Tämä kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkimukseeni, jonka olen tehnyt Lapin yliopiston Yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan aineesta sosiaalityö. Minulla on lähes 10 vuoden kokemus Helsingin kaupungilla vapaaehtoistyön koordinaattorina toimimisesta, jonka kautta nousi halu tutkia vapaaehtoistoimintaa osana sosiaalityötä. Tein tutkimukseni sosiaalityön kentälle paikantamaan ja selkeyttämään vapaaehtoistoiminnan roolia siellä. Kyseessä ei ole sosiaalityön rinnasteisuus vapaaehtoistoimintaan vaan ajatus siitä, miten vapaaehtoistoiminta istuu sosiaalityön välineeksi.
Vapaaehtoistoiminta on palkatonta, vapaaehtoista, toisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa. Vapaaehtoistoimintaa voidaan tarkastella sen yleishyödyllisyyden, merkityksellisen vapaa-ajan toiminnan tai kansalaistoiminnan näkökulman kautta. Vapaaehtoistoiminnassa on olennaista ihmisen motivaatio, jonka pohjalta toimintaan ryhdytään. Vapaaehtoistoiminta tuo osallisuutta, joka on edellytys toimijuudelle. Toimijuuden ja osallisuuden kautta ihminen voi voimaantua, jolloin voimaantuminen toimii vapaaehtoistoiminnan päämääränä ja tavoitteena.
Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä aineistosta, joista toinen on sähköinen Webropol-kysely (23 vastausta) ja toinen viiden sosiaalityöntekijän teemahaastattelu. Olen kysynyt tutkimuksessani, millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on vapaaehtoistoiminnasta, millaisia positioita he antavat vapaaehtoistoiminnalle osana sosiaalityön käytäntöjä ja millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on vapaaehtoistyöstä asiakkaidensa toimijuuden tukemisessa.
Sosiaalityöntekijöiden näkemykset
Vapaaehtoistoiminta voi olla yksi sosiaalialan resurssipulaa paikkaava lisäpalvelu, jonka pariin asiakkaita voidaan ohjata. Se on ikään kuin yksi lisä palveluissa, jonne sosiaalityöntekijä voi ohjata asiakkaansa. Sosiaalityöntekijät näkivät positiivisena vapaaehtoistoiminnan maksuttomuuden ja laajan toimintakentän. He näkivät vapaaehtoistoiminnan hyötyinä olevan sen avulla saatavan mielekkään tekemisen ja merkityksellisyyden tunteen. Haasteina sosiaalityöntekijät näkivät vapaaehtoistoiminnan sekoittuvan ilmaiseen työhön ja korvaavan palkkatyönä tehtävää työtä.
Vapaaehtoistoiminnan paikka sosiaalityön kentällä
Vapaaehtoistoiminnan paikaksi määrittyivät kaksi osa-aluetta sosiaalityön asiakkaan elämässä: 1. ennaltaehkäisevä toiminta, eli ennen kriisitilannetta ja 2. kriisin jälkeen, eli kriisistä selviytymisen jälkeen. Tutkimuksessa nousi esille myös hyvin koordinoidun ja organisoidun vapaaehtoistoiminnan tärkeys. Tutkimukseni mukaan sosiaalityöntekijän rooliksi vapaaehtoistyön kentällä nousee ensisijaisesti ohjaaminen vapaaehtoistoiminnan pariin. Muita sosiaalityöntekijän rooleja olivat asiakkaan voimavarojen näkeminen ja niistä huolehtiminen. Vapaaehtoistoiminta antaa sosiaalityön asiakkaalle mahdollisuuden mielekkääseen tekemiseen, joka vahvistaa ihmisen toimijuutta ja tavoittaa muita sosiaalityön päämääriä. Toimijuus luo voimaantumista ja osallisuutta yhteiskunnassa.
Meeri Kuikka
Opintovapaalla oleva Helsingin sosiaali- ja terveysviraston vapaaehtoistyön koordinaattori.
Linkki graduun linkataan sitten, kun se on julkaistu.