Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/1463/2025
Kansalaisareena ei kannata kumpaakaan vaihtoehtoa.
Esitettyjä vaihtoehtoja on selvitysraportin pohjalta erittäin vaikeaa vertailla, koska vaihtoehtoja on avattu hyvin eri tavalla.
Kansalaisareena haluaa nostaa esille myös sen, että vapaaehtoistoiminnan hyvinvointia tuottava arvo on 3,2 miljardia euroa vuosittain. Resurssien niukentuessa ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvaessa vapaaehtoistyön merkitys korostuu niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Raportti ei nosta esille juuri ollenkaan vapaaehtoistoimintaa, vaikka se on hyvinkin keskeinen osa sote-järjestöjä.
Kuitenkin on huomioitava, että vaikka vapaaehtoistoiminta ei korvaa ammattilaisten tai lakisääteisten palvelujen tehtäviä, se on kuitenkin merkittävä hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisääjä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Nostamme esille seuraavia huomioita liittyen A- ja B- vaihtoehtoihin:
A-vaihtoehto
Ehdotuksen vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan toimintaan ei ole arvioitu riittävästi, mikä voi johtaa ennakoimattomiin kielteisiin seurauksiin. Tämä heikentää vastuullisuuden toteutumista, sillä muutosten pitkän aikavälin seurauksia ei ole otettu huomioon.
Ehdotus keskittyy turvallisiin ja jo vakiintuneisiin painopisteisiin ilman, että huomioitaisiin kaikkien järjestötoimijoiden tarpeet. Joidenkin vähemmän näkyvien ryhmien, kuten vammaisten ja maahanmuuttajien, tarpeet jäävät sivuun.
Raportti ei riittävästi kuvaa, miten painopisteitä jatkossa määriteltäisiin tai miten uudistuksen vaikutuksia arvioitaisiin. Tämä luo epäselvyyttä ja heikentää avoimuutta. Lisäksi painopisteiden ulkopuolelle jäävien teemojen kohtaloa ei selitetä, mikä rajoittaa ehdotuksen läpinäkyvyyttä.
Katsomme myös, että ehdotus siirtäisi päätöksenteon painopisteiden ja toiminnan ohjauksen vahvasti julkisen vallan käsiin, mikä saattaa heikentää kansalaisyhteiskunnan omaehtoisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä järjestöjen autonomiaa.
Vapaaehtoisuuden ja kansalaisten omasta aloitteesta syntyvän toiminnan merkitys jää vähemmälle. Vapaaehtois- ja vertaistoimintaa nostetaan mallissa vähäisesti, vaikka vapaaehtoistoiminnalla on merkittävä rooli yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin lisääjänä.
Mallissa avustuksia kohdennettaisiin viidelle teema-alueelle. Katsomme, että useat erityisryhmät kuten vammaiset ja maahanmuuttajat sekä teemat kuten päihdetyö, jäävät vähälle huomiolle. Tämä on ongelmallista yhdenvertaisuuden näkökulmasta, sillä kaikilla ryhmillä ei olisi samoja mahdollisuuksia saada tukea.
Teema-alueet ovat toisaalta melko kattavat, mutta jättävät monia ryhmiä teemojen ulkopuolelle. Vammais- ja sairauksiin perustuvat (jotka eivät ole kansansairauksia) järjestöt jäävät tämän ulkopuolelle. Mielestämme myös teemat ovat myös osittain päällekkäisiä ja erityisesti teema-alueiden järjestäminen tärkeysjärjestykseen on kyseenalaista.
Katsomme myös, että väestöterveys viittaa herkästi kapeaan ryhmään koko järjestökentän osalta. Ylhäältä valtakunnan tasolta ohjatut teemat eivät tue kansalaisjärjestötoiminnan monimuotoisuutta ja jättävät huomiotta alueelliset erityistarpeet. Kansalaisareena kiinnittää huomiota myös siihen, että valtakunnallinen julkinen ohjaus teemoittamisella rajaa vahvasti järjestöjen autonomiaa. Tarpeet syntyvät paikallisesti ja alueellisesti; jokaisella alueella on omat erityispiirteet – tätä ei huomioida tällaisessa teemoittamisessa.
Myös teemapainopisteiden ulkopuolisten järjestöjen toimintaedellytykset kaventuisivat. Alueelliset järjestöjen järjestöt ja vahvan substanssin omaavat kattojärjestöt on jätetty huomioimatta, vaikka nekin edistävät terveyttä ja hyvinvointia.
B-vaihtoehto
Ehdotuksessa ei esitetä uusia tai innovatiivisia ratkaisuja, eikä se näytä tarttuvan uudistuksiin, jotka voisivat kohentaa järjestökentän pitkäjänteistä toimintakykyä.
Malli vaikuttaa keskeneräiseltä ja sen lyhyt kuvaus tekee sisällöstä vaikeasti hahmotettavan. Epäselväksi jää, miten avustukset ja niiden vaikutukset kohdennettaisiin käytännössä, mikä heikentää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Vaihtoehdossa ei kuvata, miten avustukset jakautuvat eri järjestöjen ja ryhmien välillä leikkausten jälkeen. Ilman tarkempaa suunnitelmaa vaarana on, että jotkin ryhmät kärsivät leikkauksista suhteettoman paljon. Myöskään käytännön tasolla ei ole kuvattu konkreettisesti, miten eri toimijat voisivat osallistua leikkausten suunnitteluun ja toteutukseen.
Molempien mallien osalta toteamme seuraavaa
Molemmissa malleissa nostetaan esille vaikuttavuusperusteisuus ja sen huomioiminen. Katsomme, että ulkopuolelta annettavaa vaatimusta oikeudenmukaisempi keino on arvioida toiminnan hyötyä. Katsomme myös, että hakijan nettovarallisuuden huomioimisen avustusten suuruuden arvioinnissa on oikeudenmukainen kriteeri.
Pidämme erityisen tärkeänä ja tasa-arvoisena, että lahjoitusten verovähennysoikeus laajennetaan koskemaan kaikkia järjestöjä.
Kansalaisareena ei kannata avustusten siirtämistä hyvinvointialueilta osaksi STEA-avustuskokonaisuutta. Hyvinvointialueilla on paras tietämys alueensa tarpeista ja avustusten kohdentamisesta. Hyvinvointialueilla toimii sote-järjestöjen lisäksi muitakin järjestöjä ja tämä tarkoittaisi myös sitä, että pienet vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset jäisivät tyhjän päälle. Emme myöskään kannata, että paikallisen toiminnan nykyisen kaltaisesta avustamisesta luovutaan vuoden 2026 jälkeen.
Järjestöjen on tärkeää pystyä toimimaan itsenäisesti, vapaana poliittisista ja taloudellisista paineista. Tämä on keskeinen osa demokratiaa ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Järjestöjen tasapuolisten ja yhdenvertaisten toimintaedellytysten näkökulmasta katsottuna Kansalaisareenan mielestä on eriarvoisen tärkeää ja yhdenvertaista edistää paikallista ja alueellista toimintaa jo kansalaisten hyvinvoinninkin lähtökohdista käsin. Yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien näkökulmat jäävät raportissa vähäiselle huomiolle, vaikka laissakin (laki sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta 284/2023) todetaan, että avustettavan toiminnan tulee tukea juuri näitä kokonaisuuksia.
Raportissa esitetty paikallisen toiminnan rajaaminen väestömäärän perusteella aiheuttaa epätasa-arvoa maakuntien ja järjestöjen välille, eikä varmistaisi paikallisen toiminnan riittävää turvaamista.
Järjestöjen, hyvinvointialueiden ja kuntien välinen yhteistyö edistää kaikkien toimijoiden hyvinvointia, toiminnan kustannustehokkuutta ja yhdenvertaisuutta. Läheinen yhteistyö varmistaa sen, että avustuksia haetaan oikeasta paikasta ja että kriteerit on sovittu yhteisesti, jolloin rahoitusta ei myönnetä päällekkäisille toiminnoille.
Kansalaisareenan mielestä on oleellista myös, että STEA:n päivittää yleisavustuksen käyttämistä koskevat linjauksensa niin, että avustuksella voidaan kattaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti myös varainhankinnan kuluja. Myös STEA-avustuksen käyttäminen EU-rahoitusten omavastuuosuuksina on kannatettavaa. Kolmivuotinen avustuspäätös tukisi järjestöjen omaa identiteettiä ja autonomiaa.
Kannatamme myös tuloksellisuus- ja vuosiselvitysten yhdistämistä ja erillisen tilintarkastusraportin euromääräisen rajan nostamista 500 000 euroon. On kannatettavaa myös, että hallinnollista taakka kevennetään eri tavoin.
Meitä ilahdutti STEAn asiantuntijuuden ja järjestöille suunnatun tuen edelleen kehittäminen. On hienoa myös, että opinnäytetyö- ja työharjoitteluyhteistyön lisäksi ehdotetaan selvitettäväksi esimerkiksi yhteisten kehittämishankkeiden rahoitus- ja toteuttamismahdollisuudet.
Mielestämme kehittämisavustusten suuntaaminen hallitusohjelmassa tunnistettuihin kohteisiin vesittäisi järjestöjen kykyä tuottaa yhteiskunnallisia innovaatioita, kokeilla ja kehittää. C-avustusten suuntaaminen julkisen vallan tunnistamiin kehittämiskohteisiin edellyttäisi, että kansalaisyhteiskunnasta nouseva innovaatio- ja kehittämistoiminta kyetään toteuttamaan yleisavustusrahoituksella.
Katsomme, että raportin lisäksi olisi pitänyt järjestää erillisiä tilaisuuksia vaihtoehtojen avaamiseen. Useita vaihtoehtoisia ehdotuksia on tullut esille raportin julkistamisen jälkeen, esimerkiksi avustusasiain neuvottelukunnan esittämä vaihtoehto C, joka sekin vaatii edelleen kehittelyä. Oleellista olisi, että järjestöt ja niiden asiantuntijat antavat panostuksensa valmisteluprosesseihin.
Kansalaisareena haluaa tuoda esille, että tulevaisuuden vapaaehtois- ja järjestötoimintaa uudistetaan yhdessä.