Kansalaisareenan 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemme VerkkoAreenassa blogisarjan Areena-lehdestä, jota julkaistiin vuosina 1993–2005.
Areena-lehdessä otettiin usein kantaa yhteiskunnallisesti polttaviin kysymyksiin. 1990-luvun laman aikaan yksi suurimmista keskustelunaiheista oli työttömyys ja työttömien oikeudet. Vuonna 1995 Areena-lehdessä pohdittiin muun muassa työttömien pakollista aktivoimista Tanskan malliin. Tässä mallissa 12 kuukautta (ja ensimmäisen jakson jälkeen kolme kuukautta) työttömänä olleiden tuli osallistua pakollisiin aktivointijaksoihin, jotka saattoivat sisältää työtä, työharjoittelua, koulutusta tai talkootyötä. Osallistumatta jättäminen johti tukien lakkautukseen. Artikkelin nimenä onkin ”Työttömille keppiä vai porkkanaa?”. Kuulostaako tutulta?
Tätä samaa on kysytty laajalti sen jälkeen, kun Suomen hallitus hyväksyi työttömien aktiivimallin. Tässä mallissa työttömän tulee jokaisen kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana tehdä 18 tuntia palkkatyötä, osallistua viiden päivän ajan TE-toimiston järjestämään työllistymisohjelmaan tai saada 241 € ansioita yrittäjänä. Jos näitä vaatimuksia ei täytä, työttömyysetuutta leikataan 4,65 % seuraavan kolmen kuukauden ajaksi. Mallia on kritisoitu monesta syystä. Se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, sillä kaikilla alueilla Suomessa ei ole yhtäläisiä työllistymis- tai kurssimahdollisuuksia. Artikkelissa mainitaan sama asia vuonna 1995 ehdotetusta aktivoinnista: ”On myös epätodennäköistä, että pienissä kunnissa pystyttäisiin järjestämään monipuolisia valinnan mahdollisuuksia.”
Ongelma on myös se, että vaikka työtön olisi kuinka aktiivinen ja lähettäisi kymmeniä tai satoja työhakemuksia, ei sitä katsota aktiivisuudeksi, ellei hakija työllisty. Aktiivimallia onkin monesti kutsuttu leikkausmalliksi tai keppimalliksi.
Nykyään pitkäaikaistyöttömiä osoitetaan myös kuntouttavaan työtoimintaan tai palkattomaan työharjoitteluun tai -kokeiluun – aivan samoin, kuin Tanskan aktivointimallissa. Näistä ”työllistämistoiminnoista” ei voi kieltäytyä menettämättä etuuttaan työttömyysturvaan. Valitettavan usein nämä kuntoutukset, harjoittelut ja kokeilut eivät edistä työttömän kykyä ja mahdollisuutta työllistyä palkkatyöhön, vaan tarjoavat yrityksille ja kunnille ilmaista työvoimaa sekä kyseenalaisesti pienentävät työttömyyslukuja. Tämän huomioi jo Areena-lehden artikkelissa haastateltu tutkija Tuija Lindqvist:
”Ongelmallista on se, että ollaan luomassa toisenlaiset työmarkkinat. Yritykset saavat ilmaisia harjoittelijoita, mikä saattaa jopa lisätä työttömyyttä, kun uusia vakituisia työpaikkoja ei tarvitse luoda. Tällainen vääristää työmarkkinoita.”
Vuoden 1995 artikkelissa pohditaankin, aktivoiko pakko. Voiko ihmistä aktivoida väkisin, vai olisiko porkkana tehokkaampi? ”Minua todella kiinnostaisi, mitä tällaisen ”keppisysteemin” tulokset ovat,” sanoo Lindqvist.
Vuonna 2018 voimme antaa Lindqvistille ainakin alustavan vastauksen: aktiivimalli leikkasi työttömyyskorvausta lähes 50:llä %:lla työttömistä. Kelan ja SAK:n tekemän selvityksen mukaan eniten leikkauksista ovat kärsineet mm. ikääntyneet ja osatyökykyiset työttömät. Myös ammattialojen välillä on ollut eroja. Samaan aikaan toimeentulohakemusten määrä on kasvanut ennätysmäärään. Vaikuttaisi siltä, että porkkanat saattaisivat toimia keppiä paremmin.
Teksti: Satu Puolitaival