Miltä kuulostaisi bailata työpäivä normaalin toimistotyöskentelyn ja palavereiden sijaan? Tästä me lähdimme ottamaan selvää Mummodisko ry:n ja Eläkeliiton järjestämään, hurjan suosion saavuttaneeseen Mummodiskoon. Mummodisko on kaikenikäisille juhlijoille tarkoitettu tapahtuma, jossa etenkin ikäihmiset voivat pistää jalalla koreasti. Meillä Kansalaisareenassa on annettu työntekijöille mahdollisuus käyttää kaksi työpäivää vuodessa vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistehtävää valittaessa kriteerinä on, että sen on oltava tekijälleen uusi. Ja sitä tämä konsepti meille todellakin oli!
Saavuimme tapahtumapaikkana toimineeseen Valkoiseen saliin noin 50:n muun vapaaehtoisen kanssa puolisen tuntia ennen tapahtuman alkua. Salissa oli juuri soundcheck meneillään, joten pääsimme heti alkutuimaan napsimaan maistiaisia tulevien esiintyjien tarjonnasta. Sali oli vaikuttavan suuri ja upea ja pohdimmekin odotellessamme, saisimmekohan bailata kahden kesken ja tulisiko diskoon ylipäätänsä väkeä.
Jäsenet vetreiksi
Kaikki hienoiset epäilyt osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä sali täyttyi jo ennen tapahtuman virallista aloitusaikaa äärimmilleen. Edellinen Mummodisko oli niin valtava menestys, että esimerkiksi Helsingin invataksit loppuivat koko kaupungista ikäihmisten suunnatessa bilettämään ikätovereidensa kanssa. Väenpaljous yllätti meidät niin, että mietimme lähinnä sitä, miten tanssi näin suuressa joukossa mahtaakaan onnistua!
Alkulämmittelyn pyörähdettyä käyntiin huomasi, että se porukka oli diskoillut ennenkin. Ilmiömäinen Tiina Mattila opasti diskokansalle erilaisia tanssiliikkeitä TunneMusiikki-osuudessaan. Välillä huojuimme tanssilattialla kuin käärmeet ja sitten taas taivuimme erilaisiin asentoihin, mitä mielikuvituksellisempien koreografioiden mukana. Iloisia kasvoja ja nauravia suita näkyi joka puolella ja riemukkaat kiljahdukset täyttivät koko Valkoisen salin. Tiina sai opastuksesta valtaisat aplodit, kun lavan otti haltuun tapahtuman juontaja, näyttelijä Tuija Piepponen.
Laaja kirjo esiintyjiä
Ensimmäinen varsinainen live-esiintyjä diskossa oli tunnettu viittomakielinen rap-artisti Signmark. Hän oli meille tuttu artisti ja täytyy myöntää, että hänen intensiivisen keikkansa aikana sorruimme tanssimisen sijaan valokuvaukseen. Signmarkin jälkeen vuorossa oli levymusaa, joka mielletään usein vain väliaikaiseksi taustamusiikiksi, mutta tässä diskossa tanssilattia ei juuri tyhjentynyt levyjenkään aikana. Mummodiskon yleisö koostui pääasiassa 1940–1950-lukujen nuorista, joihin epäilemättä uppoavat 1960–1980-lukujen hitit. Näitä siis soi levylautasella ja näitä myös tanssittiin!
Esiintyjistä seuraava, Jussi & The Boys, oli selvästi tunnetuin live-esiintyjä yleisön keskuudessa. Jussi bändeineen otti lavan haltuun vanhan tekijän elkein ja tanssitti bailukansaa rokkikappaleidensa tahtiin. Kun Jussi bändeineen poistui lavalta, tarjosi levymusiikki meille hieman taukoa jututtaa paikalla olleita diskolaisia. Kuulimme, että konkaridiskolaisia saatettiin pyytää useasti tapahtuman aikana esimerkiksi yhteiskuviin.
Viimeisinä esiintyjinä meille soittivat ja lauloivat yhtye Luuta! yhdessä hellyttävän opaskoira Ärrin kanssa. Tämä keikka oli erityislaatuinen, sillä esiintyminen oli Ärri-koiran viimeinen ennen sen eläköitymistä. Ärri otti paikkansa lavalla lepäillen, eikä sen kuonokaan hievahtanut, vaikka desibelit nousivat aivan sen korvan juuressa ja sankka joukko faneja hytkyi musiikin tahtiin vain muutaman metrin päässä lavasta. Sopivassa kohtaa Ärrin isäntä pyysi Ärriä mukaan lauluun kutittelemalla sitä leuan alta, jolloin Ärri päästi ilmoille musiikkia mukailevaa ulinaa. Osuutensa jälkeen Ärri palasi lepäilemään omalle paikalleen, kuin kotona konsanaan. Yleisö oli haltioissaan ja Luuta! feat. Ärri sai hurjat suosionosoitukset siirryttäessä levymusiikkiin. Levymusiikki jaksoi vielä tanssittaa yleisöä, joka ei ollut juurikaan vähentynyt, vaikka disko läheni loppuaan.
Kaikki hauska päättyy aikanaan ja kuin vaivihkaa kello olikin rientänyt ja päivämme vapaaehtoisina bilettäjinä alkoi tulla päätökseen. Vasta nyt huomasi, että tuntien tanssiminen alkoi tuntua kropassa. Siispä väsyneinä mutta bailanneina ja onnellisina totesimme, että ikäihmiset jaksavat tanssia paljon paremmin, kuin me keski-iän kynnyksellä porskuttavat toimistotyöläiset. Mummodiskossa tanssittiinkin ”viimeiset nopeat” hitaitten sijaan. Emme voi siis tämän kokemuksen perusteella kuin todeta, että mummot todellakin bailaavat tykimmin!
Teksti: Outi Platan