Vapaaehtoistoiminnasta on muutaman viime vuoden aikana tullut iso osa elämääni. Aloitin pari vuotta sitten vapaaehtoisena Kennelliiton kaverikoiratoiminnassa, kun halusin löytää mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Kaverikoiratoiminnasta innostuin alun perin siksi, että se on vapaaehtoistoimintaa, johon pystyin yhdistämään toisen tärkeän vapaa-ajan tekemiseni, koiran. Innostustani lisäsi se, kun näin kuinka paljon iloa lyhyelläkin vierailulla voi tuottaa. Minä ja koirani vierailemme pääasiassa suljetuilla psykiatrisilla osastoilla, joilla olemme todella odotettuja arkirutiineja rikkovia vieraita.
Lisää vapaaehtoistoimintaa tuli elämääni, kun vajaa vuosi sitten siirryin työskentelemään vapaaehtoistoiminnan kehittämishankkeessa, jonka tarkoituksena on löytää vapaaehtoisia ja kehittää vapaaehtoistoiminnan muotoja kaupunkimme kaikista heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ja mielekkään tekemisen tarjoamiseksi. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat useimmiten päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt, pitkäaikaisasunnottomat ja työttömät henkilöt.
Se, että sekä työskentelen että teen vapaaehtoistyötä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden kanssa ei ole sattumaa, vaan tietoinen valinta. Koen, että nämä henkilöt jäävät monessa asiassa paitsioon muun muassa siksi, että päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt aiheuttavat muita ryhmiä enemmän ennakkoluuloja. Muun muassa Mielenterveyden keskusliiton mielenterveysbarometrin (2016) suvaitsevaisuutta mittaavan NIMBY-mittarin mukaan ei-toivotuimpia ryhmiä ovat huumeiden väärinkäyttäjät, henkirikoksesta tuomitut, alkoholistit ja skitsofreniaa sairastavat.
Koen, että henkilöt, jotka ovat jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa, eivät tulisi tulla enää syrjityksi ennakkoluulojen vuoksi. Siispä toivoisinkin, että useammat vapaaehtoistoimijat unohtaisivat ennakkoluulonsa ja lähtisivät kokeilemaan vapaaehtoistoimintaa myös niin sanottujen haastavampien kohderyhmien parissa. Loppujen lopuksi valtaosa päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivistä henkilöistä on omista ongelmistaan huolimatta aivan tavallisia ihmisiä. Haastan sinut vapaaehtoistyöntekijä tai vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunut; rohkaistu ja ota asenteeksi YIMBY (yes in my back yard)!
Teksti: Saija Haikarainen
projektityöntekijä, Sirkkulanpuiston toimintayhdistys ry
Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.