Elina Hirvonen heräsi vuosi sitten siihen, että Suomessa tapahtuu jotakin poikkeuksellista, jota aikaisemmin ei ole ollut.
− Täällä oli niin vihainen, aggressiivinen ja jakautunut ilmapiiri, joka vielä kiristyi nopeasti. Se oli hämmentävää. Tuntui siltä, että siihen pitää jollakin tavoin reagoida. Sitten yhtenä yönä sain idean ja soitin tuottajalle ja kuvaajalle, kertoo Hirvonen.
Siinä oli lähtökohta nyt ensi-iltaan tulevalle Hirvosen ohjaamalle dokumenttielokuvalle Kiehumispiste.
− Elokuvassa esiintyvät sekä turvapaikanhakijat että maahanmuuttoa vastustavat suomalaiset vuorotellen. Heitä tavataan vihapuheisiin kärjistyvissä mielenosoituksissa ja myös tavallisessa arjessa. Dokumentissa ihmiset kohtaavat elävässä elämässä.
− Minulle on tärkeää, että kaikki elokuvani ihmiset näyttäytyvät monisyisinä henkilöinä. Se on elokuvan voima. Elokuvassa pääsee katsomaan ihmistä tavalla, joka ylittää streotypiat.
Elokuvan kuvausten aikana Hirvosella oli olo, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka kokevat jääneensä täysin sivuun ja syrjään.
− Nuo ihmiset kokevat, että Suomessa on eliitti, joka ei kuuntele heidän huoliaan millään tavalla. Ja että kaikki lupaukset, yhteiskunnan ydinlupaukset on petetty.
Hirvonen on käynyt monissa mielenosoituksissa, joissa ihmiset voivat sanoa toisille suoraan päin naamaa tai sitten joukossa ottaa jonkun ihmisen kohteekseen.
Elokuvan päähenkilöt Hirvonen valitsi yksinkertaisella periaatteella – hän valitsi ihmisiä, joista itse piti.
− Ajattelin, että asia on niin hirvittävän jännitteinen, koska elokuvassahan on ihmisiä, jotka asennoituvat hyvin eri tavalla kuin vaikka minä itse. Ohjenuora oli, että katsoja pystyy pitämään henkilöistä.
− Halusin valita ihmisiä, jotka itse pystyn näkemään monisyisinä, kiinnostavina ja ymmärrettävinä.
Elokuvassa on hetki, jossa saunakaverit ovat eri mieltä turvapaikanhakijoista, mutta keskustelevat saunassa asiasta rauhanomaisesti ja toisiaan kunnioittavasti. Elina Hirvonen pitää heitä elokuvan suurina sankareina.
− He tekevät hirvittävän suuren palveluksen ihmisille tehdessään sen, että istuvat alasti keskustelemassa asioista, joista ovat voimakkaasti eri mieltä. Kumpikaan ei käännä kelkkaansa, mutta he pitävät kiinni toistensa kunnioittamisesta ja ovat päättäneet uskoa toisen vilpittömyyteen ja arvostavat toista ihmisenä.
Tuollaiseen keskusteluun pitäisi meidän muidenkin pystyä, voidaan pitää erimielisyytemme ja kritisoida toisen mielipidettä, mutta siitä huolimatta ihmisenä säilyttää kunnioitus. Siinä onnistumiseksi ensimmäinen keino on päätös ja halu ylittää se kuilu, painottaa Hirvonen.
− Itselleni elokuvan tekeminen oli tärkeä kokemus. Koin semmoisia kohtaamisia ihmisten kanssa, joita en olisi muuten kohdannut. Tapasin ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti suhtautuivat epäluuloisesti, myös pelokkaasti.
Esimerkkinä Hirvonen mainitsee yhden elokuvan päähenkilöistä, torniolaisen Jarkon.
− Oli hirveän tärkeä hetki, kun luottamus välillämme oli syntynyt. Käveltiin Torniossa joen rannalla ja puhuttiin ihan muista asioista, köyhyydestä, hyvinvointivaltiosta ja näköalattomuudesta ja oltiin niistä asioista ihan samaa mieltä.
Hirvosen kokemus oli, että Jarkko on tosi kiva ja hieno ihminen, vaikka kumpikin on näistä asioista niin eri mieltä kuin voi olla.
− Oli tärkeätä, että hän oli valmis tulemaan vastaan ja kuuntelemaan. Molemmat todettiin, että sä olet ihan kiva.
Juttu perutuu Elina Hirvosen haastatteluun YLE:n Tähtihetkessä 13.1.2017.
Kiehumispiste nähdään Helsingissä DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla ensi-illassa 23.1. Elokuva esitetään myöhemmin keväällä myös televisiossa.
Teksti: Vesa Vattulainen