”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä vapaaehtoisuudesta.
Omassa lapsuudessani olen saanut kattavan mallin osallistua eri vapaaehtoistoiminnan muotoihin. Isäni ja äitini osallistuivat aktiivisesti eri seurojen toimintaan. Ensimmäinen oma kokemukseni vapaaehtoistoiminnasta onkin tiskien tiskaaminen hirvipeijaisissa. Tästä muistosta on jäänyt pohjalle hyvä kokemus. On mukava auttaa toisia ihmisiä tarvittaessa.
Lapsuuteni harrastuksessa taas kerättiin varoja toimintaan vapaaehtoistyön avulla. Pidettiin myyjäisiä, tehtiin pieniä työtehtäviä ja esiinnyttiin erilaisissa tilaisuuksissa. Muutto lapsuuden paikkakunnalta pois rikkoi suhteet tutuiksi tulleisiin ihmisiin ja järjestöihin. Aika on tämän jälkeen kulunut opiskeluun, töiden tekemiseen ja lapsiarkeen.
Vapaaehtoistoiminnan yksi motiiveista on halu auttaa toisia. Omassa elämässäni toimin sairaanhoitajana ja hoidan omia lapsiani. Jos elämäntilanteeni olisi toisenlainen, hakeutuisinko helpommin vapaaehtoistoiminnan tehtäviin, joissa voisin auttaa toisia ihmisiä?
”Kun ei ehdi ja/tai kukaan ei pyydä mukaan”
Tutkimuksissa on tullut esille, että puolet ihmisistä eivät ole vapaaehtoistyössä mukana, koska kukaan ei ole kysynyt heitä mukaan tai heillä ei ole aikaa. Puolet näistä ihmisistä voisi kuitenkin osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos joku pyytäisi heidät mukaan. (Rahkonen 2018, 13–16.) Oma syy varmasti viime aikoina on ollut se, että ei ole ollut aikaa vapaaehtoistoiminnalle. Toisaalta, osallistuisinko edelleen aktiivisesti vapaaehtoistyöhön, jos aiemmat suhteet eri toimijoihin eivät olisi katkenneet?
Vapaaehtoistoiminnan luonne on ehkä muuttumassa siihen, että tehdään yhä enemmän lyhytaikaista vapaaehtoistoimintaa pidempiaikaisen sitoutumisen sijaan. Itsekin voisin ajatella sitoutuvani kiireisen arjen keskellä helpommin lyhytaikaiseen ja satunnaiseen vapaaehtoistoimintaan. Olen miettinytkin, mitkä voisivat olla sellaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja, joita voisi tehdä yhdessä pienten lasten kanssa. Vapaaehtoistoiminnalta haluaisi kuitenkin jotain erilaista, kuin mitä oma arki pitää sisällään. Samalla olisi ihana pystyä opettamaan omat lapset arvostamaan vapaaehtoistoimintaa.
Olen ajoittain seurannut internetistä, minkälaisia vapaaehtoistoiminnan tehtäviä löytyisi lähialueelta. Näihin vapaaehtoistoiminnan tehtäviin ei ole kuitenkaan koskaan tullut ilmoittauduttua. Viime kädessä täytyisi kuitenkin ehkä löytyä se ihminen, joka pyytäisi lähtemään mukaan.
Teksti: Reea Vanhatalo
Kirjoittaja opiskeli lukuvuonna 2018–2019 Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista.
Lue lisää: Rahkonen, J. 2018. Tutkimusraportti. Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa. https://kansalaisareena.fi/ka2016/wp-content/uploads/2018/05/Vapaaehtoistyo_tutkimusraportti-2018.pdf