Kirjoittaja Hanna Falk toimii vapaaehtoistoiminnan päällikkönä HelsinkiMissiolla
Katselin joulukuussa Helsingin kaupungin nettikanavalta suoraa lähetystä Helsingin pormestarin itsenäisyyspäiväjuhlasta, jonne viidesluokkalainen esikoiseni oli tänä vuonna kutsuvuorossa. Haastattelija kysyi paikalla olleilta nuorilta suomalaisilta mitä Suomi ja itsenäisyys heille merkitsee. Kaikki alakoululaisista vieraista tapahtumaa avustaneisiin abiturientteihin ja varusmiehiin vastasivat samaa: Olemme kilttejä, avuliaita ja meillä on hyvä yhteiskunta, jossa ihmisiin voi luottaa.
Olen jäänyt pohtimaan näitä sanoja. Asiahan on nimittäin ihan totta. Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen luottamus, eli kokemus siitä, että toisiin, vieraisiin ihmisiin voi luottaa, on perinteisesti ollut hyvin korkea. Tämä on olennainen tekijä yhteiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden takana. Totta on myös se, että suomalaiset osallistuvat ahkerasti vapaaehtoistoimintaan, siis antavat aikaansa yhteiseen hyvään. Vuonna 2021 puolet suomalaisista osallistui vapaaehtoistoimintaan. Kiinnostusta toimintaan on vielä enemmän. Peräti 61 % nuorista 15–24-vuotiaista haluaisi osallistua toimintaan, jos heitä vaan pyydettäisiin! Tämä on arvokas asia, sillä vapaaehtoistoiminta ja siihen osallistuvat ihmiset taas ovat suuri tekijä korkean yhteiskunnallisen luottamuksen ja turvallisuuden takana.
Vapaaehtoistoiminta tuo tutkitusti hyvinvointia, merkityksellisyyttä ja arvokkuuden kokemusta sekä tekijälleen että vastaanottajalle. Siihen osallistuminen ja sen vastaanottaminen vahvistaa voimavaroja, vähentää yksinäisyyttä, ennaltaehkäisee masennusta ja jopa pidentää elinikää. Vapaaehtoistoimintaan osallistuvilla on parempi koettu terveys. Se tukee ikääntyvän toimintakykyä ja vahvistaa nuoren itsetuntoa ja toimijuutta. Nämä vaikutukset eivät tutkitusti jää kuitenkaan vain yksilötasolle, vaan ne leviävät jokaisen vapaaehtoistoiminnan kanssa tekemisissä olevan kautta heidän lähiyhteisöihinsä. Vapaaehtoistoiminta vahvistaa yhteisöjä tuoden yhteen erilaisia ihmisiä, vähentäen polarisoituvan yhteiskunnan empatiakuiluja ja antaa konkreettisen kokemuksen ihmisten välisestä hyvästä. Se on todiste siitä, että ihmiset haluavat auttaa, antaa vapaaehtoisesti aikaansa toisen ihmisen tai yhteisen asian hyväksi. Se vahvistaa uskoa siihen, että ihminen on hyvä ja voimme luottaa toisiimme. Kun mietimme kaikkia suomalaisia vapaaehtoista, suurta määrää vapaaehtoistoiminnasta apua saavia ja kaikkien näiden ihmisten lähiyhteisöjä, ei ole vaikea nähdä sitä, miten tästä muodostuu suuri vaikutus koko suomalaiseen yhteiskuntaan!
Tämän vuoksi Kansalaisareenan eduskuntavaalitavoitteet eivät ole ainoastaan tärkeitä kannanottoja, vaan puhtaita faktoja, joiden toteutuminen on suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnille ja kestävyydelle aivan olennainen asia. Vapaaehtoistoiminnalla on oma itseisarvonsa ja olennainen roolinsa tässä ja siksi sen kestävä rahoitus on turvattava. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan kentällä on erityistä asiantuntijuutta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen alueella nimenomaan osallisuuden, toimijuuden ja voimavarojen vahvistamisen alueella. Tämän tulee kuulua vahvasti päätöksenteossa, jos haluamme aidosti kehittää yhteiskuntamme hyvinvointia ja kestävyyttä.
Palaan vielä suomalaisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan luottaviin nuoriin ja kaikkiin niihin 15–24- vuotiaisiin, jotka haluaisivat osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos vaan pyydettäisiin. Sosiaalinen luottamus on valitettavasti ollut laskusuuntainen nimenomaan nuorten ikäluokassa. Meidän täytyy suunnitella ja toteuttaa yhä enemmän vapaaehtoistoiminnan muotoja, joihin nuoret voivat osallistua. Vapaaehtoistoimintaan täytyy voida osallistua eri ikäisenä, eri elämäntilanteista ja erilaisista taustoista käsin. Siksi Kansalaisareenan JEP- hanke on niin tärkeä. Ja siksi vapaaehtoistoiminnan eli laajemmin kansalais- ja demokratiataitojen tulisi olla osa oppimisen polkua, lapsesta asti.