Saimme Saara Jäämiehen kanssa osallistua elokuussa Kansalaisareenan edustajina mielenkiintoiseen seminaariin Pärnussa. Seminaari oli suunnattu vapaaehtoistoiminnan johtajille (engl. volunteer managers). Osanottajia oli noin 30.
Seminaaripaikkana oli vanha koulukeskus: http://www.raekylavanakool.ee/. Puitteet olivat mielenkiintoiset ja persoonalliset. Tuolle osanottajamäärälle ne sopivat oikein hyvin, vaikka ruokailut ja kahvit tarjoiltiinkin samoissa tiloissa. Talossa ei ollut nettiyhteyttä, mikä tuntui vähän oudolta, kun siihen on niin tottunut. Meille oli järjestetty tulkki, joka käänsi puheet virosta englanniksi. Olipahan vaikea keskittyä, kun toiseen korvaan tuli englantia ja toiseen viroa. Osaan huonosti englantia. Toinen järjestäjistä, Eha Paas, puhui onneksi myös suomea.
Seminaarin teemana oli ”Vapaaehtoiset osana sosiaalipalveluita ja alueellisten vapaaehtoiskeskusten rooli siinä”.
Saara piti torstaina 24.8. esityksen vapaaehtoistoiminnan tilanteesta Suomessa, Kansalaisareenan roolista ja koordinaattoreiden verkostoitumisesta. Virolaisten lisäksi siellä oli kaksi edustajaa Latviasta ja he kertoivat kokemuksistaan nuorten vapaaehtoisten parissa: https://www.facebook.com/NVOTrepes/.
Pärnun kaupungin edustaja kertoi Let us be active! -projektista , joka oli toteutettu EU-rahoituksella. Siinä oli ollut yhtenä kumppanina Turun kaupunki. Ihmettelimme, kun kumpikaan meistä ei ollut kuullutkaan tällaisesta kehittämistyöstä. Tuotoksena oli syntynyt käyttökelpoinen pieni opas: ”Senior volunteering – Involving and activating seniors in local community”. Tuli mieleen selvittää, tehtiinkö oppaasta suomenkielinen painos.
Piti mennä kauas löytääkseen läheltä: https://www.turku.fi/uutinen/2015-08-05_let-us-be-active-projekti-tukee-ikaihmisten-osallisuutta-vapaaehtoistoiminnan.
Seminaarissa esiteltiin myös Helpific-alusta vapaaehtoisten välitykseen. Helpific on kehitetty joukkorahoituksella. Tälläkin työllä on ollut kumppaneita Helsingissä.
Osanottajia oli myös Tarton yliopistosta ja sairaalasta. He olivat erittäin kiinnostuneita sairaalavapaaehtoistoiminnasta. Kerroin heille OLKA-toiminnasta ja Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry:n ja HUS:n kehittämistä malleista, jotka ovat jo levinneet muihinkin sairaanhoitopiireihin Suomessa. Uskon, että he tulevat ottamaan yhteyttä Anu Toijaan, jonka yhteystiedot välitin heille.
Yksi esitys keskittyi riskien arviointiin. Minulle oli tärkeä oivallus nähdä ohjaus ja työnohjaus osana vapaaehtoistoiminnan turvallisuutta. Se nähdään helposti vain vapaaehtoisen sitoutumista ja jaksamista tukevana toimintana.
Vierailimme perjantaina Shalom-yhdistyksen kirpputorilla ja yhdistyksen ylläpitämässä turvakodissa. Näissä molemmissa paikoissa on vapaaehtoistyöntekijöitä.
Virossa ei vielä ole koordinaattoreita, mutta varmaan pian on! Saara kertoi heille Helsingin kaupungin koordinaattoreiden työnkuvasta ja samaa sisältöä tullaan esittämään, kun virolaiset hakevat uutta kehittämisrahoitusta vapaaehtoistoiminnalle. Yleinen suhtautuminen vapaaehtoistoimintaan Virossa on myönteinen, mutta yllätys, yllätys; päättäjiä on vaikea saada myöntämään sille rahoitusta. Puhe oli vahvasti tarvelähtöistä: vapaaehtoisia tarvitaan helpottamaan sosiaalityöntekijöiden työtä, kun ammattilaiset eivät ehdi vastata tarpeisiin. Tässä seminaarissa ei vielä puhuttu vapaaehtoistoiminnasta demokratian ja osallisuuden lisääjänä.
Heillä ei ole vielä käytössä vapaaehtoistoiminnan oppaita äidinkielellään. Seminaarin puuhanaiset Eha Paas ja Anu Viltrop osaavat suomea ja lähetimme heille linkkejä suomenkielisiin kirjoihin.
Viron kesäpääkaupunki Pärnu näyttäytyi kauniina, vaikkakin sateisena. Onneksi torstai-iltana aurinko pääsi paistamaan pilven raosta. Uskon, että yhteistyö Viron kanssa sai tämän reissun ja Saaran onnistuneen esityksen myötä hyvän alun.
Teksti: Anne Laimio
Summer Academy 24.–25.8.2017, Pärnu