Tässä uudessa juttusarjassa 25-vuotiaan Kansalaisareenan yhteisöjäsenet kertovat toiminnastaan.
Meripelastusseuran pelastusalukset ympäri maata miehitetään noin 1500 vapaaehtoisen voimin. Tarjolla on myös muuta meripelastukseen liittyvää vapaaehtoistyötä. Mukaan tarvitaan monenlaisia osaajia.
Isoveljen kannustamana ja innostamana Juho Hannus laittoi hakemuksen vapaaehtoiseksi meripelastajaksi vetämään alkuvuodesta 2017. Hannuksella ei ollut aiempaa kokemusta pelastustoiminnasta, mutta se ei miestä pidätellyt. Kevään aikana Hannus eteni haastatteluiden ja koulutusten läpi tulokkaasta harjoittelijaksi pelastusalukselle.
Vuotta myöhemmin haave hälytysmiehistöön pääsemisestä on hetki hetkeltä lähempänä.
– Toivottavasti saan kansimiehen nimityksen alkukesästä. Sitten pääsen auttamaan aluksen minimimiehityksen täyttämisessä, kantamaan oman korteni kekoon, Hannus pohtii.
Tiivis porukka, tiivis sitoutuminen
– Auttaminen on yksi suurimmista meripelastajien työn motivoijista, kertoo Meripelastusseuran koulutuspäällikkö Jaakko Heikkilä.
Toinen pelastajia innostava asia on oppiminen, joka ei pääty vuosikymmentenkään kokemuksen jälkeen.
Vapaaehtoisessa meripelastustyössä pääsee Heikkilän mukaan alkuun helposti: kaikki meripelastajat koulutetaan alusta loppuun itse. Mitään aiempaa merenkulun koulutusta ei vaadita.
Tulokaskoulutuksessa kiinnitetään huomiota omaan turvallisuuteen ja pelastautumiseen, vedessä toimimiseen sekä oman aluksen palo- ja vauriontorjuntaan. Tämän jälkeen tuleva meripelastaja pääsee osaksi miehistöä harjoittelijana.
– Vaikka olisi ruotsinlaivan päällikkö, niin alusta aloitetaan niin kuin muutkin, nauraa Heikkilä.
Aiemmasta osaamisesta on toki hyötyä, mutta tärkeämpää on sitoutuminen harrastukseen: meripelastajaksi haluavalta täytyy löytyä aikaa ja halua tehdä töitä oman yhdistyksen eteen.
Eri-ikäisistä ja eri ammattien edustajista hitsautuu yhteen tiivis porukka, joka puhaltaa yhteen hiileen.
– Kyllä meripelastajista sellainen oma perheensä tulee. Pidemmän päälle tärkeä syy jatkaa harrastusta on juuri se porukka, Heikkilä pohtii.
Erilaisia osaajia tarvitaan aina
Meripelastusseuran toiminnasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä oman paikkakunnan meri- tai järvipelastusyhdistykseen, sillä uusia vapaaehtoisia kaivataan Heikkilän mukaan jatkuvasti paikkakunnan kokoon katsomatta.
Meripelastusseuran toimintaan voi osallistua monella tavalla: teknisestä taustasta tai vaikka markkinoinnin osaamisesta voi olla suuri apu, paikallisyhdistyksen tarpeista riippuen.
Vuoden verran vapaaehtoisena toimineen Juho Hannuksen yhdistyksestä löytyy ensihoitajia, muusikkoa ja lakimiestä. Arkisin tehdassuunnittelijana työskentelevälle Hannukselle vesillä liikkuminen ja käsillä tekeminen tuovat hyvää vastapainoa näyttöpäätetyöhön.
– Koneet ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten lähdin mukaan yhdistyksemme huoltotoimikuntaan. Alusten telakointihuollon yhteydessä pääsin purkamaan ja kasaamaan jetin, eli juuri sitä hommaa mistä tykkään, Hannus kertoo tyytyväisenä.
Vapaaehtoiset pelastajat vesillä
Suomen Meripelastusseuran toiminta perustuu vapaaehtoisten meripelastajien auttamishaluun ja pyyteettömään työhön. Seuralla on 57 jäsenyhdistystä, 62 pelastusasemaa ja 130 pelastusalusta ympäri maata rannikolla ja sisävesillä. Vuosittain vapaaehtoismiehistöt hoitavat vesillämme noin 1500 pelastus- ja avunantotehtävää, joissa apua saa yli 3000 ihmistä.