Turvapaikanhakija on ihminen, joka on muuttanut vieraaseen maahan ja jonka pyynnöstä tai hakemuksesta turvapaikka on käsittelyn alla. Sen sijaan pakolainen on ihminen, joka on paennut vainoa tai konfliktia ja jolle on myönnetty oikeus elää vieraassa maassa. Vuodesta 2001 lähtien Suomen hallitus on hyväksynyt vuosittain 750 kiintiöpakolaista. Luku on noussut 1050:een vuosina 2014 ja 2015. Vaikka turvapaikanhakijat eivät ole lain mukaan asukkaita tai kuntalaisia, heillä on oikeus vapaaehtoistyöhön odottaessaan hakemuksensa käsittelyä ja oikeus työllistyä kolmen tai kuuden kuukauden kuluttua turvapaikkahakemuksen jättämisestä. (Lähde: Migri)
Haastattelin kahta vapaaehtoistyön koordinaattoria kuullakseni heidän näkemyksistään vapaaehtoistyöstä maahanmuuttajien keskuudessa yleensä sekä erityisesti turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten keskuudessa. Haastatellut koordinaattorit organisoivat vapaaehtoistyötä pääkaupunkiseudulla sosiaali- ja terveydenhuollossa. Heidän mukaansa turvapaikanhakijoilla ja pakolaisilla ei tarvitse olla erityistaitoja eikä tarvitse osata edes suomea ollakseen tervetulleita vapaaehtoisiksi. Vaaditaan vain motivaatiota, halua työskennellä yhdessä henkilöstön ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden kanssa sekä myötätuntoa asiakkaita kohtaan.
Turvapaikanhakijat tulevat vapaaehtoishaastatteluihin yleensä vastaanottokeskusten henkilökunnan avustuksella. Sen sijaan pakolaiset saavat informaatiota vapaaehtoistyömahdollisuuksista nettisivustojen ja sosiaalisen median kautta sekä lähinnä suullisesti. Koordinaattoreiden haastatteluissa hyväksytyt vapaaehtoiset pääsevät tutustumaan vapaaehtoistyöhön ja saavat mahdollisesti koulutusta vapaaehtoistehtäviin. Sen jälkeen he saavat tehtävän, joka sopii heidän elämäntilanteeseensa. Kielitaidottomat vapaaehtoiset tekevät perustehtäviä, kuten kantavat vanhusten palvelutalojen ruokaloissa lounastarjottimia pöytiin rollaattoria käyttäville vanhuksille, vievät heikot ja iäkkäät ulos kävelylle tai työntävät pyörätuoleissa olevia hoitokotien asukkaita raittiissa ulkoilmassa sekä auttavat maalaamisessa ja remonttitöissä. Suomea tai englantia puhumattomat työskentelevät suomea tai englantia osaavien maanmiestensä valvonnassa.
Haastatellut koordinaattorit uskovat, että vapaaehtoisjärjestöt nopeuttavat pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sosiaalista ja taloudellista kotoutumista heidän päästessään kosketuksiin suomalaisten kanssa ja oppiessaan kieltä. Vapaaehtoisten maahanmuuttajien mukana olo auttaa toisaalta myös parantamaan ja rikastuttamaan asiakkaiden ja henkilökunnan kulttuurista tietoisuutta. Koordinaattorit uskovat myös, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kielitaidon paraneminen ja vapaaehtoistyön antama tuntemus, että heillä on jotain annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle, motivoi heitä vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoisena toimiminen voi olla ovi myös työllisyyteen. Vaikka vapaaehtoistyö on ensisijaisesti yhteiskunnalle takaisin antamista ja merkityksellisyyden kokemista, joissakin harvinaisissa tapauksissa se voi auttaa turvaamaan työllisyyden esimerkiksi siinä organisaatiossa, jossa tehdään vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyötä kauan tehneet ovat onnistuneet kehittämään verkostoja, jotka voivat helpottaa heidän sosiaalista ja taloudellista mukaantuloaan yhteiskuntaan.
Toinen haastatelluista koordinaattoreista on sitä mieltä, että sosiaali- ja terveydenhoitoala on Suomessa liian sidottu ammatillisuuteen: ammatti-ihmiset suorittavat kaiken toiminnan sosiaali- ja terveydenhoidossa. Tämä on rajoittanut vapaaehtoisten mahdollisuuksia. Kun otetaan huomioon sosiaali- ja terveydenhoitoalan laajuus, voidaan huomata, että siihen verrattuna vapaaehtoisten pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrä on hyvin pieni. Täytyy nähdä nykyistä enemmän vaivaa ja antaa enemmän vapaaehtoistyön mahdollisuuksia näille ryhmille. Vapaaehtoisuus tarjoaa monipuolisia etuja, jotka vaikuttavat positiivisesti vapaaehtoisten elämään uudessa maassa.
Koordinaattorit mainitsivat, että vapaaehtoiset pakolaiset ja turvapaikanhakijat asettavat haasteita, kuten täsmällisyyden opettaminen; elämä ei ole ollut suurimmalle osalle heistä kellon säätämää. Haasteena on myös vapaaehtoisten suuri vaihtuvuus ja joissakin tapauksissa henkilöstölle on taakka olla tekemissä sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole lainkaan tai vain vähän kielitaitoa eikä kokemusta suomalaisesta työelämästä. Epäselvistä vero-ohjeista johtuen jotkut organisaatiot ovat lakanneet tarjoamasta ilmaista lounasta vapaaehtoisille, jopa vanhusten ruokaloissa ja hoivakodeissa. Ilmainen lounas on kuitenkin hyvä kannustin. Ne organisaatiot, joissa haastatellut koordinaattorit työskentelevät, eivät korvaa vapaaehtoisten matkakustannuksia. Vapaaehtoisjärjestöjen tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten tulisi kuitenkin harkita matkakustannusten korvaamista.
Koska pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät ehkä tiedä paljon vapaaehtoistyöstä ja sen monipuolisista eduista, tulisi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotka edistävät pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vapaaehtoistyötä. Nuoret turvapaikanhakijat ovat matkanneet Suomeen suuremmin joukoin kuin koskaan ennen: raporttien mukaan noin 84 % eli 32 476 niistä turvapaikanhakijoista, jotka saapuivat Suomeen vuonna 2015 on alle 34-vuotiaita. Edistämällä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sosiaalista ja taloudellista mukaantuloa suomalaiseen yhteiskuntaan yhteiskunta voi välttää turhat ja raskaat sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset.
Teksti: Yeteshawork Berhanu
Käännös: Kati Merikoski
Yeteshawork Berhanu tekee tutkimusta vapaaehtoistyöstä maahanmuuttajien keskuudessa pääkaupunkiseudulla; vapaaehtoistyön rooli maahanmuuttajien sosiaalisesta ja ekonomisesta integroitumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan; vapaaehtoistyön haasteet ja mahdollisuudet. yeteshawork.berhanu(at)kansalaisareena.fi
Kuvateksti: Mielenosoitus turvapaikanhakijoiden tukemiseksi Helsingin rautatieasemalla, 11.3.2017. Kuva: Risto Valkama