Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen projekti ”Matka sosiaaliseen osallisuuteen” käynnisti toimintansa tämän vuoden maaliskuussa. Sen tarkoituksena on auttaa olemassa olevien sosiaali- ja työllisyyspalveluiden ulkopuolelle jääviä kuntalaisia sekä luoda toimintamalli syrjäytymisen ja työttömyyden vähentämiseksi.
Projekti on kaksivuotinen ja sen rahoituksen on myöntänyt STEA. Projekti on suunniteltu yhteistyössä Loviisan kaupungin kanssa. Idea projektiin syntyi asiakaslähtöisesti viime vuoden puolella, kun päivätoimintakeskuksessa järjestettiin sosiaalista kuntoutusta joillekin asiakkaille. Loviisassa tapahtuneen äkillisen rakennemuutoksen seurauksena mm. työttömyys on lisääntynyt nopeasti. Loviisan kaupungin sosiaalitoimen kanssa mietittiin yhdessä miten reagoida, jotta turvattaisiin oikea-aikainen palvelu myös ns. järjestelmästä putoajille. Palveluista puuttui kokonaan tällainen etsivä, palveluohjauksellinen matalan kynnyksen malli ja siihen lähdettiin hakemaan rahoitusta. Tämän projektin kautta etsitään nimenomaan sekä sosiaalitoimesta että työllisyyspalveluista väliinputoajia. Tarkoituksena on antaa oikea-aikainen apu oikeassa paikassa, vapaaehtoisesti ja maksuttomasti. Vastaavaa palvelua ei ole aiemmin ollut missään muualla.
Juuri alkanut projekti on kohdannut haasteita yrittäessään tavoittaa avuntarvitsijoita. Esitteitä on jaettu ympäri Loviisaa A-klinikasta kuntouttavan työtoiminnan pajoihin. Käytössä on Facebook, Instagram sekä Twitter, mutta avuntarvitsijoiden tavoittamiseksi tarvitaan lisää rummutusta. Projektiin voi hakeutua itse tai omaisen ilmoittamana. Kaikki mahdolliset yhteistyökumppanit voivat auttaa myös ihmisiä projektin pariin. Ohjaavan tahon ei tarvitse miettiä mitä ihminen tarvitsee, projektissa mietitään sitä.
Henkilöt projektin takana
Aino-Maija Maisonlahdesta saa hyvin välittömän vaikutelman. Hän tutkailee avoimen uteliaasti haastattelijaa. Maisonlahti on koulutukseltaan sosionomi ja virkavapaalla sosiaalitoimistosta projektin takia. Hänellä on työnsä puolesta hyvä paikallistuntemus Loviisaan ja sen ihmisiin. Vaikka hän on projektin ainoa työntekijä, on hänellä kontakti Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Päivi Nousiaiseen, jonka kanssa hän suunnittelee toimintaa. Aino-Maija on todella oma-aloitteinen, järjestelmällinen ja suunnitelmallinen. Hän uskoo saavansa paljon kyseisestä projektista. Vaikka hän pitääkin suuresti työstään sosiaalitoimessa, siellä hän on sidottu byrokratiaan. Kun ei istu minkään rahan päällä eikä tee mitään ihmisiin kohdistuvia virkamiespäätöksiä, voi kohdata ihmisen ihmisenä. On tunne, että voi antaa paljon. Projekti on ainutkertainen.
Matkaan ei ole lähdetty pelkällä työntekijän tietämyksellä, vaan ryhmätoiminnassa mukana on myös kolme koulutettua kokemusasiantuntijaa. Heidän merkitystään asiakkaille ei pysty tarpeeksi alleviivaamaan. Kokemusasiantuntijoilta saa myös yksilötapaamisia ja niitä on jo haluttukin. Asiakas saa valita, kummalta haluaa ottaa apua vastaan: työntekijältä, kokemusasiantuntijalta tai halutessaan molemmilta.
Palvelu on avoin kaikille aikuisille loviisalaisille. On ihmisiä, jotka eivät oikein sovi mihinkään muottiin ja jotka ovat aina vääriä joka luukulla. Tämä palvelu ei ole sidottu mihinkään tukiin, joten se ei vaikuta muuhun elämään. Projekti ei velvoita kiinnittymään mihinkään eikä se ole ehdollinen. Tarkoituksena ei ole kiinnittää ihmisiä myöskään projektiin, vaan tavoitteena on ohjata ihmiset oikean palvelun pariin ja auttaa heitä sitä kautta pääsemään jaloilleen. Projektin aikana voidaan harjoitella erilaisia elämänhallinnan taitoja joko yksin tai ryhmissä. Kaikki riippuu täysin ihmisen tarpeista. Yleensä palvelumme on suunniteltu valmiiksi ja sitten yritetään sovittaa ihminen niihin palveluihin. Projektilla ei ole minkäänlaista valmista mallia siitä, mitä tehdään.
− On ollut haastavaa, kun ihmiset kysyvät “Mitä te oikein teette?” Vastaus on ollut, että se vähän riippuu sinusta. Projekti on haettu väljästi. Jos käykin niin, että suurin osa tarvitsee yksilöohjausta ryhmäohjauksen sijaan, pystymme tuottamaan sen niin, kertoo Maisonlahti.
Liikkuvuus on suuri etu projektissa ja mahdollistaa etsivän työn. Kaupungilla on etsivää nuorisotyötä ja seniorityötä, mutta ei etsivää aikuistyötä. Suureksi siunaukseksi osoittautui se, ettei projektissa ollut määrärahoja työhuoneelle. Nyt todella menemme tapaamaan asiakasta sinne minne hän kokee voivansa helposti tulla vaikka kahville, lääkäriin tai kauppaan. Yhteistyö Loviisan kaupungin kanssa on ollut sujuvaa: kun tiloja on tarvittu, ne ovat järjestyneet nopeallakin varoitusajalla.
Projektin tavoitteet pähkinänkuoressa
Laajempia sosiaalisia merkityksiä löytyy alueellisesti. Ihmisille tulee joku paikka mihin mennä. Kenties joku henkilö, ehkä merkitys, jos sellaista ei ole aiemmin ollut. Kun ihmisiä saadaan ryhmäytymään keskenään, parhaimmassa tapauksessa he saavat vertaistukea ja sitä kautta myös kuntoudutaan, jos ihmiset aktivoituvat. Koska projekti on vain kaksivuotinen, toivotaan ryhmien ja sosiaalisen kanssakäymisen jatkuvan senkin jälkeen, vaikka aktiivisen kahviryhmän merkeissä.
Tavoitteena on luoda myös malli mitä sovellettaisiin muissakin kunnissa, yhdistyksissä ja säätiöissä. Asioista raportoidaan Innokylään. Malli on kaikkien käytettävissä.
Projekti kuulostaa niin loistavalta, että jään ilolla tutkailemaan sen etenemistä. Yksinkertaiset jutut ovat usein parhaita.
Teksti: Riikka-Lea Putkuri
Kuvateksti: Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Päivi Nousiainen (vas.) ja projektityöntekijä Aino-Maija Maisonlahti.