”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä tai videoita vapaaehtoisuudesta.
Olen antanut aikaani vapaaehtoistoiminnalle ja nyt jopa työhöni kuuluu vapaaehtoistoiminnan johtamista. Tunnen kuitenkin olevani epäilyttävä henkilö, jonka mukaan ottamista minkäänlaiseen toimintaan tulisi harkita vakavasti. Sädekehä ei ole ilmestynyt pääni päälle, sillä motiivini eivät ole puhtaat.
Teini-ikäisenä tein vapaaehtoistöitä, mutta opiskeluaikana ne eivät jatkuneet. Vapaaehtoistyötä palasin miettimään vasta valmistuttuani. Pidentyneen työttömyysjakson aikana aloin selvitellä erilaisia vapaaehtoistehtäviä. Kävin vapaaehtoistoreilla sekä muissa tapahtumissa ja katselin nettisivuja. Lopulta en kuitenkaan lähtenyt mihinkään tehtävään, vaikka nuori mies olisi ollut haluttua tavaraa vapaaehtoismarkkinoilla. Syy oli kuitenkin se, että en ollut etsimässä vapaaehtoistehtäviä hyvää hyvyyttäni tai edes tekemisen puutteessa, vaan etsin mahdollisuuksia verkostoitua ja saada täytettä ansioluettelooni.
Työllistyttyäni hakeuduin lopulta myös vapaaehtoistoimintaan. Työsuhteeni oli määräaikainen, joten ammattiyhdistystoimintaan mukaan meneminen vaikutti erinomaiselta vaihtoehdolta CV:n ja niiden kuuluisien verkostojen rakentamiseen. Minulle myös paljastui, että kokouksista maksetaan nimelliset kokouspalkkiot, joka oli tietysti mukava lisä. Lisätäkseni vapaaehtoisuutta lupauduin kirjoittamaan jutun lehteen, mutta silloinkin naamalleni paiskattiin kirjoituspalkkio.
Kulttuurimme ihailee vapaaehtoista, joka pelkästä auttamisen palosta antaa aikaansa ja voimavaransa. Muut kuin idealistiset ja sielun herkimmistä sopukoista nousevat syyt ovat epäilyttäviä ja lähes vaarallisia vapaaehtoisuuden viattomuudelle. Väitän kuitenkin, että laskelmoiva ”väärin” syin toimiva vapaaehtoinen – kutsutaan häntä väpäriksi – voi olla erinomainen lisä mihin tahansa vapaaehtoisporukkaan.
Väpäri sitoutuu idealistia paremmin. CV:n kannalta ei näytä hyvältä, jos ei ole pitkäjänteinen. Idealisti saattaa karata uuden hullutuksen perään milloin tahansa. Intohimo on tietysti hyvä asia, mutta väpäri ei anna auttamisen halun hämärtää realiteetteja. Hän huolehtii omasta jaksamisestaan ja huomauttaa kyllä, jos sovittu aika ei riitä kaikkeen suunniteltuun. Väpäri on myös luultavasti innokkaasti kouluttautumassa, kunhan siitä luvataan todistus. Arvostaahan hänkin uusia taitoja ja näyttöjä osaamisestaan.
Vapaaehtoisten kanssa toimivien olisi hyvä muistaa, että vaikka se mitä vapaaehtoinen voi tarjota onkin tärkeää, niin yhtä tärkeää on se, mitä voi tarjota vapaaehtoisille. Omassa tapauksessani nimelliset kokouspalkkiot antoivat lisäpontta jatkaa ammattiyhdistystoiminnassa.
Teksti: Torsti Henttinen
Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa ja työskentelee järjestösihteerinä Kaapatut Lapset ry:ssä.