Kansalaisareenan ja Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän järjestämään seminaariin vapaaehtoistyön mahdollisesta sisällyttämisestä aktiivimalliin saapui 86 aiheesta kiinnostunutta osallistujaa. Vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän puheenjohtaja Anne Kalmari (Kesk.) lausui tilaisuuden avaussanat.
– Vapaaehtoistyön tukiryhmässä on keskusteltu siitä, että vapaaehtoistyö pitäisi tunnistaa ja tunnustaa paremmin. Vapaaehtoistyötä voi tehdä menettämättä sosiaalisia etuuksia, kuten työttömyyskorvausta. Kulukorvaukset ovat verottomia, kun tehdään vapaaehtoistyötä. Järjestötyöntekijät tietävät parhaiten, mikä olisi fiksu malli. Tulisi kuitenkin arvioida myös kriittisesti, ettei vapaaehtoisuus vie pohjaa palkkatyöltä.
STM:n neuvotteleva virkamies Marjaana Maisonlahti kertoi, että aktiivimallia lähdettiin toteuttamaan ensimmäisenä työllisyyden lisäämisen ”kymppilistalta”. Hänen mukaansa tiedettiin jo alussa, että jos kaikki täyttävät aktiivimallin kriteerit, niin valtion menot kasvavat. Ensimmäiset tarkastelujaksot ovat päättyneet, ja ennakkotietojen mukaan etuuksia tullaan leikkaamaan.
– Naisilla aktiivisuusedellytys on täyttynyt useammin kuin miehillä ja nuorilla varttuneempia useammin. Toukokuussa alkaa kertyä päätöksiä ja heinäkuussa tiedetään koko toinen neljännes tarkemmin.
Maisonlahti nosti vapaaehtoistyön määrittelemisen tärkeyden: se on ilman velvoitteita yhteisöjen ja yksilöiden hyväksi tehtävää työtä. Palkkatyö kerryttää työssäoloehtoa, vapaaehtoistyö ainakaan toistaiseksi ei. Vapaaehtoistyön pitäisi Maisonlahden mukaan olla vähintään joku hanke, joka alkaa ja päättyy.
TEM:n hallitusneuvos Tiina Korhosen mukaan työttömyys laskee jatkuvasti kaikilla alueilla. TE-toimistoihin on tullut paljon kyselyitä myös aktiivimalliin liittyen, mutta sieltä ei ole osattu ja ehditty vastata niihin kaikkiin.
Panelistit olivat melko yksimielisiä vapaaehtoistyöstä aktiivimallissa
Keskustelutilaisuuden paneeliin kuuluivat Martti Talja (Kesk.), Arto Satonen (Kok.), Sirpa Paatero (SDP), Rami Lehto (PS), Kaj Turunen (sin.), Heli Järvinen (Vihr.), Jari Myllykoski (Vas.)
Martti Taljan mukaan aktiivimalli pyrkii yhdistämään työn vastaanottamisen ja työpaikkojen syntymisen välistä ristiriitaa, mikä ei aina ole kannustavaa.
– Tämän korjaaminen on tärkeämpi asia kuin vapaaehtoistyön yhdistäminen aktiivimalliin. Vapaaehtoistyöllä tehtäviä asioita kuitenkin tarvitaan. Esim. SPR:n strukturoidun ystävätoiminnan tyyppinen vapaaehtoistyö tulisi sisällyttää malliin mukaan, Talja sanoi.
Arto Satonen kertoi suhtautuvansa lähtökohtaisesti positiivisesti vapaaehtoistyön hyödyntämiseen. Vapaaehtoistyötä on tosin vaikeaa määritellä ja valvoa. Pitää sopia selkeästi siitä, missä vapaaehtoistyötä tehdään ja kuka sitä ohjaa. Satosen mielestä ensimmäinen tavoite on kuitenkin lisätä työllisten määrää.
Sirpa Paateron mielestä aktiivimallin typpistä leikkuria tai keppimallia ei pitäisi olla olemassa. Jos hallitus ei suostu muuttamaan kyseistä lainsäädäntöä, niin Paateron mukaan kansalaisopiston kurssit ja vapaaehtoistyö pitäisi ottaa malliin mukaan.
Rami Lehto lisäsi myös, ettei Perussuomalaiset kannata aktiivimallia. Kun se nyt kuitenkin on käytössä, vapaaehtoistyö pitäisi hänen mukaansa sisällyttää malliin.
– Esimerkiksi entinen alkoholisti, joka ei saa työtä, voisi toimia vertaisena ja täyttää sen myötä tarvittavat ehdot. Vapaaehtoistyö pitää ottaa aktiivimalliin mukaan. Haasteena kuitenkin on, että vapaaehtoistyöhön ryhtyy pakotettuina ihmisiä, jotka eivät ole siihen sopivia ja kykeneviä.
Kaj Turusen mielestä kyseessä ei ole yksinkertainen asia, mutta suhtautuu vapaaehtoistyön mukaan ottamiseen periaatteessa myönteisesti.
– Jos aktiivisuusehdon täyttymistä hakevat tulevat mukaan, lähteekö samalla heitä pois, jotka olivat muutoin mukana vapaaehtoistyössä? Turunen kysyy.
Heli Järvinen on paitsi toista kautta Vihreiden kansanedustaja, niin myös työelämävaliokunnan varapuheenjohtaja, kouluttanut työttömiä ja ollut työttömänä myös itse.
– Aktiivimalli on koko edustajanurani kaikkein käsittämättömin päätös! Se on kyykyttävä ja ohjaa työttömät hakemaan viimeisenä keinona työkyvyttömyyseläkettä. Kaikille työttömille pitäisi tarjota TE-toimiston palveluja. Vapaaehtoistyö pitäisi ehdottomasti hyväksyä, jos ei työllisty eikä TE-toimistosta saa palvelua.
Jari Myllykoski toi myös esille ne ihmiset, jotka tekevät vapaaehtoistyötä: kuinka he kokevat, jos tällainen ryhmä pakotetaan sinne mukaan?
Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Stranius kysyi panelisteilta, että missä yhteydessä tilanne ratkaistaan. Arto Satonen vastasi, että soten kokonaisuudistuksen yhteydessä. Jari Myllykoski vastasi, että silloin kun lakialoite tulee tai viimeistään seuraavien vaalien jälkeen. Heli Järvinen huomautti, kuinka aktiivimalli piti asiantuntijoiden vastustuksesta huolimatta runnoa kiireellä läpi, mutta korjaukset vaativatkin yhtäkkiä paljon aikaa.
Panelisteilta kysyttiin myös konkreettisia esimerkkejä siihen, minkälaista vapaaehtoistyötä aktiivimalliin voisi sisällyttää. Seuraavia vastauksia heiteltiin: riittävän tavoitteellista ja sitoutunutta toimintaa, ja jonkun tulee ohjata ja valvoa vapaaehtoistyötä. Todentamiseen tarvitaan yleensä organisaatiota.
Toisaalta keskusteltiin vapaaehtoistyön arvottamisesta: pidetäänkö ison järjestön kautta tehtävää vapaaehtoistyötä arvokkaampana kuin vaikkapa oman yhdistyksen perustamista? Tuleeko vapaaehtoisuudesta keino ilmaiselle työvoimalle? Toisaalta vapaaehtoisen valitsemisen tulisi olla vapaaehtoista myös järjestöille.
Heli Järvinen lisäsi, että 20 % työttömistä tarvitsee muuta palvelua kuin itsensä työllistämistä, kouluttamista tai vapaaehtoistyötä.
– Jos ei ole työtä tai palveluja, niin kaikki erilainen omaehtoinen toiminta pitäisi sisällyttää aktiivimalliin. Esim. skeittivideoiden teon kautta taitojen kehittämisen pitäisi olla aktiivisuutta osoittavaa toimintaa tai vaikka väitöskirjatyö.
Yleisö esitti kommentteja myös. Esille tuli, kuinka kapea käsitys vapaaehtoisuudesta on. Jos jumiudutaan siihen, että vapaaehtoistyön tarjoajan pitäisi olla iso SPR:n kaltainen järjestö, jumiudutaan menneisyyteen. Työttömän omaa ääntä tulisi kuunnella.
– On kansalaisoikeus olla osallinen ja vapaaehtoinen. Miten politiikka pitää tästä näppinsä erossa ja jättää säätelemättä? Kysyi Helsingin Diakonissalaitoksen Laura Hakokangas.
Panelistien mukaan syksyyn mennessä tiedetään tarkemmin. Myös työttömiä tullaan kuulemaan. Kansalaisyhteiskunta on avoin ja pitää olla mahdollista tehdä melkein mitä tahansa, kunhan toiminta on tavoitteellista. Ja kaikkea vapaaehtoistoimintaa tulisi arvottaa samanarvoisina. Aktiivimalliin sisällytettävää vapaaehtoistyötä ei kuitenkaan voisi tehdä yksin kotona.
Teksti: Katja Reinikainen, kuva: Aino Kostiainen