Dialogisessa vapaaehtoisjohtamisessa kohtaaminen perustuu avoimelle, ymmärtävälle, kuuntelevalle ja läsnäolevalle vuorovaikutukselle toiminnassa mukana olevien kanssa. Dialogisessa vapaaehtoisjohtamisessa on tärkeää luoda luottamuksellinen läsnäolon tila, jolloin vapaaehtoiset voivat kokea olevansa juuri kyseisessä hetkessä tärkeitä, tasa-arvoisia ja arvostettuja.
Ilman dialogisuutta vuorovaikutus toimijoiden välillä jää helposti pinnalliseksi. Dialogisuuden kautta vapaaehtoisten ja vapaaehtoisjohtajien yhteistoimintaan voidaan saavuttaa uusia oivalluksia, toinen toisiltaan oppimista ja hyvinvointia. Dialogisuus vapaaehtoisjohtamisessa näkyy avoimuutena toisten näkemyksille, erilaisuudelle, uusien asioiden ja uudenlaisten ajatusmallien oppimiselle sekä vapautta tulla kohdatuksi omana itsenään ja omien kokemusten kautta.
Vapaaehtoisjohtaja on avainasemassa dialogisuuden syntymiselle. Kaiken keskiössä on luottamuksellinen ilmapiiri, jossa vapaaehtoiset voivat kokea tasapuolisuutta ja kunnioitusta. Kokemusta siitä, että kukaan ei ole muiden yläpuolella, jossa myös vapaaehtoisjohtaja on samalla tasolla vertaisena tai kollegana, ja jossa jokaisen asiantuntijuutta arvostetaan. Dialogisuus edistää myös kannustavaan kohtaamiseen, johon mahtuu myönteisyyttä, kiitoksen antoa ja palautetta toiminnan kuluessa. Dialogisuus ei kuitenkaan synny itsestään eikä se pysy autopilottina päällä.
Vapaaehtoisjohtaja luo mahdollisuuden ja tilan dialogisuudelle ja hän pitää langat käsissään, että dialogisuus pysyy todellisena. On hyvä muistaa jatkuva tietoisuus ja tarkkuus, jotta kohtaamisessa päästään oikeasti dialogiin eikä se ole vain sanahelinää. Dialogiin pääseminen edellyttää vapaaehtoisjohtajalta itseltään rohkeutta heittäytyä hieman tietämättömälle polulle, jossa etukäteen ei voi tietää mitä tuleman pitää. Toisaalta dialogiin pääseminen tuottaa parhaimmillaan inspiraatioita, ideoita ja mahdollisuuksia, joihin kukaan ei yksin olisi kyennyt. Houkuttelevaa, eikö totta?
Vuorovaikutus dialogissa tapahtuu siis tasa-arvoisesti vapaaehtoisten kanssa. Dialogisuuden toteutuminen näkyy kohtaamisen syvyytenä, joka tuntuu usein myös tunteiden tasolla. Dialoginen vapaaehtoisjohtaminen koetaan tekemässäni tutkimuksessa olevan vuorovaikutuksen, osallistujien omanarvontunnon ja voimaantumisen kannalta merkityksellistä. Tämä näkyy paitsi toiminnan aikana syntyneessä syvällisessä, vastavuoroisessa keskustelussa myös siinä, että on kokenut olevansa tärkeä, tasa-arvoinen ja oikeassa paikassa ja on kokenut tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Ennen kaikkea toiminnassa mukana olevat kokevat tulevansa kuulluiksi omana itsenään, kun keskusteluissa päästään dialogiin. Dialogisuus ei toteudu kiireessä, neuvojen tai käskyjen antamisena tai vapaaehtoisen toiminnan saneluna. Tilan antaminen vapaaehtoisille, heidän ajatuksilleen ja kokemuksilleen on tärkeää. Dialogisuus vapaaehtoisjohtamisessa lisää tasa-arvoa ja oppimisen mahdollisuuksia.
Teksti: Vaula Ollonen
Kirjoitus pohjautuu Ollosen Dialogisuus Vapaaehtoisjohtamisessa pro gradu -tutkielmaan 2019: Dialogisuus Vapaaehtoisjohtamisessa ”Kuuntelu, Kannustus, Kunnioitus, Kiitos” / Jyväskylän yliopisto, Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma. Gradu on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.