Kirjoittaja Sirpa Nevasaari on verkostojärjestö KOSTI ry:n toiminnanjohtaja Keski-Pohjanmaalla.
Suomi tunnetaan yhdistysten maana, mutta paikallisten ja alueellisten yhdistysten ääni uhkaa hukkua valtakunnallisten kattojärjestöjen varjoon. Todellinen yhteistyö edellyttää molemminpuolista arvostusta, ei ylhäältä alaspäin tapahtuvaa sanelua. Alueelliset ja paikalliset yhdistykset muodostavat toiminnan perustan, mutta ilman tukea ja resursseja juuri kuihtuu, ja vaikutukset näkyvät koko järjestökentässä.
Viime aikoina on nähtävissä keskittämispolitiikkaa, jossa valta keskittyy suuriin kaupunkeihin. Tämä jättää alueelliset toimijat varjoon ja voi johtaa eriarvoistumiseen. Lähellä ihmisiä syntynyt, heidän tarpeisiinsa vastaava toiminta on kuitenkin kansalaisjärjestötoiminnan ydin.
Kansalaistoiminta hyvinvoinnin tukena
Yhdistykset ja vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Paikallisesti juurtunut toiminta tukee kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävää edistää hyvinvointia ja terveyttä. Tämä näkyy erityisesti ennaltaehkäisevässä toiminnassa, kuten harrastusten, kulttuurin ja liikunnan mahdollistamisessa, jotka auttavat vähentämään sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormitusta.
Vapaaehtoistoiminnan merkitys korostuu erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tukemisessa. Ihmisille, jotka jäävät julkisten palvelujen ulkopuolelle tai eivät löydä niistä apua, vapaaehtoistoiminta voi olla elintärkeä tuki. Kuitenkin hallituksen säästötoimenpiteet uhkaavat kurittaa paitsi heikoimmassa asemassa olevia myös järjestöjä, jotka koordinoivat ja tukevat vapaaehtoistoimintaa. Tämä on huolestuttavaa, sillä vapaaehtoistoiminnan laskennallinen arvo on noin 3,2 miljardia euroa vuodessa, mutta ilman resursseja sen vaikutukset ovat vaarassa romahtaa.
Järjestöautonomia on turvattava
Keskustelut yhdistysten yhdistämisestä ja hallinnollisten taakkojen jakamisesta ovat perusteltuja, mikäli niillä aidosti turvataan ja kehitetään toimintaa. Tällainen muutos onnistuu vain, jos se tapahtuu kaikkien osapuolten yhteisymmärryksessä ja tuo lisäarvoa molempien toiminnalle. Pakottaminen tai yksipuolisesti asetetut tavoitteet puolestaan uhkaavat järjestöautonomiaa, joka on kansalaisyhteiskunnan perusta.
Huoli järjestöjen autonomian säilymisestä on kasvanut. Alueelliset ja paikalliset toimijat ovat oman alueensa asiantuntijoita, jotka tuntevat paikalliset tarpeet ja tilanteet. Näiden toimijoiden asiantuntemuksen sivuuttaminen ei ainoastaan vähennä toiminnan vaikuttavuutta, vaan vaarantaa myös kansalaisyhteiskunnan moniäänisyyden.
Yhteistyö tuo voimaa
Kosti ry on tehnyt pitkään yhteistyötä Kansalaisareena ry:n kanssa, joka toimii esimerkkinä siitä, miten kattojärjestö voi tukea paikallisia toimijoita ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisareena ei arvota valtakunnallista toimintaa paikallisen edelle, vaan tarjoaa konkreettista tukea esimerkiksi valikkoverkostotoiminnan kautta. Lisäksi se kuulee ja huomioi alueellisten toimijoiden ääntä lausunnoissaan ja päätöksenteossa.
Kaikki kattojärjestöt eivät kuitenkaan toimi näin. On myös toimijoita, joiden kosketus paikalliseen kenttään on heikentynyt, ja vuoropuhelu alueiden kanssa on käytännössä katkennut. Tällaisessa ajassa tarvitsemme enemmän kuuntelevaa, arvostavaa ja keskustelevaa yhteistyötä. Järjestökentän tulevaisuus ja sen kyky tukea yhteiskuntaa riippuvat aidosta kumppanuudesta, joka tunnistaa alueellisten toimijoiden merkityksen.