”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä tai videoita vapaaehtoisuudesta.
Viime lokakuussa tein julkaisun omalle Instagram-tililleni. Tarjouduin lahjoittamaan 10 euroa eläinsuojelutyöhön jokaisesta lihattoman lokakuun pitävästä ystävästäni. Lihaton lokakuu sai alkunsa vuonna 2013, kun Luonto-liiton silloinen toiminnanjohtaja Leo Stranius haastoi Docventures-ohjelman Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin kuukauden lihattomaan ruokavalioon. Marraskuun alussa en ollut saanut ystäviltäni yhtäkään yhteydenottoa, joten lahjoitus jäi tekemättä.
Jäin pohtimaan sitä, kuinka ihmiset eivät tarttuneet näin helppoon tapaan auttaa. Jälkipuintina syntyi ajatus siitä, että voisiko eettisiä ja ekologisia henkilökohtaisia valintoja rinnastaa vapaaehtoistyöhön? Omassa aloituksessani oli mukana myös lahjoitussumma ja ajatus sen takana, mutta voisiko ilmankin sitä esimerkiksi lihatonta lokakuuta viettävistä puhua omaehtoisina vapaaehtoistyöntekijöinä? Omasta mielestäni kyllä. Jokainen eettisistä tai ekologisista syistä tehty valinta on valinta paremman planeetan puolesta. Esimerkiksi kierrättäminen, joukkoliikenteen suosiminen, kasvispainotteinen ruokavalio tai halpatuotannon karttaminen ovat kaikki konkreettisia ja yksinkertaisia tapoja tehdä vapaaehtoistyötä.
Tarvitseeko siis vapaaehtoistyön tekeminen taakseen järjestön tai organisaation? Useimmiten asia mielletään näin, mutta madaltaisiko vapaaehtoistyön määritelmän laajentaminen kynnystä sen tekemiseen? Olisiko oma haasteeni saanut enemmän aikaan, mikäli vapaaehtoistyö miellettäisiin toisin? Voi olla, sillä vaikka ympäristötietoisuus kasvaa jatkuvasti, kuten on huomattavissa esimerkiksi Sitran megatrendilistauksesta, ympäristötekoihin liittyy vielä usein ”viherpiipertäjän” leima. Samanlaiseen omiin valintoihin kohdistuvaan kritiikkiin harvoin törmää perinteisen vapaaehtoistyön parissa.
Tiivistyksenä toivoisinkin, että omia valintoja alettaisiin laajemmin hyväksyä ja hyödyntää vapaaehtoistyön muotona. Tämä voisi helpottaa valintoihin toisinaan liittyvää stigmaa entisestään ja tuoda vapaaehtoistyön helpommin saataville. Oikeanlaisen mielikuvan luominen voisi myös lisätä vapaaehtoisten määrää ja toimia lisäksi siltana organisaation tai järjestön hyväksi toimimiselle.
Teksti: Daniela Orädd
Kirjoittaja opiskeli Vapaaehtoistoiminnan johtamista 2019–2020 Humakin avoimessa ammattikorkeakoulussa.
Lähteet:
Helsingin Uutiset 30.9.2016. Karjalainen, Marketta. ”Enää viimeiset änkyrät korahtelee” – Lihaton lokakuu tuli jäädäkseen (https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1559225)
Sitran megatrendit (https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/)