”Vapaaehtoisuus on timanttista toimintaa” -blogisarjassa julkaistaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista opiskelevien tekstejä vapaaehtoisuudesta.
Käyn vapaaehtoistoimintaan liittyvää kurssia ja oon sen myötä alkanut miettimään enemmän vapaaehtoistoimintaa, ja että voinko mä osallistua semmoseen. Miks mä sit mietin, et voinks mä?
“Moi, mä oon Ronja, mä oon CP-vammanen”
Mulla on toinen puoli fyysisesti heikompi. Se vaikuttaa mun elämässä esimerkiks siihen, mitä ja miten mä voin kantaa ja nostaa asioita tai tavaroita. Lisäks on hahmotusongelmaa ja näiden johdosta tarviin avustajien tukea.
Ennakkoluulot
CP-vammasella on usein liikuntarajoitteita (esim. pyörätuoli) ja monesti mukana kulkee avustaja. Mulle ja monelle muulle arkipäivää on, että oletetaan etten kykene itsenäisesti mihinkään, ja ruvetaan puhumaan mun avustajalle. Tää on jo niin jokapäiväistä, etten ite jaksa enää kiinnittää siihen huomioo tai ees huomaa et näin käy. Esimerkiksi virastoissa, lääkärikäynneillä tai kouluun liittyvissä työharjoitteluissa puhutaan ja kysytään avustajalta eikä minulta.
On ihan ok jos lääkäri tai vastaava välistä katsoo ja kysyy avustajaltani, varsinkin jos itse en osaa selittää tai vastata tai kysytään mielipidettä tai huomioita, mutta oletus olisi, että MÄ olen se joka vastaa ja kerron itsestäni.
Koska mä oon päättäny, etten anna toisten ennakkoluulojen rajottaa mua.
Mä ja vapaaehtoistoiminta
Haluun auttaa toisia ja sitä kautta antaa heille hyvän olon. Vapaaehtoistoiminta vois olla hyvä keino toteuttaa tätä puolta mussa. Koen et vapaaehtoistoiminnasta mä saisin myös uusia kokemuksia ja tehdä hyvää/hyödyllistä kivassa porukassa. Olen lisäksi kuullut kavereilta erilaisista vapaaehtoistöistä ja siksi on herännyt kiinnostus.
Vapaaehtoistoiminta festareilla
Oon suuri musiikin ystävä ja sen kuuntelu on iso osa mun elämäntapaa. Oon intohimonen keikoillakävijä ja kesäisin koluan monet festarit.
Tän vuoks ajattelin mulle sopivan vapaaehtoistoiminnan olevan talkootyö festareilla. Mä en pystyis festareilla tekemään mitään rakennus- tai purkutöitä, mut voisin siistiä festarialuetta tai olla infopisteellä ja opastaa ihmisiä. Bonuksena auttamisesta tulevan hyvän olon lisäksi saisin kuunnella ja fiilistellä hyvää musiikkia.
Mä haluun vaan sanoo, et kaikilla on oikeus tehä kaikkee, oli sulla joitain rajoitteita tai ei. Mä pystyn, säkin pystyt, me voidaan!
Teksti: Ronja Huhtanen
Kirjoittaja opiskelee vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.