Kansalaistoiminnassa kannattaa pohtia, mitä etuja monipaikkaisuus voi tuoda yhteisölle, kirjoittaa Siru Uusi-Seppälä.
Monipaikkaisuuden voi nähdä sirpaleisuutta ja rasitusta lisäävänä tekijänä yksilön elämässä – tai turvaa tuovien verkostojen ja monipaikkaisen toimijuuden luojana.
Vuoden vaihtuessa ihmiset vertasivat Spotify Wrapped -koostettaan musiikista, jota ovat vuoden aikana kuunnelleet. Samoihin aikoihin moni silmäili VR Mobiilin yhteenvetoa junalla matkustetuista kilometreistä. Omassa kaveripiirissäni hyvin yleinen matka oli Helsingistä Ouluun ja takaisin: monet meistä ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulle opintojen tai töiden perässä, mutta siteet muualle Suomeen eivät ole katkenneet.
Kaupungistuminen on yksi maailmanlaajuisesti havaituista suurista trendeistä, jonka esimerkiksi Sitran megatrendiselvitys 2023 uumoilee jatkuvan. Edes korona-aikana lisääntynyt maallemuutto ei lopulta kääntänyt suuntaa radikaalisti. Lisääntyneet etätyö- ja opiskelumahdollisuudet ovat kuitenkin laajentaneet mahdollisuuksia oleskella muuallakin kuin pääasuinpaikalla.
Voisiko monipaikkaisuus olla tulevaisuuden heikko signaali, nouseva asia, joka saattaa olla tulevaisuudessa merkittävä? Ainakin tulevaisuudentutkimuksen alan Futura-lehden monipaikkaisuuden teemanumerossa 1/2024 monipaikkaisuus nähdään monitieteisesti tulevaisuuteen vaikuttavana ilmiönä. Numerossa käsiteltyjä näkökulmia ovat muun muassa maaseutuväestön hoivatarve, työn tekeminen ja aluepolitiikka.
Hyvinvointiin ja merkityksellisyyteen tähtäävän kansalaistoiminnan parissa voi olla hedelmällistä pohtia, millaisia myönteisiä piirteitä monipaikkaisuuden ilmiöön liittyy nyt ja tulevaisuudessa. Toisaalta monipaikkaiset vapaaehtoiset saattavat kaivata myös joustoa, jossa toimijuus mahdollistuu monipaikkaisenakin.
Kansalaistoiminta monipaikkaisen yksilön turvana
Monille tuttua on muutto uudelle paikkakunnalle opintojen tai töiden perässä, pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa. Tällöin omaa sosiaalista elämää ja mielekästä vapaa-aikaa täytyy usein lähteä luomaan lähes tyhjästä. Tässä vapaaehtoistoiminta voi näytellä merkittävää roolia: sosiaaliset suhteet ja kokemus omasta merkityksestä ovat asia, jota vapaaehtoistoiminta pystyy parhaimmillaan tarjoamaan, kaikissa elämäntilanteissa.
Monipaikkainen voi olla myös monipaikkainen vaikuttaja, jos häntä siihen kannustetaan ja tuetaan. Kunnallispoliitikko yhtäällä voi olla vaikkapa innokas kaupunginosa-aktivisti toisaalla. Roolien vaihtelu voi jopa lisätä voimavaroja osallistua useammanlaiseen toimintaan — vaihtelu tunnetusti virkistää!
Monipaikkaisuuden syyt ovat moninaiset. Suomessa monille tuttua on vapaa-ajan asuminen, esimerkiksi mökkeily vakituisen asuinkunnan ulkopuolella. Futura-lehdessä esimerkiksi Mari Kattilakoski ja Kati Pitkänen ovat nostaneet esiin maaseutuväestön kasvavan hoivan tarpeen kietoutumisen monipaikkaisuuteen: esimerkiksi ikääntyvät sukulaiset voivat tarvita apua, hoivaa ja paikallaoloa monellakin eri paikkakunnalla. Perhesiteiden lisäksi myös ystävyydet ja romanttiset suhteet voivat tapahtua useammalla paikkakunnalla asuvien välillä. Opiskelupaikkakunnat saattavat vaihtua nopeammin kuin sosiaaliset siteet, jolloin yliopistokaupungissa opiskeleva voi matkustaa viikonlopuiksi muualle. Myös työ saattaa sijaita eri paikassa kuin perhe-elämä. Nykyaikaa on kutsuttu projektiyhteiskunnaksi, ja lyhytluontoiset työ- tai harrastusprojektit voivat viedä väliaikaisesti toisaalle.
Kaikki nämä erilaiset elämäntilanteet voivat vaatia vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreilta ja järjestöiltä erilaista ajattelutapaa. Toisaalta vapaaehtoistoiminta voi tuoda erilaista tukea erilaisiin elämäntilanteisiin. Esimerkiksi vanhempiaan omaishoitavat voivat kaivata vertaistukea. Opiskelijat ja työntekijät voivat haluta mielekästä tekemistä, harrastuksia ja tapahtumia vapaa-ajalleen. Mökkeilijät voivat haluta vaikuttaa asuinympäristönsä asioihin ja paikallispolitiikkaan. Perhe- ja työelämää monen paikkakunnan välillä yhdistävä voi kaivata perhepalveluita tuekseen ja olla valmis myös antamaan omaa aikaansa yhdistykselle, joka näitä tarjoaa. Toisaalta monipaikkaista voi helpottaa, jos vaikkapa ikääntyvän vanhemman turvaverkostot ovat itseä laajemmat. Tällöin kansalaisyhteiskunta voi myös helpottaa työmatkoille kulkevan huolta läheisestä.
Vertaistoiminnassa kokemus monipaikkaisesta ja esimerkiksi valtakunnallisesti yhteisöllisyydestä ja tuesta voi olla merkittävä. Useissa sosiaali- ja terveysalan järjestöissä toiminta ja ryhmät useilla paikkakunnilla ovat normi jo nyt. Kuulumisen tunnetta ja vertaisuutta eivät tällöin välttämättä hetkauta vaikkapa pitkät työmatkat toiselle paikkakunnalle. Maiseman vaihtaminen voi olla myös tärkeää niille, joilla on kaipuu ja toive pystyä elämään osa ajastaan kaupungissa ja osa maaseudulla.
Yhteydet kotiseutuun ovat monille tärkeitä ja voivat nousta prioriteettilistalla esimerkiksi perheen perustamisen tai vanhempien ikääntymisen myötä. Tällöin monipaikkaisuus voi lisätä yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia, huoltovarmuutta ja turvallisuuden tunnetta. Erilaisissa elämäntilanteissa voi tarvita elämäänsä erilaisia ympäristöjä, yhteisöjä ja tukea. Tällöin monipaikkaisesti verkottunut voi etsiä tarpeisiinsa vastauksia monesta eri paikasta ja yhteisöstä.
Monipaikkaisena voi alkaa ajattelemaan, että kaikki on väliaikaista ja mihinkään ei siksi kannata kiintyä tai kiinnittyä. Mutta mitä jos ihmisen toimijuutta tuetaan kaikkialla monipaikkaisuus huomioiden? Jos ei ajatella, että esimerkiksi pari kuukautta paikkakunnalla viipyvä vapaaehtoinen olisi jotenkin vakituista asukasta vähäisempi, ehkä ajatuksen voi kääntää toisin päin?
Kansalaistoiminnassa kannattaa pohtia, mitä etuja monipaikkaisuus voi tuoda yhteisölle. Voisiko esimerkiksi vapaa-ajan asujia houkutella vapaaehtoiseksi? Millaisia verkostoja monipaikkaisilla yhteisön jäsenillä on jaettavanaan? Onnistuisiko kausiluontoinen vapaaehtoistoiminta suosituilla vapaa-ajan paikkakunnilla?
Teksti: Siru Uusi-Seppälä
Siru Uusi-Seppälä on monipuolisesti kansalaisyhteiskunnassa toimiva freelancer-kirjoittaja sekä Kohti tulevaa -hankkeessa harjoittelunsa suorittanut yhteisöpedagogiopiskelija.
Lähteet
Dufva, Mikko & Rekola, Sanna 2023. Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. SITRAn selvityksiä 224. Helsinki: Sitra. https://media.sitra.fi/app/uploads/2023/01/sitra_megatrendit-2023_ymmarrysta-yllatysten-aikaan.pdf
Dufva, Mikko 2018. Mikä on heikko signaali? Artikkeli. Helsinki: Sitra. https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-heikko-signaali/
Futura 1/2024. https://www.tutuseura.fi/julkaisut/futura/2024-1/