Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/20873/2026
Kansalaisareena ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n muuttamiseksi.
Avustusten myöntämisperusteiden täsmentäminen asetuksella on perusteltua, mutta niiden tulee olla selkeitä, ennakoitavia ja lain tarkoituksen mukaisia. Kansalaisareena pitää asetusluonnoksen myönteisenä lähtökohtana sitä, ettei se sulje mitään järjestöryhmää, toimintamuotoa tai kohderyhmää avustamisen ulkopuolelle.
Asetuksen soveltamisessa on kuitenkin varmistettava, ettei suoraa ja kohtaavaa asiakastyötä aseteta lähtökohtaisesti vahvempaan asemaan kuin muita sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimintamuotoja. Perustelumuistiossa esitetty kohtaavan työn määritelmä on liian kapea, sillä ihmisiä kohdataan eri tavoilla, ei pelkästään asiakkaina. Järjestöjen vaikuttavuus voi syntyä myös ihmisten omaehtoisen toiminnan mahdollistamisesta, vertaistoiminnasta, neuvonnasta, koulutuksesta, vapaaehtoistoiminnan tukemisesta, yhteistyön rakentamisesta, asiantuntija- ja kehittämistyöstä sekä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Näiden vaikutukset voivat toteutua välillisesti, mutta ne ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta yhtä merkittäviä kuin välittömät vaikutukset.
Kansalaisareena esittää, että asetuksessa:
- nostetaan esiin suoran kohtaavan työn rinnalla myös ihmisten kohtaamista, omaehtoista osallistumista ja vapaaehtoistoimintaa mahdollistava työ;
- varmistetaan, että neuvonta, koulutus, perehdytys, vapaaehtoisten tuki, yhteistyön rakentaminen, koordinointi, asiantuntija- ja kehittämistyö sekä vaikuttamistyö voivat olla avustettavaa toimintaa silloin, kun ne edistävät sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä;
- turvataan erilaisten järjestöjen ja toimintamuotojen tasapuolinen kohtelu siten, ettei valtakunnallista, verkostomaista, asiantuntijuuteen perustuvaa tai kattojärjestön toteuttamaa toimintaa aseteta toimintamuotonsa vuoksi avustusharkinnassa heikompaan asemaan; sekä
- täsmennetään asetuksen suhde aiemmin julkaistuihin vuoden 2027 avustuskriteereihin ja muihin avustusharkintaa ohjaaviin linjauksiin.
Hakijoiden oikeusturvan, yhdenvertaisen kohtelun ja ennakoitavuuden kannalta avustusharkinnassa sovellettavien olennaisten perusteiden tulee ilmetä laista tai sen nojalla annetusta asetuksesta. Perusteiden tulee olla julkisia, riittävän täsmällisiä ja hakijoiden tiedossa ennen hakuajan alkamista.
Kansalaisareena tarkastelee lausunnossaan asetusluonnosta erityisesti vapaaehtoistoiminnan näkökulmasta valtakunnallisena vapaaehtoistoiminnan asiantuntija-, yhteistyö- ja kattojärjestönä.
Useiden tutkimusten mukaan (mm. Vapaaehtoistyö Suomessa 2026 -tutkimus) yhdistykset, järjestöt ja seurat ovat Suomessa keskeisiä vapaaehtoistoiminnan organisoijia. Vapaaehtoistoiminnan organisointi tarvitsee tuekseen mahdollistavat resurssit. Laadukas, turvallinen ja vaikuttava vapaaehtoistoiminta edellyttää muun muassa vapaaehtoisten rekrytointia, perehdytystä, koulutusta, koordinointia, ohjausta ja tukea sekä turvallisten toimintatapojen kehittämistä. Lisäksi toiminta tarvitsee saavutettavaa viestintää, ihmisten ja toimintamahdollisuuksien yhteensovittamista, yhteistyöverkostojen rakentamista sekä toiminnan edellyttämää asiantuntijatyötä.
Vapaaehtoistoiminnassa ihmiset eivät ole vain tuen vastaanottajia tai järjestöjen toiminnan kohteita, vaan aktiivisia toimijoita, vertaisia, vastuunkantajia ja yhteisöjen rakentajia. Vapaaehtoistoiminta perustuu ihmisten haluun auttaa ja osallistua, mutta tutkimusten mukaan sen laajuus, laatu, jatkuvuus ja vaikuttavuus edellyttävät monissa toimintamuodoissa myös toimivia rakenteita, koordinointia, perehdytystä ja tukea vapaaehtoisille
Vapaaehtoistoiminta on keskeinen keino vähentää eriarvoisuutta, lisätä osallisuutta ja vahvistaa ihmisten voimavaroja. Se mahdollistaa merkityksellisen osallistumisen, yhteisöihin kiinnittymisen ja keskinäisen tuen sekä edistää yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia. Samalla vapaaehtoistoiminta vahvistaa yhteisöllisyyttä, luottamusta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, jotka ovat suomalaisen kansalaisyhteiskunnan keskeisiä voimavaroja.
Tämän vuoksi vapaaehtoistoiminnan organisointiin liittyviä resursseja ja koordinointia ei tule nähdä pelkästään hallinnollisina tukitoimintoina, vaan olennaisena osana yleishyödyllistä toimintaa. Avustusjärjestelmän tulee tunnistaa, että vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus syntyy juuri näiden tukirakenteiden mahdollistamana. Rahoituksen arvioinnissa on siksi tärkeää tunnistaa myös vapaaehtoistoiminnan organisoinnin ja koordinoinnin arvo sekä niiden välttämättömyys toiminnan vaikuttavuudelle.
3 §:n 2 momentin 1 kohta: konkreettinen, kohtaava asiakastyö
Kansalaisareena kiinnittää huomiota käsitteeseen asiakastyö. Vapaaehtois- ja kansalaistoiminta eivät lähtökohtaisesti perustu asiakassuhteeseen, vaan ihmisten omaehtoiseen osallistumiseen, keskinäiseen tukeen ja yhteiseen toimintaan. Avustusharkinnassa kohtaavana toimintana tulee tunnistaa myös toiminta, jossa ihmiset ovat aktiivisia toimijoita, vapaaehtoisia, vertaisia ja yhteisöjen rakentajia.
Kohtaamisen arvo ei riipu siitä, tapahtuuko se palkatun työntekijän ja asiakkaan välillä vai vapaaehtoisten, vertaisten, naapureiden tai muiden yhteisön jäsenten kesken. Olennaista on kohtaamisen merkitys hyvinvoinnille, osallisuudelle ja yhteisöllisyydelle.
Vapaaehtoistoiminnan vaikuttavuus rakentuu vapaaehtoisten toiminnan lisäksi perehdytyksestä, koordinoinnista, koulutuksesta, kehittämisestä ja asiantuntijatyöstä. Nämä mahdollistavat toiminnan saavutettavuuden, turvallisuuden, jatkuvuuden ja vaikuttavuuden, ja ne tulee tunnistaa osana avustettavaa toimintaa.
Kansalaisareena esittää, että käsitettä ”konkreettinen, kohtaava asiakastyö” laajennetaan siten, että se tunnistaa myös omaehtoisen osallistumisen, keskinäisen tuen ja kohtaamisten mahdollistamisen.
Säännöksessä olisi perusteltua käyttää esimerkiksi seuraavaa ilmaisua:
”Avustuksen myöntämistä puoltaa se, että avustettavaksi haetussa toiminnassa korostuu konkreettinen ihmisten kohtaaminen tai tällaisten kohtaamisten mahdollistaminen taikka eriarvoisuutta vähentävä, osallisuutta lisäävä ja ihmisten voimavaroja vahvistava toiminta.”
Tällainen muotoilu tunnistaisi suoran asiakastyön ohella myös vapaaehtois-, vertais- ja kansalaistoiminnan merkityksen sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen monimuotoiset toimintatavat. Samalla on tärkeää tunnistaa, että myös omaehtoinen osallistuminen sekä vapaaehtois-, vertais- ja kansalaistoiminta hyötyvät usein järjestöjen tarjoamasta koordinoinnista, koulutuksesta ja asiantuntijatuesta, jotka mahdollistavat toiminnan turvallisuuden, jatkuvuuden ja vaikuttavuuden.
3 §:n 2 momentin 2 kohta: toiminnan sopeuttaminen toimintaympäristön muutoksiin
Kansalaisareena pitää perusteltuna, että järjestöt seuraavat toimintaympäristönsä muutoksia ja kehittävät toimintaansa muuttuvien tarpeiden perusteella.
Sopeuttamista ei kuitenkaan tule tulkita yksinomaan toiminnan vähentämiseksi tai kustannusten leikkaamiseksi. Arvioinnissa tulee huomioida järjestön perustehtävä, kohderyhmien tarpeet, toiminnan pitkäjänteisyys sekä kyky kehittää uusia osallistamisen ja vapaaehtoistoiminnan muotoja.
Toimintaympäristön muutokset voivat myös lisätä järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan tarvetta. Tällöin perusteltu sopeutuminen voi tarkoittaa toiminnan vahvistamista, uudelleen suuntaamista tai uusien toimintatapojen kehittämistä.
Järjestön ei tule joutua avustusharkinnassa heikompaan asemaan siksi, että se ylläpitää pitkäjänteisesti vaikuttavaksi osoitettua toimintaa. Arvioinnissa tulee huomioida sekä kyky uudistua että toiminnan vaikuttavuus, pitkäjänteisyys ja kyky vastata tunnistettuihin tarpeisiin.
3 §:n 2 momentin 3 kohta: toiminnan rinnakkaisuus ja päällekkäisyys
Kansalaisareena katsoo, että rinnakkaisuutta ja päällekkäisyyttä arvioitaessa ratkaisevaa tulee olla toiminnan lisäarvo, täydentävyys, kohderyhmät ja yhteiskunnallinen tehtävä, ei pelkkä aihepiiri.
Se, että useampi toimija työskentelee saman ilmiön parissa, voi olla tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä. Monimutkaiset ilmiöt edellyttävät usein useiden järjestöjen osaamista, erilaisia toimintamalleja ja erilaisiin yhteisöihin rakentuneita luottamussuhteita. Yksi järjestö ei välttämättä tavoita kaikkia ihmisiä, vaikka toiminnan aihepiiri olisi sama.
Vapaaehtois- ja kansalaistoiminta rakentuvat yhteisöihin, luottamukseen ja osallisuuden kokemukseen. Rinnakkaisuutta tulisikin arvioida myös sen perusteella, tavoittavatko toimijat erilaisia ihmisiä ja yhteisöjä sekä täydentävätkö ne toisiaan.
Kansalaisareena esittää, että avustusharkinnassa rinnakkaisuuden sijaan arvioitaisiin perusteetonta tai tarpeetonta päällekkäisyyttä. Tavoitteena tulee olla tarpeettoman päällekkäisyyden vähentäminen, ei monimuotoisen kansalaisyhteiskunnan kaventaminen.
Päällekkäisyyksiä voidaan vähentää yhteistyöllä, verkostomaisella toimintatavalla ja selkeällä työnjaolla. Siksi yhteistyön rakentaminen, koordinointi ja yhteiskehittäminen tulee tunnistaa avustusharkinnassa myönteisinä tekijöinä.
Järjestöjen yhdistyminen voi joissakin tilanteissa olla tarkoituksenmukaista, mutta sitä ei tule pitää ensisijaisena keinona vähentää päällekkäisyyksiä. Vaikuttavuutta voidaan lisätä myös yhteistyötä vahvistamalla ja hyödyntämällä järjestöjen toisiaan täydentävää osaamista.
Kilpailuvaikutusten arviointi tulee erottaa toiminnallisen päällekkäisyyden arvioinnista. Avustusharkinnassa tulisi painottaa yhteistyötä, työnjakoa, toiminnan täydentävyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
3 §:n 2 momentin 4 kohta: toiminnan tavoittavuus ja osallistumisen avoimuus
Kansalaisareena pitää tärkeänä, että avoimuutta ja tavoittavuutta arvioidaan tosiasiallisen saavutettavuuden eikä pelkästään muodollisen avoimuuden perusteella.
Muodollisesti kaikille avoin toiminta ei välttämättä ole kaikkien saavutettavissa. Osallistumista voivat estää esimerkiksi toimintakykyyn, kieleen, taloudelliseen tilanteeseen, liikkumiseen, digitaalisiin valmiuksiin tai koettuun turvallisuuteen liittyvät tekijät.
Arvioinnissa tulee huomioida toimintaympäristö, kohderyhmien tarpeet sekä osallistumisen kynnyksiä madaltavat toimintatavat. Järjestöillä on erityistä asiantuntemusta tavoittaa ihmisiä, jotka eivät muutoin löydä palvelujen, tuen tai kansalaistoiminnan piiriin. Tämä voi edellyttää pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista, etsivää työtä, jalkautumista ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.
Tavoittavuutta ei myöskään tule arvioida pelkästään osallistujamäärien perusteella. Pienelle tai vaikeasti tavoitettavalle ihmisryhmälle suunnattu toiminta voi olla erittäin merkityksellistä ja vaikuttavaa.
3 §:n 2 momentin 5 kohta: toiminnan kulujen kohtuullisuus
Julkisten varojen asianmukainen ja taloudellinen käyttö on perusteltu lähtökohta avustusharkinnassa. Kulujen kohtuullisuutta tulee kuitenkin arvioida suhteessa toiminnan tarkoitukseen, laajuuteen, toimintaympäristöön, osallistujien tarpeisiin, tarvittavaan asiantuntemukseen ja tavoiteltuihin vaikutuksiin.
Vapaaehtoistoiminnan kustannukset vaihtelevat toiminnan luonteen mukaan. Vaikka osa toiminnasta voidaan toteuttaa vähäisin kustannuksin, monissa vapaaehtoistoiminnan muodoissa perehdytys, koordinointi, koulutus ja asiantuntijatuki ovat toiminnan laadun, turvallisuuden, jatkuvuuden ja vaikuttavuuden edellytyksiä. Näitä kustannuksia ei tule nähdä pelkkinä hallinnollisina menoina, vaan investointina toiminnan mahdollistamiseen ja vaikuttavuuteen.
Erilaisten järjestöjen kustannusrakenteet voivat poiketa toisistaan perustellusti toiminnan luonteesta johtuen. Valtakunnallinen toiminta, vaativa asiantuntijatyö, monikielisyys, saavutettavuus ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kanssa toimiminen voivat edellyttää erilaisia voimavaroja.
Mahdollisten kustannusrajojen tulee perustua selkeisiin, oikeasuhtaisiin ja etukäteen tiedossa oleviin perusteisiin. Kaavamaiset rajat eivät saa heikentää työn laatua, vaikuttavuutta tai tarvittavan asiantuntemuksen saatavuutta.
3 §:n 2 momentin 6 kohta: avustusten käyttöä koskeva palaute
Kansalaisareena pitää tärkeänä, että avustusharkinnassa hyödynnettävä palaute on hakijan tiedossa, ja että se on riittävän konkreettista ja perusteltua. Hakijalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus ottaa palaute huomioon toimintansa kehittämisessä.
Arviointikriteerien soveltamisen tulee olla läpinäkyvää ja ennakoitavaa, ja mahdollisista uusista painotuksista tai tulkintamuutoksista tulee viestiä hakijoille hyvissä ajoin.
Jos arvioinnissa viitataan esimerkiksi toiminnan päällekkäisyyteen, palautteessa tulee kuvata riittävän täsmällisesti, mihin havainto perustuu ja mitä toiminnan osa-alueita arvio koskee. Konkreettinen palaute tukee järjestöjen mahdollisuuksia kehittää toimintaansa.
Kokonaisharkinta ja erilaisten toimintamuotojen huomioiminen
Kansalaisareena pitää tärkeänä, että kokonaisharkinta huomioi aidosti erilaisten järjestöjen tehtävät, toimintamuodot ja vaikutusketjut. Avustusharkinnan tulee mahdollistaa erilaisten toimintamallien tasapuolinen arviointi niiden oman tarkoituksen, tavoitteiden ja vaikuttavuuden perusteella.
Kaikkien arviointiperusteiden ei tule toteutua samalla tavalla kaikessa toiminnassa. Kriteerejä ei tule soveltaa mekaanisena tarkistuslistana siten, että suora asiakastyö asetetaan lähtökohtaisesti parempaan asemaan kuin vapaaehtoistoimintaa mahdollistava, valtakunnallinen, verkostomainen tai asiantuntijuuteen perustuva toiminta.
Katto-, verkosto-, asiantuntija- ja jäsenjärjestöjen vaikuttavuus syntyy usein välillisesti vahvistamalla muiden järjestöjen osaamista, yhteistyötä, toiminnan laatua ja vapaaehtoistoiminnan edellytyksiä. Välillinen vaikutus ei kuitenkaan tarkoita vähäistä vaikutusta.
Arvioinnissa tulee tunnistaa erilaisten toimintamuotojen erilaiset vaikutusketjut ja arvioida toimintaa suhteessa sen tarkoitukseen, tavoitteisiin ja toimintalogiikkaan. Avustusta ei tule jättää myöntämättä yksinomaan sillä perusteella, että toiminta on valtakunnallista, verkostomaista, kattojärjestön toteuttamaa tai välillisesti hyvinvointia edistävää.
Vaikuttamistyö osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä
Kansalaisareena pitää tärkeänä, että myös yhteiskunnallinen vaikuttamistyö tunnistetaan avustettavaksi toiminnaksi silloin, kun se edistää sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä.
Vaikuttamistyön avulla järjestöt voivat tuoda päätöksentekoon ihmisten kokemustietoa, tehdä näkyväksi epäkohtia, poistaa osallistumisen esteitä sekä edistää haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien toteutumista.
Vaikuttamistyötä ei tule arvioida irrallaan järjestön perustehtävästä. Se voi olla olennainen osa vaikutusketjua, jonka kautta yksittäisten ihmisten kokemuksista ja havainnoista syntyy laajempia yhteiskunnallisia muutoksia.
Asetuksen suhde vuoden 2027 avustuskriteereihin
Perustelumuistiossa tulee selventää asetusmuutoksen suhde aiemmin julkaistuihin vuoden 2027 avustuskriteereihin ja muihin avustusharkintaa koskeviin linjauksiin.
Hakijoiden tulee voida luottaa siihen, että avustusharkinnan olennaiset perusteet ovat tiedossa ennen hakemuksen laatimista. Asetuksen ulkopuolisilla ohjeilla tai poliittisilla linjauksilla ei tule rajata avustettavien järjestöjen tai toimintamuotojen piiriä tavalla, joka ei ilmene laista tai asetuksesta.
Mikäli vuoden 2027 avustuskriteerien ja ehdotetun asetuksen välillä on sisällöllisiä eroja, hakijoille tulee kuvata selkeästi, mitä perusteita avustusharkinnassa tosiasiallisesti sovelletaan sekä selventää asetuksen, avustuskriteerien ja hakuohjeiden keskinäistä oikeudellista asemaa ja sitovuutta.
Kansalaisareena pitää tärkeänä, että mahdollisia muutoksia toimeenpannaan yhteistyössä järjestökentän kanssa ja niiden vaikutuksia seurataan systemaattisesti. Vuoropuhelu avustuksia myöntävän viranomaisen ja järjestöjen välillä tukee rahoitusjärjestelmän toimivuutta ja mahdollistaa tarvittavat korjausliikkeet.