Ai minäkö? Vapaaehtoistyötä? No en todellakaan ole kokeillut. Ei minulla ole mihinkään sellaiseen aikaa, vaikka jossakin todellisuudessa ajatus saattaisi tuntua kiehtovalta. Tietysti jos taloyhtiön talkoot lasketaan vapaaehtoistyöksi, niin sitten olen ollut mukana. Tätä rataa se yleensä kuuluu. Tämä on varmasti tuttu ralli monen elämässä, mitä tulee ajatuksiin vapaaehtoistyöstä. Se saattaa kuulostaa jollain tasolla rasitteelta, ja pakonomaiseltakin tavalta olla jonkin hätää tai pulaa kärsivän ihmisen, eläimen tai asian hyvinvoinnin edistäjä, tai tuoda helpotus johonkin ongelmaan. Näin sanoiksi puettuna, nämä ajatukset ovat suoraan sanottuna negatiivisuuden multihuipentuma.

Jos kuitenkin sitten hyppäämme ajasta ikuisuuteen ja uppoudumme muistelmiin omasta lapsuudesta, jatkamme siitä sittemmin kärsivään ja hienoisen aggressiiviseen teiniaikaan, huomaamme, että kaikki valintamme ja tekomme ovat johtaneet tähän tietoisuuden, oman tahdon ja rikastuttavien näkökulmien ”tämän päivän minään”. Mikä siis muuttui matkalla?

Jokaisen kasvuhistoria pitää sisällään kokemuksia jonkinasteisesta vapaaehtoistyöstä. Lapsena kävit äidin kanssa mustikka-aikaan mättäillä, ja mukaan tarttui muutama extra litra sille naapurin rouvalle, jonka lonkka ei enää vuosiin ole kestänyt metsässä kumartelua. Saatoit jopa leikittää takapihalla nuorempia sisaruksiasi, kun äidillä oli kädet täynnä ja pinnaa kiristi.

Teininä kokeilit koulun kautta ihan oikeaa ”taksvärkki”päivää, ja vaikka kiukuttelit kun jouduit osallistumaan autotallin kevätsiivoukseen, oli jälkikäteen hyvä mieli antamastasi avusta.

Toki yllämainitut esimerkit eivät ole sitä sananmukaista vapaaehtoistyötä, mutta ne ovat tärkeitä kokemuksia menneisyydestäsi, jotka ehkä ajavat sinua oikeaan suuntaan, kun avaat vapaaehtoistyön ikkunan elämässäsi kunnolla ensimmäistä kertaa. Oma tietoisuutesi ja omat kokemuksesi ohjaavat vahvasti kutsumustasi vapaaehtoistyön parissa. Itse sain mahdollisuuden työnantajani, OP Helsingin kautta osallistua vapaaehtoistyöhön, sillä lahjoitamme #Hiiop100-avauksen myötä 100 vuotta vapaaehtoistyötä lahjaksi Suomelle. Löysin kutsumustani vastaavan vapaaehtoispajan Helsinki-päivänä 12.6. ja tässä parhaillani toteutan vapaaehtoisuuteni toista osiota. Tarinan jakamista vapaaehtoistyöstä teille, minun omasta näkökulmastani.

Jos omaa vahvaa kutsumusta tai vetovoimaa tietylle vapaaehtoistyön kohteelle ei löydy, voit lähteä liikkeelle jostakin pienestä, toista ilahduttavasta asiasta. Ei ole liian pientä tai liian suurta, vaan vain yksi merkitys, joka on koko vapaaehtoistyön ydin: luoda ympärilleen onnellisuutta ja parempaa maailmaa pala kerrallaan. Loppujen lopuksi vapaaehtoistyö ei ole pelkästään muiden auttamista ja vähempiosaisten tukemista, vaan se on myös matka sinuun itseesi, jonka kautta voit oppia jaloutta, reiluutta sekä kokea onnistumisen tunteita.

Rohkeutta vapaaehtoistyön taipaleelle, miten ikinä haluatkaan itseäsi toteuttaa!

Riina Kruut
OP Helsinki