Hyppää sisältöön

Kissa kiitoksella elää

”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä tai videoita vapaaehtoisuudesta.

Vapaaehtoisten kiittäminen ja palkitseminen on ollut minulla aktiivisesti mielessä. Uutena vapaaehtoistoiminnan ohjaajana olen pohtinut, miten palkita organisaatiomme vapaaehtoisia kuluvan vuoden vapaaehtoistyöstä.

Vapaaehtoistoiminnan erilaiset oppaat antavat monenlaisia vinkkejä vapaaehtoisten palkitsemiseen ja kiittämiseen: suosittuja tapoja on järjestää yhteisiä tapaamisia ja illallisia, lähettää kortteja tai muistaa vapaaehtoisia pienellä lahjalla. Tapoja on siis monia, joista jokainen organisaatio voi valita sopivimman käytettävissä olevien resurssien mukaan.

Vai pitäisikö vapaaehtoisia palkita ollenkaan? Vapaaehtoiset eivät useinkaan osallistu vapaaehtoistoimintaan ulkoiset motiivit – kiitokset tai palkkiot – mielessään. Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen ainakin oletetaan usein johtuvan sisäisestä motivaatiosta. Vapaaehtoistoiminnasta ei odoteta palkkiota, vaan tyydytystä saadaan itse toiminnasta, ihmisten kohtaamisesta, uusien asioiden oppimisesta ja osallistumisesta tärkeään asiaan.

Vapaaehtoisten kiittäminen on silti äärimmäisen tärkeää. Parhaimmillaan kiittäminen lisää vapaaehtoisten innostusta ja motivoi jatkamaan vapaaehtoistoimintaan osallistumista.

Kyselimme hiljattain oman kuntani vapaaehtoisten mielipiteitä palkitsemisesta. Joissakin vapaaehtoisten vastauksissa sisäinen motivaatio näyttäytyi siten, ettei palkitsemista tai kiitoksia odotettu organisaatiolta vaan itse vapaaehtoistoiminnasta syntyvä hyvä mieli ja merkityksellisyyden tunne olivat vapaaehtoisille riittäviä palkkioita vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta. Useat vapaaehtoiset kuitenkin mainitsivat ulkoisia palkkiota, kuten kakkukahveja, leffalippuja, illallisia, musiikkiesityksiä, retkiä tai vaikka etuutta johonkin pääsymaksuun, joita toivottiin palkkioksi vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta.

Näyttää siltä, että meidän kannattaa käyttää monenlaisia vapaaehtoisten kiittämisen ja palkitsemisen tapoja. Tärkeää on kuitenkin viestiä vapaaehtoisille ”käsi sydämellä”, kuinka vaikuttavaa heidän osallistumisensa vapaaehtoisina on yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vapaaehtoisille tulee välittää tunne, että he ovat tarpeellisia ja heidän osallistumisensa on merkityksellistä ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta. Eikä näitä sanoja kannata säästää vapaaehtoisten viikon kiitospuheisiin, vaan viljellä myös arkipäiväisissä vapaaehtoisten kohtaamissa.

Teksti: Karoliina Vesilahti 

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan