Kansalaisareena palkitsee tänä vuonna seitsemättä kertaa Vuoden vapaaehtoisen. Tavoitteemme on nostaa vapaaehtoistoiminnan arvostusta ja näkyvyyttä, ja palkinnon saaja toimii seuraavan vuoden ajan vapaaehtoistoiminnan lähettiläänä.
Vuoden vapaaehtoinen 2020 -kampanja starttasi maanantaina 17.8., jolloin kuka tahansa – niin yksityishenkilö kuin yhteisö – sai ehdottaa Vuoden vapaaehtoista Kansalaisareenan verkkosivuilla 17.9. asti. Lokakuussa ehdotusten pohjalta suoritettiin yleisöäänestys, jonka kymmenen kärjen joukosta arvovaltainen raati valitsee Vuoden vapaaehtoisen 2020. Vuoden vapaaehtoinen palkitaan Vapaaehtoisten päivänä alla 4.12.2020.
Ehdokkaat esitellään alla aakkosjärjestyksessä paikkakunnan mukaan.
Hattula, Elina Kataja
Elina osallistuu vapaaehtoisena todella suurella panoksella Kissankulma ry:n toimintaan. Kissankulma ry on löytöeläintalo ja eläinsuojeluyhdistys, jonka kautta kodittomat kissat saavat mahdollisuuden uuteen elämään. Elina vastaa Kissankulman ulos lähtevästä kissaliikenteestä, sekä sijaiskotien rekrytoinnista ja toiminnasta. Näiden lisäksi Elina tekee ison osan Kissankulman somekampanjoinnista. Elina on hoitanut myös itse 1,5 vuotta kotonaan isoa määrää sijaiskotilaisia ja kertoo, että häneltä on lähtenyt uuteen elämään noin satakunta kissaa. Elinan ansiosta lukuisat kissat saavat mahdollisuuden omaan kotiin ja uuteen, kissan arvoiseen elämään.
Elina ei ole vapaaehtoistoiminnassa vasta-alkaja, vaan hän on ollut monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa mukana nuoresta alkaen – ohjannut SPR:n lasten ensiapukerhoja ja ollut jo teini-ikäisenä mukana ensiapuryhmässä. Kolme vuotta sitten hän alkoi myös koordinoimaan Kampelatiimi-ryhmää, joka kasaa äitiyspakkauksia ja koulureppuja sisältöineen ja toimittaa niitä eri maissa toimivien yhdistysten kautta eteenpäin välitettäväksi mm. Senegaliin, Gambiaan, Intiaan, Nepaliin, Keniaan, Burkina Fasoon, Sortavalaan ja Baltian maihin.
– Syyt, miksi olen aikanaan vapaaehtoistoimintaan tarttunut, ovat edelleen samat – haluan tehdä osani siitä, että maailma olisi vähän parempi paikka olla ja elää. Kulunutkin fraasi siitä, kun antaa, saa, pitää varsin hyvin paikkansa vapaaehtoistoiminnassa. Se, että voi jollakin tavalla auttaa toista tai tuottaa toiselle iloa, antaa samalla mitalla itselle takaisin, Elina kertoo.
Vapaaehtoistoiminta sen monissa muodoissa on Elinalle äärettömän tärkeä asia, työn vastapainoa, tapa käyttää oma vapaa-aikaa itselle tärkeisiin asioihin ja itselle tärkeiden arvojen konkreettiseen toteuttamiseen.
– Kukaan ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta jokainen voi tehdä jotain, Elina toteaa.
Helsinki, Riitta Holmlund
Riitta on ollut Oulunkylän seurakunnassa toimivan monikulttuurisen yhteisöravintola Salaamin vastuunkantaja vuodesta 2016 saakka.
– Ravintola perustettiin alun perin turvapaikanhakijoiden kotoutumisen tueksi, tarjoten heille mahdollisuuden oman kulttuurinsa, kiinnostuksensa ja osaamisensa mukaiseen toimintaan. Kantavia ajatuksia olivat myös tutustuminen suomalaiselle ravintolatoiminnalle asetettuihin vaatimuksiin ja ravintolassa saatu ammattitaitoisen henkilön antama opastus. Ravintolasta saatu työtodistus auttoi työnhaussa, Riitta kertoo.
Vapaaehtoiseksi lähteminen oli Riitalle helppoa:
– Olen aina ollut kiinnostunut toimimaan erilaisissa tehtävissä, joissa voin auttaa muita ihmisiä. Työelämästä vapauduttuani on ollut luontevaa tarttua eteen tulleisiin mahdollisuuksiin myös käyttää energiaa ja aikaa vapaaehtoiseen työhön.
Salaamissa Riitta on hoitanut ravintolatoiminnan suunnittelua, kirjanpitoa ja viestintää sekä toiminut kokousten koollekutsujana ja puheenjohtajana. Riitta on antanut osaamisensa vuosien ajan Salaamin käyttöön ja ollut keskeisesti luomassa Salaamiin juuri sitä tunnelmaa, mikä tekee yhteisöravintolasta merkityksellisen ja toimivan. Hänelle on aina ollut tärkeää, että Salaamin tuotto kanavoidaan heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi Suomea köyhempiin maihin ja että Salaam on turvallinen tila kaikille ihmisille. Salaam onkin saavuttanut paikkansa monikulttuurisena yhdessä tekemisen ja yhdessä ruokailemisen paikkana, jonne on kenen tahansa mukava tulla syömään.
Vapaaehtoisuutta harkitseville Riitta lähettää terveisiä:
– Jos vapaaehtoistyö kiinnostaa, vaikka vähänkin, kannattaa kokeilla. Vapaaehtoistoiminta antaa paljon: se on mielekästä, se tuottaa paljon iloa, se on hyvin palkitsevaa ja sen piiristä voi löytää samanhenkisiä ihmisiä ja uusia ystäviä.
Helsinki, Janne Leskinen
Janne tekee vapaaehtoistyötä Suomen Punaisessa Ristissä (SPR) ja on mukana myös muutamassa muussa järjestössä, esim. Wider Security Network ja Keskuspuiston Nuorkauppakamari. Hän on SPR Töölön osaston hallituksessa Kotimaan avun ja Valmiuden yhdyshenkilönä ja koordinoi 12 osaston yhteistä valmiutta toimimalla SPR Helsingin Ensihuoltoyksikön vetäjänä. Yksikkö osallistuu Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytyksiin viranomaisen tukena, esimerkkejä tällaisesta ovat kadonneiden etsinnät ja suuronnettomuustilanteet.
– Vuonna 2011 tunsin yhteiskunnallisen ilmapiirin ja retoriikan kiristyvän ja päätin tehdä jotain paremman Suomen eteen. Lähdin mukaan SPR Töölön kotouttavaan ja kansainväliseen vapaaehtoistoimintaan ja toimin esimerkiksi vapaaehtoisena vastaanottokeskuksissa ja kotouttavassa toiminnassa, kertoo Janne motiiveistaan osallistua vapaaehtoistoimintaan.
Kun Covid-19 pandemia kiihtyi keväällä, ei Janne jäänyt toimettomaksi. Hän tarttui tuumasta toimeen ja ideoi nopealla aikataululla SPR:n Helsingin osastojen yhteisen tilannekeskuksen (TIKE). Poikkeusolojen aikana TIKE koordinoi mm. lääkejakelua riskiryhmäläisille, varasairaalan pystytystä Meilahteen sekä terveysinfon jakamista satamissa.
Janne rohkaisi omalla esimerkillään eri alojen ammattilaisia antamaan pyyteettömästi aikaansa ja asiantuntemustaan. Hänen aloitteellisuutensa ansiosta vapaaehtoiset mm. koodasivat täysin uuden tietoturvallisen järjestelmän lääkejakelua varten, sekä kouluttivat uusia tekijöitä tilanteen vaatimiin tehtäviin. Tilannekeskuksessa ja lääkejakelussa tehtiin arviolta yli 2900 tuntia vapaaehtoistyötä; 30 % osallistuneista oli ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa vapaaehtoistoiminnassa. Ilman Jannen aloitekykyä ja omistautumista hanke ei olisi toteutunut tässä mittakaavassa. Hänen osallistava johtamistyylinsä kantoi toimintaa tilanteessa, jossa ei ollut valmista toimintamallia. Epidemian edetessä Janne on innovoinut jatkuvasti uutta, samalla muita tukien. Vapaaehtoistyön Janne kokee palkitsevaksi:
– Vapaaehtoistoiminta antaa minulle uusia taitoja, uusia ystäviä, onnistumisen elämyksiä ja loistavan mahdollisuuden kehittää itseäni. Olen tutustunut eri ikäisiin, eri taustaisiin, eri lailla ajatteleviin ihmisiin, joihin en olisi tutustunut muuten.
Vapaaehtoistoimintaa aloittaville Janne vinkkaa:
– Vapaaehtoistoimintaa harkitsevien kannattaa rohkeasti lähteä mukaan ja kokeilla asioita, jotka kiinnostavat. Nuorille haluan korostaa, että tällaisesta saa runsaasti hyvää osaamista työelämää varten ja uusia ystäviä.
Joutseno, Anna-Kaisa Martikka
Anna-Kaisa on iloinen ja positiivinen vapaaehtoistoimija. Hän on toiminut reilut kymmenen vuotta jääkiekon, rullakiekon, koripallon ja monien muiden urheilulajien parissa tekemässä kaikenlaisia vapaaehtoistehtäviä. Hän ei ole nirso minkään vapaaehtoishomman suhteen. Erityisesti Anna-Kaisan sydäntä lähellä on Imatran Ketterän jääkiekkoseura.
– Lapseni pelasi jääkiekkoa ja kaikki pelitapahtumat järjestettiin vapaaehtoisvoimin. Salibandyn mukaan lähdin vuonna 2011 ja toimitsijana olin pari kautta. Vuonna 2014 halusin lähteä kokeilemaan, miten kansainvälinen turnaus järjestetään. Sille tielle jäin, Anna-Kaisa muistelee.
Anna-Kaisan mielestä vapaaehtoishommat ovat loistavaa vastapainoa raskaalle arjelle. Tapahtumat eivät ikinä ole samanlaisia, vaikka työnkuva turnauksissa saattaisi ollakin. Joka vuosi hän on saanut tutustua uusiin ihmisiin, saanut uusia kokemuksia ja elinikäisiä ystäviä sekä hyvän mielen siitä, että on ollut mukana luomassa muistorikasta tapahtumaa niin katsojille kuin järjestävälle taholle. Anna-Kaisa ajattelee vapaaehtoisten toimintaa ehkä yhtenä tärkeimpänä eri tapahtumien onnistumisen kannalta.
– Mitään ei voi järjestää ilman yhtään vapaaehtoista, Anna-Kaisa summaa.
Monet urheiluseurat järjestävät pelitapahtumia, turnauksia ja muita tilaisuuksia täysin vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisia tarvitaankin lisää eri tapahtumiin ympäri Suomea. Anna-Kaisa rohkaiseekin kaikkia mukaan toimintaan:
– Suosittelen kokeilemaan edes kerran. Vapaaehtoistyössä koet varmasti yhteisöllisyytä ja tasa-arvoa. On mahtavaa nähdä ystäviä, jotka asuvat eri puolella Suomea ja tiedät, että aina hommat sujuvat. Reipasta mieltä, avoimuutta ja iloisuutta, pieni pilke silmäkulmassa ovat parhaat ohjeet vapaaehtoiselle. Ja näitä hommia voi tehdä teini-ikäisestä lähtien.
Kajaani, Marja Hirvonen
Marja on Kainuun Aivoyhdistyksen pitkäaikainen, vankan kokemuksen omaava vapaaehtoistoimija ja yhdistyksen yhteydenpitäjä. Lähellä hänen sydäntänsä ovat yhdistyksen kokonaisvaltainen hyvinvointi sekä afaattisten henkilöiden ja heidän omaistensa asema. Marjan yhdistyspolku käynnistyi jo vuonna 2007, kun häntä pyydettiin Aivoyhdistyksen sihteeriksi. Hän on ollut toiminnan ytimessä jo 13 vuotta.
– Voin tehdä työtä tärkeäksi katsomani asian puolesta vapaaehtoisena. Vapaaehtoiseksi ohjauduin oman henkilökohtaisen kokemukseni myötä, kun mieheni sairastui aivoverenkiertohäiriöön vuonna 2003, toteaa Marja motivaatiostaan vapaaehtoistoimintaan.
Marjan monipuolinen osaaminen näkyy monessa yhdistyksen tehtävässä. Hän on toiminut mm. yhdistyksen sihteerinä, jäsenrekisterivastaavana, tiedottajana, hallituksen jäsenenä, varapuheenjohtajana, aluekerhon vetäjänä ja digiryhmän käynnistäjänä. Yhdistyksen tehtävien rinnalla Marja toimii omaisten vertaistukihenkilönä. Hän on myös mukana kehittämässä Kainuun OLKA-toimintaa, joka avattiin Kainuun uuteen sairaalaan lokakuussa 2020. Marjan vapaaehtoistyössä korostuu vahvasti vammaisjärjestössä toimiminen, joka kuuluu oleellisesti Aivoyhdistyksen toimintaan. Marja on tulevaisuusorientoitunut: hän kehittää jatkuvasti toimintaa koko Kainuun alueella ja uskaltaa kokeilla uutta!
Marjalle toiminnan tärkeimmät arvot ovat toiminnan soveltaminen, esteettömyys ja mahdollisuus tasavertaiseen osallistumiseen. Hän on tiimitoimija, taitava verkostoituja, sosiaalisesti lahjakas, vastuuntuntoinen, innostuva ja innostava. Myös oman puolison korvaamaton tuki tukee aktiivista yhdistystoimijaa. Marja on valittu Aivoliitto ry:n Vuoden vapaaehtoiseksi 2020.
Vapaaehtoistoiminta antaa Marjalle paljon. Työ on välillä haasteellista, mutta kuitenkin aina palkitsevaa:
– Saan voimaa vapaaehtoistoimintaan, jos saan työstäni pienen hymyn, pilkkeen silmäkulmassa tai pään nyökkäyksen sillä saattaa olla tilanne että sanoja ei löydykään (afasia). Kuullessani pienen sanan -Kiitos- se on valtava tunne onnistumisesta.
Marja muistuttaa vielä, että vapaaehtoisena toimiminen perustuu luottamukseen, suvaitsevaisuuteen ja toimimiseen autettavan ehdoilla. Huumoria oikeassa suhteessa kannattaa käyttää. Vapaaehtoistoiminnan tulisi tuntua itselle mielekkäältä ja mukavalta, muuten siihen on vaikea sitoutua.
– Omalla esimerkilläni haluan kannustaa muita, niin nuoria kuin vanhempiakin vapaaehtoistoimintaan. Tunne yhteenkuuluvuudesta ja siitä, että pystyt auttamaan toista ihmistä tuo paljon iloa elämään, lisää Marja.
Mikkeli, Jarmo Lautamäki
Jarmo toimii eläinsuojelun vapaaehtoisena perustamassaan Elämäni Eläimet ry – Jampan eläinhoitola -yhdistyksessä. Hän hoitaa ja kuntouttaa loukkaantuneita tai muuten hädänalaisia luonnonvaraisia eläimiä ja pyrkii vapauttamaan ne hoidon jälkeen takaisin luontoon. Jarmo on rakentanut kotiinsa sopivat tilat villieläinten hoitoon. Eläinhoitola käsittää kolme ulkotarhaa ja yhden suuren sisätarhan, sekä useita pienempiä tiloja eläimille. Ympärivuorokautinen päivystys aloitettiin vuonna 2008 ja yhdistys perustettiin vuonna 2017.
– Olen ollut aina kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Eläinten hätä sai minut aloittamaan niiden auttamisen ja kuntouttamisen. Tänä vuonna hoitolassani on ollut jo 243 eläintä 42 eri eläinlajista. Hoitolaamme tulee niin nisäkkäitä kuin lintujakin, kertoo Jarmo.
Jo lapsuudenkodissaan Jarmo sai kasvatuksen, jossa luontoa ja kaikkia eläimiä tuli kunnioittaa ja auttaa. Myös Jarmon oma perhe on mukana toiminnassa. Suurin osa yhdistyksen tuloista tulee edelleen kirpputorimyynnistä. Yhdistyksellä on kirpputoripöydät Mikkelin kahdella kirpputorilla. Jarmon vaimo ja lapset auttavat usein kirpputoripöytien hoidossa.
Jarmo myös luennoi kouluissa, leireillä ja erilaisissa tilaisuuksissa. Näissä lapsille ja nuorille kerrotaan eläinten hyvästä kohtelusta. Jarmo haluaa vaikuttaa siihen, että eläimiä ei kohdeltaisi kaltoin. Vapaaehtoisuus eläinten parissa antaa Jarmolle paljon:
– Aina kun olen onnistuneesti hoitanut eläimen tai ainakin yrittänyt parhaani eläimen hyväksi, tuottaa tilanne suurta mielihyvää. En välitä kustannuksista vaan teen aina kaikkeni eläinten hoitamiseksi. Vapaaehtoistoiminnassa ei kannata laskea työtunteja. Vapaaehtoistyö on mukavaa ja palkan sijaan siitä saa hyvän mielen!
Mynämäki, Maija-Lotta Vauramo
Maija-Lotta on ollut mukana monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa. Viime vuosien aikana hän on ollut erityisen aktiivinen Wirmon Martat ry:n toiminnassa. Yhdistyksen jäsenmäärä on kolminkertaistunut, toiminnan sisältö on monipuolistunut ja tekeminen on huumorilla höystettyä. Yhdistyksessä on tapana sanoa, että ”tehdään tosissaan, muttei totisesti”, ja Maija-Lotta tekee tästä sanonnasta totta.
– Marttailusta on tullut minulle viime vuosina kuin toinen koti. Martoissa olen ollut toteuttamassa monenmoisia tapahtumia kuten kuutamoillallinen, amazing race Mynämäki, lasten Onneli ja Anneli -tapahtuma, joulutori ym. Tämän lisäksi olen ollut vastuussa monista eri kursseista, kertoo Maija-Lotta.
Maija-Lotta on ollut lisäksi kantava voima uuden yhteisötila Tuukin remontoinnissa. Yhdistys loi kuin tyhjästä tilan, joka on nyt kaikkien kuntalaisten käytössä maksutta. Talkootunteja tehtiin satoja ja Maija-Lotan osuus niistä oli todella suuri:
– Viimeinen puoli vuotta on mennyt hyvin vahvasti Tuukin rakentamisessa. Vastuualueinani oli ilmastointi, sähköt ja keittiösaarekkeiden kiinnittäminen, mutta tämän lisäksi hankimme tilaan kalusteita ympäri Suomen, kehittelimme toimivaa varastoa, sisustimme ja kiinnitimme levyt, lamput, telineet ja kaapit seinille. Minä taisin olla se rakennusmartta ja visualisoija.
Maija-Lotta on aktiivinen myös mm. Mynämäen seurakunnan toiminnassa. Vapaaehtoisena hän on tuonut toimintaan piristäviä tapahtumia, joihin osallistumisen kynnys on matala myös niille, joille seurakunta on muuten jäänyt etäiseksi.
Vapaaehtoisuuden parhaana puolena Maija-Lotta mainitsee välittömästi eri-ikäiset ystävät. Yhteisöllisyys ja yhteistyö on vapaaehtoistoiminnassa myös todella tärkeitä:
– Kun näet ihmisten nauttivan, oppivan ja löytävän uusia ystäviä tai ryhmän, johon kuulua, saat itsellesi kiitoksen tehdystä työstä ja käytetystä ajasta. Yhteisöllisyys on voimavara ja on ollut ihanaa, kun ihmiset jopa lähikunnista ovat löytäneet meidät. Vapaaehtoistyö on myös paljon yhteistyötä muiden yhteisöjen sekä yritysten kanssa, mikä sekin on tosi hienoa ja tärkeää!
– Vapaaehtoistyötä tehdään juuri sen verran, kuin itselle sopii. Antamasi panos tulee tuplattuna takaisin. Vapaaehtoistyö, joka on läpinäkyvää ja avointa on parasta, koska silloin siellä ei ole ns. kuppikuntia, vaan siihen on uusien mukava tulla mukaan. Jaettu ilo on moninkertainen ilo. Meillä jokaisella on annettavaa!, Maija-Lotta lähettää terveisensä uusille vapaaehtoisille.
Oulu, Tiia Brockman
Tiia on Parempi avioliitto ry:n sometiimin aktiivi. Somepäivitysten lisäksi Tiia bloggaa parisuhdeaiheista sekä Parempi avioliitto ry:n blogissa että omassa Onnellinen avioliitto -blogissaan. Vapaaehtoistyöt ovat olleet Tiialle elämäntapa jo 15-vuotiaasta lähtien.
– Aloitin vapaaehtoistyöt seurakunnan diakonien ohjaamassa Nuorten palveluryhmässä. Palveluryhmävuodet olivat elämänsuuntani kannalta merkittäviä vuosia. Sain olla mukana toimimassa kehitysvammaisten, lapsidiakonian ja neurokirjon lasten sekä ikäihmisten kanssa. Opin paljon erilaisuudesta ja yhteisöllisyydestä ja sain kasvaa vastuuseen vapaaehtoistehtävien mukana, kertoo Tiia.
Tällä hetkellä parisuhdetyö, pyhäkoulutyö ja perheiden välisen yhteistyön tukeminen ovat vapaaehtoistyömuotoja, joissa Tiia toimii. Muutama vuosi sitten heidän perheellään oli myös maahanmuuttajaperhe ystäväperheenä SPR:n ystävätoiminnan kautta. Tiia kuvailee sitä antoisaksi kokemukseksi koko perheelle.
Tiialle avioliittotyö on intohimo. Tiian somepäivitykset ja blogitekstit ovat huolellisesti ideoituja sekä tekstiltään että visuaalisesti. Vapaaehtoistoiminnan Tiia kokee yhteiskunnallisesti arvokkaaksi: Parempi avioliitto ry:ssä toimiminen tukee yksilön kasvua, hoitaa parisuhdetta ja rakentaa perheen hyvinvointia. Vapaaehtoisena toimiminen on tuonut Tiian elämään yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä. Vapaaehtoisena hän on kiinnittynyt moniin upeisiin yhteisöihin ja oppinut tuntemaan inspiroivia ihmisiä.
– Intohimoni on toimia vertaistukena, jakaa kokemuksia ja tietoa. Puolisoni on tukenani somepäivitysten ideointi- ja hiomistyössä. Hän näkee aina mahdollisuuksia ja hoitaa kaikki tekniset pulmat, Tiia kertoo.
Tiialla on viesti kaikille, jotka harkitsevat vapaaehtoistoimintaan osallistumista:
– Vapaaehtoistyö sopii jokaiseen elämäntilanteeseen. Tärkeää on löytää omaan arkeen, arvoihin ja kiinnostuksen kohteisiin sopiva vapaaehtoistyön muoto. Vapaaehtoistyötä ei ole tarkoitus tehdä hampaat irvessä, vaan antaen hieman itsestään, ajastaan ja osaamisestaan vapaaehtoistyön käyttöön. Sen myötä yleensä saa itsekin, usein enemmän kuin oli antanut. Vapaaehtoistyöstä voi saada paljon iloa, elämänlaatua ja energiaa arkeen. Vapaaehtoistyöt ovat rikkaus elämässä, mahdollisuus kehittää itseään, kasvaa ihmisenä ja tutustua uusiin ihmisiin.
Vimpeli, Heikki Salmela
Lakaniemi-Pokela-Pyhälahden kyläyhdistyksen puheenjohtaja toimiva “kyläpäällikkö” Heikki on osallistanut vapaaehtoistoimintaan sadoittain väkeä Vimpelistä ja lähiseudulta. Esimerkkinä Heikin vetämästä, vapaaehtoisvoimin toteutetusta yhteisponnistuksesta voi mainita Lakeaharjun laskettelurinteen reunustan askelman kuntoportaat sekä huipun näkötornin ja laavun. Led-valaistuksen kuntoportaisiin hän hankki kansalaiskeräyksenä – sen ansiosta kyläseuraan liittyi kertaheitolla paljon uusia jäseniä. Välitöinä tehtiin talkoilla uusi laavu Lakeaharjun laelle ja nyt siirretään hulppeaa hirsirakennusta: Martinhovi oli 1990-luvulla suosittu tanssipaviljonki Karstulan Lomakouherossa – nyt se saa uuden elämän Vimpelin Lakeaharjulla.
Tämän lisäksi Heikki pitää myös muut ajan tasalla siitä, mitä Lakeaharjulla tapahtuu. Facebookista löytyy säännöllisesti päivityksiä siitä, miten projektit etenevät. Sydämeltään vimpeliläinen, osan vuotta Oulussa asuva Heikki on tehnyt talkootyötä koko ikänsä. Heikistä on hauska tehdä asioita yhdessä ja saada näkyvää tulosta aikaan, sekä saada ihmiset hyvälle tuulelle
Heikki kertoo, että vapaaehtoistoimintaan lähtemisellä ei ollut mitään selkeää syytä; hänestä on vain hauska tehdä asioita yhdessä, tehdä näkyvää tulosta ja saada ihmiset hyvälle tuulelle. Vapaaehtoistoiminnan haasteina Heikki mainitsee rahoituksen ja talkoolaisten mukaan saamisen.
Heikki kannustaa uusia vapaaehtoisia lähtemään mukaan toimintaan:
– Vapaaehtoisena pitää olla avoin ja rohkeasti tuoda asioita esille. Jos joku epäkohta vaivaa, sitä on turha hautoa itsekseen, vaan parempi ottaa ohjat omiin käsiin ja hoitaa homma porukalla kuntoon. Samoin ideoiden suhteen, eli jos kuulee tai mieleen juolahtaa hyvä idea, ei muuta kuin tuumasta toimeen ja viemään asiaa eteenpäin! Suosittelen lähtemään mukaan kaikenlaiseen vapaaehtoistoimintaan ja mahdollisuuksia siihen on mielin määrin kyläyhdistyksissä, urheiluseuroissa, harrastekerhoissa ja ties missä.
Heikki myös mainitsee, että isoillekin ideoille ja hankkeille voi saada rahoituksen Leader-verkoston tai ELY-keskusten kautta.
Ylöjärvi, Paula-Sirkka Vähämäki
Paula-Sirkka on tehnyt Kriisikeskus Osviitassa erittäin aktiivista ja vaativaa vapaaehtoistyötä jo kunnioitettavan 21 vuoden ajan. Vapaaehtoisena Paula-Sirkka kohtaa kriisikeskuksen asiakkaita niin kasvotusten kuin puhelimitsekin. Covid-19 pandemian aikana, kohtaamisen ollessa etätyötä, hän on toiminut vastaajana Valtakunnallisessa kriisipuhelimessa entistäkin tiuhemmin, myös öisin ja varhain aamulla. Paula-Sirkka kohtaa asiakkaat keskittyneesti, kunnioittavasti, vastuullisesti ja ennen kaikkea suurella lämmöllä.
– Omassa perhepiirissä tapahtuneen onnettomuuden jälkeen saatu ulkopuolisen apu vahvisti tunnetta siitä, että halusin kouluttautua ja osallistua kriisityön vapaaehtoisena vieläkin enemmän. Osallistuin ajatuksella ”Haluan olla läsnä ja kykyjeni mukaan kulkea ihmisen rinnalla vaikeissakin tilanteissa”, toteaa Paula-Sirkka motiivistaan lähteä vapaaehtoistoimintaan.
Henkisesti vaativassa vapaaehtoistyössä Paula-Sirkka saa tukea työnohjauksista:
– Työnohjaukset ovat todella olleet oman jaksamisen kannalta tarpeellisia. Myös mahdollisuus saada yksilöllistä tukea ja vertaistukea sekä lisäkouluttautua tarpeen mukaan, on mahdollistanut minulle tämän vapaaehtoistyön jatkamisen.
Vapaaehtoistoiminta antaa Paula-Sirkalle paljon: kiitollista mieltä, näkökulmia elämään, yhteisöllisyyden ilmapiiriä, uuden oppimista koulutuksissa, asiakaskohtaamisissa ja kriisipuheluissa. Lisäksi se antaa nöyryyttä, iloa, jaksamista ja riittävyyden tunnetta.
– Se riittää kun tekee parhaansa, eli juuri sen mihin kulloisenakin hetkenä pystyy, pohtii Paula-Sirkka. Hän lisää vapaaehtoistoiminnan antavan itselleen kykyä ymmärtää laajemmin elämää, toisia ihmisiä ja myös itseä, sekä tunteen siitä, että on tarpeellinen ja hyödyksi. ”Vapaaehtoistoiminta antaa riittävyyden tunteen, myös heikoilla hetkillä” Paula-Sirkka päättää.
Paula-Sirkka haluaa kannustaa muita vapaaehtoistoimintaan ohjeilla:
– Uskon että jokaisella on joku ”erityisosaamisen alue” jossa voi toimia, olla avuksi tai olla tukena. Jokaisella on mahdollisuus oppia ja kouluttautua sellaiselle vapaaehtoistoiminnan alueelle, joka itsestä tuntuu hyvältä ja merkitykselliseltä. Kannattaa rohkeasti tutustua ja kokeilla erilaisia vapaaehtoisuuden mahdollisuuksia.