jo lapset saavat rohkaisevia kokemuksia yhteisöllisestä toiminnasta esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulutuksen osana. Myös vapaaehtoistyötä tarjoavien yhteisöjen on oltava avoimia ja kannustavia, jotta kynnys vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen olisi mahdollisimman matala.
Nykyisistä vapaaehtoisista he, jotka toimivat luottamus- tai hallintotehtävissä, suunnittelevat huomattavasti muita useammin lopettavansa toimintansa lähitulevaisuudessa. Hallintotehtävät eivät myöskään motivoi nuoria. Tämä on suuri haaste erityisesti pienille yhdistyksille, joiden toiminta usein nojaa luottamustehtävissä toimiviin vapaaehtoisiin.